timjami
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]timjami (6)
- huulikukkaisten heimoon kuuluva, ajuruohon viljelty sukulainen (Thymus vulgaris), tarha-ajuruoho; siitÀ saatava mauste
ĂĂ€ntĂ€minen
[muokkaa]- IPA: /ËtÌȘimjÉmi/
- tavutus: timâ§jaâ§mi
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | timjami | timjamit |
| genetiivi | timjamin | timjamien timjameiden timjameitten |
| partitiivi | timjamia | timjameita timjameja |
| akkusatiivi | timjami; timjamin |
timjamit |
| sisÀpaikallissijat | ||
| inessiivi | timjamissa | timjameissa |
| elatiivi | timjamista | timjameista |
| illatiivi | timjamiin | timjameihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | timjamilla | timjameilla |
| ablatiivi | timjamilta | timjameilta |
| allatiivi | timjamille | timjameille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | timjamina | timjameina |
| translatiivi | timjamiksi | timjameiksi |
| abessiivi | timjamitta | timjameitta |
| instruktiivi | â | timjamein |
| komitatiivi | â | timjameine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | timjami- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]alkuaan muinaiskreikan sanasta ÎžáżĄÎŒáżÌ៱Ό៰ (thĆ«mĂÄma) âsuitsukeâ < ÎžáżĄÎŒáżáŸ°ÌÏ âpolttaa, suitsuttaaâ[1]
KÀÀnnökset
[muokkaa]1. Thymus vulgaris
|
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- â Kaisa HĂ€kkinen & Terttu LempiĂ€inen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellĂ€ mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 124. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5. (LĂ€hteessĂ€ kreikan sana thymĂama.)
