Jos jotakin olen kuluneesta vuosikymmenestä oppinut niin sen, kuinka lyhyt aika vuosikymmen on. Uskoakseni taustalla piilee kohdallani se, että koska emme toisella vuosikymmenellämme muista ensimmäistä täysin emmekä kolmannella toista, arvelin pitkään hatarin perustein että kymmenessä vuodessa ehtii kulua paljon suurempi määrä unohtuvaa aikaa kuin sitten oikeasti ehtiikään. Totuus paljastui tämän neljännen vuosikymmenen puolella. Aloitin Suden hetken Kodaa kotiin odottaessani, ja nyt olemme jo saattaneet hänetkin eteenpäin. Koda kuoli annus horribilis 2020 -syksyllä, siellä muuntuvien horisonttien äärellä. Silloin laskin, etten ole koko elämäni aikana viettänyt kenenkään kanssa niin paljon aikaa kuin Kodan. Siis ajattelin itseäni, vaikka Koda siinä oli se jonka elämä päättyi, mutta suru kantaa kaikenlaista itsekästä mukanaan. Koda tuntui samalta kuin Nana, Wendyn perheen koira Peter Panissa. Koda paimensi lapsia ja tilanteita, paheksui vouhottamista, teki yhteistyötä, laulo...
