Siirry sisÀltöön

Luettelo Keski-Maan aseista

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Narsil)

Luettelo Keski-Maan aseista sisÀltÀÀ tietoa J. R. R. Tolkienin fantasiakirjoissa esiintyvistÀ fiktiivisistÀ aseista ja muista taisteluvarusteista.

Nimen saaneet aseet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiÀ]

Aeglos (sindaria, suom. LumikÀrki), kutsuttu myös nimellÀ Aiglos) on Tarussa sormusten herrasta keihÀs, joka kuului Gil-galadille, viimeiselle Noldorin Korkealle Kuninkaalle Keski-Maassa. Ei tiedetÀ, milloin se on taottu. SitÀ kuitenkin kÀytettiin ainakin Haltioiden ja Ihmisten Viimeisen Liiton taistelussa Sauronia vastaan.

Anglachel on toinen kahdesta miekasta, jotka Eöl Pimentohaltia takoi raudasta, joka oli pudonnut "palavana tĂ€htenĂ€" maahan. HĂ€n antoi sen Thingolille maksuna luvastaan saada asua Nan Elmothissa. Beleg otti miekan mukaansa lĂ€htiessÀÀn etsimÀÀn ystĂ€vÀÀnsĂ€ TĂșrinia. Mutta houraileva TĂșrin luuli BelegiĂ€ örkiksi ja tappoi hĂ€net Anglachelilla. Miekka oli kuitenkin tylsistynyt Belegin kuoleman seurauksena ja se taottiin Nargothrondissa uudeksi. TĂșrin antoi sille uuden nimen Gurthang eli "Kalmanrauta". Miekka oli tasaterĂ€inen ja tylsynyt sen jĂ€lkeen kun TĂșrin surmasi itsensĂ€ sillĂ€; haltiat hautasivat miekan hĂ€nen viereensĂ€.

Anguirel suom. Ikuisen tÀhden rauta oli Eöl Pimentohaltian miekka, jonka hÀn oli takonut samasta metallista kuin Anglachelin. Toisin kuin Anglachelin, Anguirelin Eöl piti itsellÀÀn. Mutta hÀnen poikansa Maeglin varasti sen karatessaan kotoa.

Glamdring

Glamdring (sindaria, suom. Vainovasara)[1] oli miekka, joka kuului alun perin Turgonille, Gondolinin kuninkaalle. Örkit tunsivat sen myös nimellĂ€ "Hatka". Se hohtaa kylmÀÀ valoa aina, kun lĂ€histöllĂ€ on örkkejĂ€. Gondolinin tuhon jĂ€lkeen Glamdring pÀÀtyi Orkristin ja sekĂ€ Piikin mukana tuntematomalla tavalla kolmen kivipeikon, Bertin, Tomin ja Viljamin, haltuun. Peikkojen muututtua kiveksi kirjassa Hobitti eli sinne ja takaisin velho Gandalf löysi Thorin Tammikilven ja Bilbo Reppulin kanssa nĂ€iden luolan. SieltĂ€ Gandalf löysi Glamdringin ja otti sen omakseen.

Grond (sindaria, suom. Alamaailman vasara) oli Silmarillionissa sotanuija jota Morgoth kÀytti aseenaan noldorin Korkeaa Kuningasta Fingolfinia vastaan. Tarussa sormusten herrasta esiintyi samanniminen muurinmurtaja, jota Mordorin joukot kÀyttivÀt Minas Tirithin piirityksessÀ.

GĂșthwinĂ« (muinaisenglantia, suom. TaisteluystĂ€vĂ€) on Éomerin miekka. Kun Éomer ja Aragorn hyökkĂ€sivĂ€t salaoven kautta Ämyrilinnan porttien murtamista yrittĂ€vÀÀ vihollista vastaan Ämyrilinnan taistelussa, Éomer huusi paljastaessaan miekkansa: "GĂșthwinĂ«! GĂșthwinĂ« Markin puolesta!" ja Aragorn huusi: "AndĂșril! AndĂșril dĂșnedainin puolesta!" Ja nĂ€mĂ€ kaksi miekkaa vĂ€lĂ€htivĂ€t huotrastaan kuin yksi. [2]

Herugrim on kuningas Théodenin miekka. Sen nimi mainitaan, kun Håma tuo sen kuninkaalle Gríman arkusta.

