varoitin
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | varoitin | varoittimet |
| genetiivi | varoittimen | varoittimien varoitinten |
| partitiivi | varoitinta | varoittimia |
| akkusatiivi | varoitin; varoittimen |
varoittimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | varoittimessa | varoittimissa |
| elatiivi | varoittimesta | varoittimista |
| illatiivi | varoittimeen | varoittimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | varoittimella | varoittimilla |
| ablatiivi | varoittimelta | varoittimilta |
| allatiivi | varoittimelle | varoittimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | varoittimena (varoitinna) |
varoittimina |
| translatiivi | varoittimeksi | varoittimiksi |
| abessiivi | varoittimetta | varoittimitta |
| instruktiivi | – | varoittimin |
| komitatiivi | – | varoittimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | varoittime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
varoitin- | |
Etymologia
[muokkaa]verbi varoittaa (heikko vokaalivartalo varoita-) + johdin -in
Käännökset
[muokkaa]1. laite, joka varoittaa jostakin
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]varoitin
- indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä varoittaa
Aiheesta muualla
[muokkaa]- varoitin Kielitoimiston sanakirjassa
