kellokas
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- laumaa johtava lehmä, lammas tai poro, jolla on kello kaulassa
- (kuvaannollisesti) johtohenkilö, johtohahmo, puolestapuhuja
- suomenruotsalaisen kulttuurin kellokas
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkelːokɑs/
- tavutus: kel‧lo‧kas
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kellokas | kellokkaat |
| genetiivi | kellokkaan | kellokkaiden kellokkaitten |
| partitiivi | kellokasta | kellokkaita |
| akkusatiivi | kellokas; kellokkaan |
kellokkaat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kellokkaassa | kellokkaissa |
| elatiivi | kellokkaasta | kellokkaista |
| illatiivi | kellokkaaseen | kellokkaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kellokkaalla | kellokkailla |
| ablatiivi | kellokkaalta | kellokkailta |
| allatiivi | kellokkaalle | kellokkaille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kellokkaana | kellokkaina |
| translatiivi | kellokkaaksi | kellokkaiksi |
| abessiivi | kellokkaatta | kellokkaitta |
| instruktiivi | – | kellokkain |
| komitatiivi | – | kellokkaine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kellokkaa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kellokas- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. laumaa johtava lehmä, lammas tai poro, jolla on kello kaulassa
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kellokas Kielitoimiston sanakirjassa
