Mediatutkimuksen opiskelija Nea Oksanen kamppailee oudon ongelman kanssa.
Hän kirjoittaa yliopistotehtävänsä ihan itse, ilman tekoälyä. Silti hän joutuu kamppailemaan tekoälyä vastaan, kun kirjoittaa.
– Oppimiseen on tullut ylimääräinen stressi siitä, miten saan tekstini näyttämään varmasti itse kirjoitetulta, Oksanen sanoo Tampereen yliopistolla.
Oksanen näkee vaivaa erottuakseen tekoälystä, vaikka ei kertomansa mukaan edes käytä tekoälyä kirjoittamiseen. Hän sanoo ilmiön olevan melko yleinen opiskelijoiden keskuudessa.
– Noin viimeisen vuoden aikana siitä on tullut ongelma, että mietitään, näyttääkö oma tekstini minun vai tekoälyn kirjoittamalta, Oksanen sanoo yliopiston päärakennuksessa.
Melkein jokainen kamppailee erottuakseen tekoälystä
Nea Oksanen kiirehtii Alakuppilan kahvilasta graduseminaariin. Viiden opiskelijan ryhmä valmistautuu kirjoittamaan maisterin tutkinnon lopputyötään eli gradua.
Ryhmää ohjaa professori Kaarina Nikunen. Hän pitää opiskelijoiden uutta ongelmaa merkittävänä.
– Se on ongelma, jonka kanssa melkein kaikki tunnistavat kamppailevansa, Nikunen sanoo.
Erotatko tekoälyn ja ihmisen tekemät tekstit toisistaan?
Testaa erotatko, kumpi alla olevista tekstinäytteistä on Nea Oksasen esseestä ja kumpi on Ylen toimittajan tekoälyllä teettämästä vastauksesta.
Tekstinäyte 1:
”Ihminen saavuttaa tiedon tutkimisen ja tutkimuksen kautta. Itselleni asioiden hahmottaminen tapahtuu helpoiten konkreettisten esimerkkien ja ajatusleikkien avulla. Tutkimustyön ja sen metodologioiden hahmottamiseksi loin ajatusleikin, jossa tutkimus voidaan nähdä eräänlaisena pelinä ja tutkija pelaajana. Toisin sanoen pelillistin tutkimuksentekoprosessin. Jos ajatellaan tutkimusprosessia pelillisenä prosessina, voidaan ajatella tiedon olevan jokin lukittu kyky, joka tulee tutkijan (eli pelaajan) saavutettavaksi vasta tutkimuksen kautta.”
Tekstinäyte 2:
”Tässä esseessä tarkastelen metodologiaa valintojen tekemisenä, pohdin, miten tiedonintresseistä päädytään konkreettisen tutkimuksen tekemisen maailmaan, ja peilaan tätä mediatutkimuksen kenttään. Lopuksi sovellan näitä ajatuksia omaan alustavaan graduaiheeseeni, joka käsittelee mediassa käytävää synnytyskeskeistä keskustelua ja siihen liittyviä asenteita naisen kehollisesta autonomiasta.”
Nikunen löysi omiksi väitettyjä valekirjoja
Professorina Kaarina Nikunen lukee viikoittain opiskelijoiden esseitä ja muita tekstejä. Niitä on luettava myös sillä silmällä, onko ne kirjoittanut tekoäly vai ihminen.
Silmiin osuu harvoin mitään epäilyttävää, mutta joskus teksti on helppo tunnistaa tekoälyn tekemäksi.
– Joskus on tullut vastaan esimerkiksi esseen lähteenä pari minun kirjoittamaani kirjaa, joita en ole kirjoittanut, Nikunen kertoo.
Tekoälyn käyttäminen on toki sallittua Tampereen yliopistolla. Sen käytöstä on kuitenkin kerrottava tarkasti. Osassa kursseja tekoälyä ei välttämättä käytetä lainkaan.
Kaarina Nikunen kertoo videolla, mikä saa hänet epäilemään, että opiskelija on teettänyt tehtävänsä tekoälyllä.
Tutkija yrittää nyt erottautua omista teksteistään
Myös professori Nikunen kertoo painivansa saman ongelman kanssa kuin opiskelijat. Tutkijana hän kamppailee erottautuakseen tekoälyn tekstistä.
– Se on ristiriitaista, sillä tekoälyhän pohjautuu meidän kaikkien tuottamiin tieteellisiin teksteihin ja nyt me itse yritämme erottautua niistä jollakin tavalla, Nikunen kuvailee tilannetta omassa työhuoneessaan.
Kaiken lisäksi tekoälyä kehittäneet yritykset ovat imuroineet tutkijoiden tekstejä käyttöönsä ilman lupaa tai sopimuksia.
