iller

Ruotsi

Substantiivi

iller yl. (2) (yks. määr. illern [luo], mon. epämäär. illrar [luo], mon. määr. illrarna [luo])

1. (eläintiede) hilleri (Mustela putorius)

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• bandiller, flodiller

Aiheesta muualla

• iller Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)