ajanpuute

Suomi

Substantiivi

ajanpuute

1. aikapula, ajan riittämättömyys

   Pyyntöä ei ole voitu toteuttaa ajanpuutteen vuoksi.

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑjɑnˌpuːt̪eˣ/
• tavutus: a‧jan‧puu‧te

Etymologia

yhdyssana osista aika (genetiivi) ja puute

Aiheesta muualla

• ajanpuute Kielitoimiston sanakirjassa