kimmoke
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkimːokeˣ/
- tavutus: kim‧mo‧ke
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kimmoke | kimmokkeet |
| genetiivi | kimmokkeen | kimmokkeiden kimmokkeitten |
| partitiivi | kimmoketta | kimmokkeita |
| akkusatiivi | kimmoke; kimmokkeen |
kimmokkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kimmokkeessa | kimmokkeissa |
| elatiivi | kimmokkeesta | kimmokkeista |
| illatiivi | kimmokkeeseen | kimmokkeisiin kimmokkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kimmokkeella | kimmokkeilla |
| ablatiivi | kimmokkeelta | kimmokkeilta |
| allatiivi | kimmokkeelle | kimmokkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kimmokkeena | kimmokkeina |
| translatiivi | kimmokkeeksi | kimmokkeiksi |
| abessiivi | kimmokkeetta | kimmokkeitta |
| instruktiivi | – | kimmokkein |
| komitatiivi | – | kimmokkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kimmokkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kimmoket- | |
Etymologia
[muokkaa]johdos verbistä kimmota
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kimmoke Kielitoimiston sanakirjassa
