Kymenlaakson hyvinvointialueen tuore johtaja Kari Hakari seisoo työpaikkansa sisäoven edessä avainnippu kädessään. Lukon merkkivalo loistaa punaisena.
Nyt hän tietää jo odottaa. Ensimmäisenä työpäivänä hän oli yrittänyt aluksi vain vilauttaa avainlätkää lukolle ja epäillyt, ettei se toimi.
– Minulle sanottiin heti, että täällä pitää olla kärsivällisempi, hän sanoo ja hymyilee leveästi.
Hetken kuluttua ovi naksahtaa auki.
61-vuotias Hakari hyppäsi nykyiseen unelmatyöhönsä Sitran leivistä sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämistehtävistä. Sitä ennen hän johti sote-uudistuksen virkavalmistelua sekä hyvinvointialueiden ohjausosastoa sosiaali- ja terveysministeriössä.
Alueella ja ministeriöissä titteliksi on tullut myös sote-veteraani.
– Kyllä olen kutsunut itseäni myös sillä nimellä kollegoiden kesken. Aikaa monta tuotantokautta olen nähnyt sotesta.
Ensimmäinen työtehtävä: yt-neuvottelut
Ensimmäisenä työpäivänään 24. elokuuta Kari Hakari aloitti yt-neuvottelut, joissa käsitellään mahdollisia suuria irtisanomisia. Vaadittavat 20 miljoonan euron henkilöstösäästöt tarkoittavat laskennallisesti 280 henkilötyövuotta.
Toisena työpäivänä oli arviointimenettelytyöryhmän ensimmäinen kokous, jonka taustalla ovat noin sadan miljoonan euron alijäämät. Hyvinvointialue joutuu valtion arviointimenettelyyn, jos talous on ollut pitkään pakkasella.
– Vielä henki kulkee, hän totesi kolmantena työpäivänään.
Tulevaisuus ei näytä helpommalta.
Aluevaltuusto valitsi Hakarin johtajaksi kesäkuussa. Äänestyksessä oli mukana kolme ehdokasta. Hakari sai heti ensimmäisellä kierroksella yli puolet äänistä.
Hakarin mielestä on hyvä aloittaa syvästä päästä. Arviointimenettelyssä on myös mukana hänen vanhoja tuttujaan ministeriöistä.
– Keskustelu on silloin lähtökohtaisesti helpompaa.
Hyvinvointialueen asemaan asettautuminen on Hakarin mukaan myös luontevaa, sillä hän on tehnyt pitkään töitä kuntapuolella Tampereella.
Tosin ei se auttanut, kun hän juuri ennen Ylen haastattelua tarkisti sosiaali- ja terveysministeriön kommentteja HUSin ja eteläisten hyvinvointialueiden yhteistyösopimukseen.
– STM:n kommentit olisivat voineet olla minun kirjoittamiani, mutta nyt minun pitää vastata niihin, että eihän me nyt noin tehdä.
Unelmatyö lähempänä ihmisiä
Kari Hakari sanoo olevansa unelmatyössään. Hän on halunnut päästä lähemmäs arkea. Hän ehti hakea muillekin hyvinvointialueille töihin, mutta nyt tärppäsi.
Vastapainoa hän saa harrastuksistaan. Mökkeilyssä hän panostaa rentoutumiseen, eikä siellä odota jatkuva tekemättömien töiden virta.
Puutöitä on tietysti tehtävä.
– Haluan, että asiat valmistuvat. En tykkää elää sellaisessa keskeneräisyydessä.
Hakari hyväksyi keskiviikkona ensi kertaa elämässään työpaikkojen täyttölupia. Järjestelmä oli hänen mukaansa helppo, vaikka sekin oli uusi tuttavuus.
Työelämässä Hakari sanoo jo opetelleensa keskeneräisyyden sietämistä ja pitkiä prosesseja, vaikka välillä kärsimättömyys nostaa päätään.
Kulttuurikokemuksista ja kirjoista viimeisimmäksi vaikutuksen teki Ian McEwanin teos, joka kertoo dystooppisesta tulevaisuudesta.
– Kirjoihin uppoutuminen on ehkä eskapismia. Haluaa olla jossain muualla kuin arjen ympäristössä.
Kaikki ei aina mene huonoimman kautta
Hyvinvointialueet ympäri Suomen painivat samojen talousongelmien kanssa. Hakarikin on sitä mieltä, että rahoitusmalli on suuri ongelma. Kymenlaakso on siinä väliinputoaja.
Vielä suurempi ongelma on Hakarin mielestä se, että nyt on uudistettu hallintoa, kun olisi jo pitänyt uudistaa palveluita väestön vanhetessa.
– Olemme siinä tilanteessa, että kesken Suomen suurimman hallinnonuudistuksen rahat loppuivat ja porukka niin sanotusti vanheni käsiin.
Hän kuitenkin uskoo hyvinvointialuemalliin edelleen.
Hakari sanookin, että hänellä on vahva usko tulevaisuuteen, vaikka välillä on vaikeaa.
– Kaikki kääntyy lopulta hyvin.
