diffuusio
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]diffuusio (3)
- (fysiikka, kemia) toisiaan koskettavien aineiden vähittäinen sekoittuminen molekyylien lämpöliikkeen vuoksi
- (sosiologia) kulttuuripiirteiden siirtyminen sosiaaliselta ryhmältä toiselle, kun ryhmät ovat tekemisissä toistensa kanssa; diffuusiota aiheuttavat esimerkiksi muuttoliike ja joukkoviestimet
- (taloustiede) yhtiön jakaminen tai jakautuminen kahdeksi tai useammaksi osakeyhtiöksi; sen vastakohta on fuusio eli sulautuminen
- leviäminen, läpitihkuminen, sekaantuminen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈdifːuːˌsio/
- tavutus: dif‧fuu‧si‧o
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | diffuusio | diffuusiot |
| genetiivi | diffuusion | diffuusioiden diffuusioitten |
| partitiivi | diffuusiota | diffuusioita |
| akkusatiivi | diffuusio; diffuusion |
diffuusiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | diffuusiossa | diffuusioissa |
| elatiivi | diffuusiosta | diffuusioista |
| illatiivi | diffuusioon | diffuusioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | diffuusiolla | diffuusioilla |
| ablatiivi | diffuusiolta | diffuusioilta |
| allatiivi | diffuusiolle | diffuusioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | diffuusiona | diffuusioina |
| translatiivi | diffuusioksi | diffuusioiksi |
| abessiivi | diffuusiotta | diffuusioitta |
| instruktiivi | – | diffuusioin |
| komitatiivi | – | diffuusioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | diffuusio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Numero puuttuu. kaikilla aloilla
|