Yksi Nikusen tutkimusaiheista on tekoäly. Hän on selvittänyt muun muassa, miten tekoälyä hyödynnetään sosiaalisen median keskusteluissa, esimerkiksi vihapuheessa.
Nea Oksanen kertoo videolla, mistä hän tunnistaa tekoälyn tekemän tekstin.
Oksanen hylkäsi ajatusviivan
Vielä vuosi sitten Nea Oksasen teksteistä löytyi ajatusviivoja. Enää ei löydy.
Sekä Nea Oksanen että Kaarina Nikunen ovat keksineet omat ratkaisunsa erottautuakseen tekoälystä.
– Olen lopettanut ajatusviivan käytön, esimerkiksi ChatGPT käyttää tosi paljon ajatusviivaa.
Se on yksi Oksasen yksinkertaisimmista konsteista näyttää, että on kirjoittanut esimerkiksi esseensä itse.
Oksanen kertoo, että hän myös kirjoittaa lyhyitä virkkeitä. Tekoälyn tuottamat lauseet ovat usein pitkiä ja monipolvisia.
– Tuppaan käyttämään välillä persoonallisiakin sanoja tai sellaisia sanoja, jotka eivät välttämättä ole niin akateemisia, Oksanen luettelee konstejaan.
Tekoäly taas tekee muodollista kieltä ja akateemisia termejä.
Nikunen korostaa omia oivalluksia
Professori Kaarina Nikunen puolestaan on tehnyt perustavan laatuisen muutoksen erottautuakseen tekoälystä. Hän on aikaisempaa selkeämmin läsnä omine huomioineen tieteellisissä teksteissään.
– Haluan, että ajatteluprosessini näkyy tekstissä.
Sen osoittaminen, että on kirjoittanut tekstin ihan itse, on olennaista yliopistossa. Kirjoittamalla opitaan ja osoitetaan oman ajattelun kulku ja tulokset. Yliopisto on paikka, jossa nimenomaan kehitetään omaa ajattelua.
– Jos ajattelu on ulkoistettu koneelle, niin ajatusprosessi ei voi näkyä tekstissä, Nikunen perustelee oman ajatuskulun korostamista.
Nikunen on tullut siihen tulokseen, että yleensäkin persoonallinen ote kirjoittajana erottaa tekstin ihmisen tekemäksi.
– Tekoälyhän tuottaa sujuvaa tekstiä, joka on hyvin kaavamaista ja toisteista, Nikunen sanoo.
Nikunen sanoo, että tekoäly esimerkiksi jakaa asiat usein kolmeen osaan, kun sillä teettää jonkin tekstin. Jako tulee siitä, että se on ihmisten yleisesti käyttämä tapa.
Vältteleekö professori kolmijakoa nyt omissa teksteissäsi?
– En välttämättä. Sehän tulee näistä meidän alun perin tekemistä teksteistä.
Oksanen käyttää tekoälyä vain pakosta
Opiskelija Nea Oksanen suhtautuu tekoälyn käyttöön monin tavoin kriittisesti.
– En käytä tekoälyä vapaaehtoisesti, mutta toki pakotetusti esimerkiksi Google-haussa tulee se tekoälyvastaus ensin.
Haastattelun jälkeen Oksanen kertoo sähköpostiviestillä, että nyt hän on vaihtanut Googlen hakukoneen toiseen. Hän ei halua nähdä tekoälyn tekemää vastausta.
Oksasella on selkeä peruste sille, miksi hän välttää tekoälyn palveluja.
– Pystyn hakemaan tietoa muilla tavoilla ja koen, että tekoälyn käyttö saattaa supistaa omaa ajattelua ja ehkä myös laiskistaa itseä, Oksanen perustelee.
Nea Oksasta huolettavat myös tekoälyn käytön vaikutukset ympäristöön. Mitä enemmän tekoälyä käytetään, sitä enemmän maailmaan nousee datakeskuksia ja kuluu energiaa.
Professori varjelee omaa ajatteluaan
Myös Professori Kaarina Nikunen varjelee omaa ajatteluaan eikä halua ulkoistaa sitä tekoälylle.
Hän käyttää tekoälyä rajoitetusti, eikä ainakaan tuota sillä tekstiä.
– Käytän johonkin käännöstyöhön, esimerkiksi voin hakea sillä englanninkielisiä ilmaisuja.
Nikunen kertoo etsivänsä tekoälyn avulla myös selityksiä ilmiöille ja käsitteille.
– Pyydän jonkun lyhyen kuvauksen ja sitten puran sitä osiin omien lähteideni kautta.
Sparrailukeskusteluja Nikunen ei käy juurikaan tekoälyn kanssa.
– Meidän pitää itse arvostaa ihmisiä tiedon tuottajina.
Nikunen toivoo, että ihmiset pysyvät ajattelevina ihmisinä.
