Hanafi
Hanafi (arab. حنفي, ḥanafī) on yksi sunnalaisen islamin neljästä lakikoulukunnasta (madhhab). Se on islamilaisen oikeusopin suurin koulukunta, johon kuuluu yli 800 miljoonaa ihmistä.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] | Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Nimensä Hanafin lakikoulukunta on saanut Irakin Kufassa vaikuttaneelta imaamilta Abu Hanifalta (699–767).[2] Abu Hanifa edisti islamilaisen lain teoreettista systematisointia ja sai aikaan huomattavaa kehitystä teknisessä lakiajattelussa.[3] Abu Hanifan opit saivat Kufassa jatkajan hänen oppilaassaan Abu Yusufissa ja tämän oppilaassa Shaybanissa.[4]
Koulukunta syntyi Irakissa ja levisi jo varhain Afganistaniin, Intiaan ja turkkilaiseen Keski-Aasiaan. Siitä tuli seldžukkien suosima koulukunta ja edelleen Osmanien valtakunnan virallinen, qadi-tuomioistuinten soveltama suuntaus, myös Egyptissä, jossa väestö oli maliki-koulukunnan kannattajia.[5]
Oikeusteoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] | Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Hanafi-koulukunnan oikeusteoria (أصول الفقه, ʾUṣūl al-Fiqh) tunnustaa seuraavat lain lähteet, lueteltuna niiden episteemisen auktoriteetin mukaisessa järjestyksessä: Koraani, profeetta Muhammadin käytännöt ja lausumat sellaisina kuin ne on dokumentoitu haditheissa (sunna), mielipiteiden konsensus (ijma), analoginen päättely (qiyas), istihsan sekä paikalliset tavat ja käytännöt (urf).[6] Saman auktoriteetin omaavat tekstit voivat muuttaa tai rajoittaa toistensa tulkintaa. Jos tekstit ovat auktoriteetiltaan eri tasoisia, heikomman auktoriteetin omaava teksti hylätään vahvemman hyväksi.[7]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hanafi on vallitseva koulukunta Turkissa, Albaniassa, Bosniassa, Kosovossa, Pohjois-Makedoniassa sekä suuressa osassa Levanttia.[8] Se on vallitseva koulukunta myös Bulgariassa pomakkien keskuudessa sekä Krimillä krimintataarien keskuudessa.[9] Etelä-Aasian muslimiväestöistä Afganistanissa, Pakistanissa, Bangladeshissa, Nepalissa ja Intiassa sekä Myanmarissa (erityisesti rohingyojen keskuudessa) noudatetaan hanafilaista koulukuntaa.[10] Keski-Aasian maat, kuten Kazakstan, Kirgisia, Uzbekistan, Turkmenistan ja Tadžikistan, noudattavat hanafilaista oikeusoppia. Samoin tekevät Kiinan Xinjiangin uiguurit sekä Kaakkois-Iranin belutšit. Egyptissä puolestaan esiintyy sekoitus hanafilaista, malikiittista ja šafi'iittista koulukuntaa.[11]
Venäjän federaation sisällä hanfaeita ovat etenkin Volga-Uralin alueen turkkilaiset tataarit ja baškiirit.[12] Pohjois Kaukasian läntisessä osassa on myös hanafikansoja. Näihin lukeutuvat kabardit, tšerkessit, karatšait, balkaarit, nogait.[13]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Keller, Nuh Ha Mim (toim.): Reliance of the Traveller. Revised Edition. The Classic Manual of Islamic Sacred Law "Umdat al-Salik" by Ahmad ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. ISBN 0-915957-72-8. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (arabiaksi)
- Schacht, Joseph: An Introduction to Islamic Law. Clarendon Press, 1982. ISBN 978-0-19-825473-7. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Esposito, John: The Muslim 500: The World's 500 Most Influential Muslims web.archive.org. 2017. Viitattu 24.8.2026.
- ↑ Keller, 2017, s. 1027–1028 (x37)
- ↑ Schacht 1982, s. 44
- ↑ Schacht 1982, s. 44–45, 57
- ↑ Schacht 1982, s. 65
- ↑ Dudgeon, Hamza (2022). "The Hanafis". Leaman, Oliver (toim.). Routledge Handbook of Islamic Ritual and Practice. Routledge. s. 65–89. ISBN 9780367491246.
- ↑ Hanif, Sohail: A theory of early classical Ḥanafism: Authority, rationality and tradition in the Hidāyah of Burhān al-Dīn 'Alī ibn Abī Bakr al-Marghīnānī ora.ox.ac.uk. 2017. Viitattu 24.8.2026.
- ↑ Ziadeh, Farhat J. (2022). "Ḥanafī School". Esposito, John L (toim.). Oxford Encyclopedia of the Islamic World: Digital Collection.
- ↑ Er, Hamit; Furat, Ayşe Zişan: Balkans and Islam: Encounter, Transformation, Discontinuity, Continuity books.google.fi. 15.11.2012. Viitattu 14.8.2026.
- ↑ Dudgeon, Hamza (2022). "The Hanafis". Leaman, Oliver (toim.). Routledge Handbook of Islamic Ritual and Practice. Routledge. s. 65–89. ISBN 9780367491246.
- ↑ Sonbol, Amira El-Azhary: Women, the Family, and Divorce Laws in Islamic History books.google.fi. 2020. Viitattu 14.8.2026.
- ↑ Pilkington, Hilary; Yemelianova, Galina: Islam in Post-Soviet Russia books.google.fi. 2003. Viitattu 24.8.2026.
- ↑ Coene, Frederik: The Caucasus - An Introduction books.google.fi. Viitattu 24.8.2026.