Musta nuoli (engl. Black Arrow) oli Laakson valtiaan, Girionin, perintökalleus. Se periytyi aikanaan hÀnen jÀlkelÀiselleen, Bard Jousimiehelle.

Kun lohikÀÀrme Smaug hyökkÀsi Esgarothiin, Bard oli yksi kaupungin puolustajista. Kun hÀnellÀ oli jÀljellÀ enÀÀ Musta nuoli, Ereborilta tullut vanha rastas neuvoi hÀntÀ ampumaan nuolen lohikÀÀrmen rinnan jalokivipanssarissa olevaan pieneen aukkoon. Nuoli ei pettÀnyt Bardia. Se osui minne piti ja upposi hyvin syvÀlle Smaugin rintaan ja todennÀköisimmin jÀi tÀmÀn raadon sisÀÀn. [3]

Musta nuoli elokuvissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiÀ]

Peter Jacksonin ohjaamassa Hobitti-elokuvatrilogiassa Mustia nuolia on useita. Ne olivat kokonaan metallia ja pituudeltaan ja paksuudeltaan keihÀÀn kokoisia.

Trilogian toisessa osassa, Smaugin autioittama maa, kerrottiin ettÀ Laakson kaupungin kuningas Girion oli yrittÀnyt kÀyttÀÀ yhteen kaupungin torniin kiinnitettyÀ jousta ampuakseen lohikÀÀrme Smaugia useilla Mustilla nuolilla. HÀnen onnistui kuitenkin vain irrottaa yksi lohikÀÀrmeen suomuista. Viimeinen Musta nuoli on nykyÀÀn hÀnen jÀlkelÀisensÀ, Bardin, hallussa. Kun Smaug herÀsi, Bard yritti valmistautua tÀmÀn tuloon viemÀllÀ nuolen Esgarothin torniin pystytettyyn jouseen. Kaupungin IsÀntÀ, joka piti Bardia uhkana vallalleen, mÀÀrÀsi hÀnet pidÀtettÀvÀksi. Mutta Bard ehti antaa nuolen pojalleen Bainille.

Narsil kirjassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiÀ]

Narsil (quenyaa, suom. Punavalkoinen Lieska) on miekka, jonka takoi Auringon Ensiajalla Nogrodin kÀÀpiövaltakunnassa Telchar, kÀÀpiösepistĂ€ suurin. Narsil annettiin NĂșmenorin dĂșnedainille ja se periytyi lopulta Elendille, AndĂșniĂ«n viimeiselle ruhtinaalle ja Gondorin ja Arnorin valtakuntien perustajalle. Elendil kĂ€ytti Narsilia Haltiain ja Ihmisten ViimeisessĂ€ Liitossa, ja örkit pelkĂ€sivĂ€t miekkaa suuresti. Dagorladin taistelussa yksikÀÀn örkki ei uskaltanut lĂ€hestyĂ€ ElendiliĂ€, koska miekan kirkas loiste sokaisi ja pelotti niitĂ€. Narsil katkesi kahtia, kun Sauron surmasi Elendilin. Isildur, Elendilin vanhempi poika, leikkasi Narsilin murtuneella terĂ€llĂ€ Valtasormuksen Sauronin sormesta.

Isildur kuoli örkkien hyökkĂ€yksessĂ€ vuonna 2 Kolmatta Aikaa. Isildurin vanhimman pojan aseenkantaja Estelmo vei Narsilin jÀÀnnökset Rivendelliin Elrondin luokse. Narsilin jÀÀnnöksistĂ€ tuli Arnorin dĂșnedainin perintökalleus. Vuonna 2951 Elrond nĂ€ytti Narsilin 20-vuotiaalle Aragornille.

Vuonna 3018 Elrondin neuvostossa pÀÀtettiin, ettĂ€ Valtasormus tuhottaisiin. Aragorn]valittiin yhdeksi Sormuksen ritareista, ja haltiasepĂ€t uudelleentakoivat hĂ€nelle Narsilin, jonka Aragorn nimesi AndĂșriliksi (quenyaa, suom. LĂ€nnen Lieska). Aragorn kĂ€ytti AndĂșrlia koko Sormuksen sodan aikana. HĂ€nen kuoltuaan miekan luultavasti peri Eldarion, Aragornin ja Arwenin poika.

Narsil elokuvissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiÀ]

Peter Jacksonin ohjaamassa Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogiassa Narsil on katkennut useisiin kappaleisiin. Elokuvissa Narsil taotaan AndĂșriliksi vasta Kuninkaan paluussa, kun Arwen pyytÀÀ Elrondia uudelleentakomaan miekan Aragornille. Elrond vie AndĂșrilin Dunhargiin ja antaa sen Aragornille. Aragorn myöntÀÀ velvollisuutensa ryhtyĂ€ Gondorin kuninkaaksi, ja hĂ€n kĂ€yttÀÀ AndĂșrilia Vainajien armeijan kutsumiseen.

Elokuvissa AndĂșrilin terÀÀn on kaiverrettu Eregionin riimuilla quenyaksi:

Anar
NĂĄnyĂ«, AndĂșril i nĂ© Narsil i
macil Elendilo. Lercuvanten
i móli Mordorëo.
Isil

Kirjoitus merkitsee suomeksi:

Aurinko
MinĂ€ olen AndĂșril joka oli Narsil
Elendilin miekka. Paetkoon
Mordorin orjat minua.
Kuu

Aurinko ja kuu viittaavat Elendilin poikiin AnĂĄrioniin ja Isilduriin.

Ponnessa lukee:

Narsil essenya,
macil meletya,
telchar carnéron navrotessë
Nimeni on Narsil,
mahtava kalpa,
Telchar teki minut Nogrodissa

Orkrist (sindaria, engl. Orcrist, suom. Hiidensurma)[1] oli Gondolinissa taottu miekka, jota örkit kutsuivat myös nimellÀ "Hutki". Kirjassa Hobitti eli sinne ja takaisin, kun Gandalf löysi Glamdringin peikkojen luolasta, Thorin otti sieltÀ itselleen Orkristin. Thorin kantoi miekkaa matkalla Ereboriin siihen asti, kunnes kÀÀpiöt jÀivÀt SynkmetsÀssÀ haltiakuningas Thranduilin joukkojen vangiksi. Legolas Thranduilin poika takavarikoi Orkristin, mutta Thorin sai sen takaisin kun Legolas nÀki Thorinin ilman asetta örkin alla. Thorin taisteli sen jÀlkeen Azog turmelijaa vastaan ja miekka jÀi tÀmÀn rintaan Viiden armeijan taistelussa.

Piikki (engl. Sting) on Gondolinissa taottu veitsi tai tikari. Sen terÀ hohtaa sinisenÀ aina, kun örkkejÀ on lÀhettyvillÀ. Kirjassa Hobitti eli sinne ja takaisin Bilbo, Gandalf ja Thorin löysivÀt sen peikkojen luolasta ja siitÀ tuli Bilbon oma ase. Alun perin sillÀ ei ollut nimeÀ, kunnes Bilbon kÀytettyÀ sitÀ SynkmetsÀssÀ hÀmÀhÀkkien tappamiseen hÀn nimesi sen:

"Annan sinulle nimen", hÀn sanoi. "TÀstÀ lÀhtien olet oleva Piikki."[4]

Tarussa sormusten herrasta hÀn antoi aseensa Frodolle RivendellissÀ yhdessÀ mithril-paitansa kanssa tÀmÀn varustautuessa matkaan kohti Mordoria. Sam kÀytti PiikkiÀ Cirith Ungolissa Lukitaria vastaan tÀmÀn myrkytettyÀ Frodon.

  1. 1 2 Hobitti eli sinne ja takaisin. Luku III: "Lyhyt lepo" s. 64
  2. ↑ Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia/Kolmas kirja. Luku 7: "Helmin SyvĂ€nne" s. 468
  3. ↑ Hobitti eli sinne ja takaisin. Luku XIV: "Tulta ja vettĂ€" s. 272-273
  4. ↑ Hobitti eli sinne ja takaisin. Luku VIII: "HĂ€mĂ€hĂ€kkejĂ€" s. 172