Löytyihän se spondyloosi vihdoinkin!

Varmaan semmoiset 9 vuotta olen epäillyt että Aatulla on spondyloosi tai jotain ongelmaa ainakin selässä ja nyt se vihdoin löytyi röntgen-kuvistakin! Käytiin elokuussa lääkärissä kun Aatu nuoli takapuoltaan jatkuvasti ja yski myös kummallisesti. Noh, anaalit oli ihan kunnossa joten siihen nuoleminen ei liittynyt. Nieluun kurkattiin ja sekin oli pientä ärtymystä lukuunottamatta kunnossa, yskimisen syyksi epäiltiin närästystä (yskiminen ei ole semmoista kuivaa köh köh-yskää vaan semmoista kummallista oksentamisen kuuloista köhimistä..) ja koska takapuolen ongelmiin ei löytynyt muuta ratkaisua, päätettiin kuvata selkä vielä. Ja sieltähän se ongelma löytyi, rinta- ja lannerangan vaihtumakohdassa on luupiikki mikä todennäköisesti aiheuttaa tuntemuksia. 

Aatulla on ollut pitkään jo sellaista, että kun innostuu leikkimään niin hyvin pian sen jälkeen jää nuolemaan etujalkojensa yläosaa. Syötin Aatulle kipulääkekuurin mutta en huomannut kyllä juuri muutosta käytöksessä. Näillä mennään, sama koirahan tuo on edelleen ja varmasti selkä aiheuttaa omat juttunsa mutta hyvinpä tuo sikäli tilanteen huomioiden porskuttaa. :) 

Voihan hiiva

Aatu kävi eilen (ensimmäistä kertaa ikinä..) hampaiden putsauksessa lääkärillä. Hampaat Aatulla oli aika ok kuntoiset, hammaskiveä oli mutta kohtuullisesti ja yhtään hammasta ei tarvinnut poistaa. Ei siis huonosti melkein 10 vuotiaalle koiralle. Lääkäriin mentiin, koska mielestäni Aatun henki oli alkanut haista aika pahasti. Pyysin samalla lääkäriä leikkaamaan Aatun huulipoimuihin pesiytyneet hiivakarvat kokonaan pois - koiran hereillä ollessa kun niitä ei tahdo kaikkia saada pois ilman että välissä on kieli tms. :) Jokusen tunnin päästä hain unisen kaverin kotiin. 

Hirveästi väsyttää mutta koko automatkan Aatu silti istui autossa, niinkuin aina. Periaatteen mies <3

Klinikalla jo sanottiin, että Aatulta ajeltiin kuonosta vähän enemmänkin karvoja. Kun Aatu illalla heräili kunnolla, pääsin katsomaan tilannetta ja sehän ei näyttänyt kovin hyvältä. Hiivakarvat ja paha haju liittyikin ärhäkkään ihotulehdukseen, mikä huulista löytyi molemmin puolin. :( Vasemmalla, silloin reilu vuosi sitten halvaantuneella puolella tilanne on pahempi. Iho oli rikki ja kovasti turvoksissa, ilmeisesti ärtyi ajelusta vähän lisää. Itse tulehdus ja ihon paksuuntuminen on toki jo pidempiaikainen ongelma.

Kuono illalla 16.11.

Illalla huuhtelin huulen betadinella ja aamulla tilanne oli onneksi jo vähän vähemmän ärtynyt.

Ja aamulla 17.11.

Kuonon tulehtuneita alueita hoidetaan nyt Betadinella ja Canofite-kuurilla ja toivotaan että saadaan ongelma kuriin sillä. Hyvän aikaahan tuo on tuolla varmasti jo muhinut, varmaan nyt syksyn kosteus vain pahensi tilannetta.  

Koirat kävivät myös viikko sitten hierojalla. Kiralta ei onneksi löytynyt hälyttäviä jumeja, pientä jäykkyyttä vain. Aatun tilanne oli sitten pahempi, Aatu oli tosi jumissa oikeastaan koko selän osalta. Takajalat ja selkä ei tuntuneet kommunikoivan keskenään ollenkaan ja oikean lavan takaa löytyi vielä kunnon kipupiste. Aatu pääsee joulukuun alussa uudestaan hierojalle mutta jo nyt hammaslääkärin yhteydessä selän jumeja hoidettiin akupunktio-neuloilla. Niitä voitaisiin käydä jatkossakin ottamassa, jos niistä tuntuu olevan Aatulle apua.

2kk hermotulehduksen alkamisesta

Aatun kasvohalvauksen oireet alkoivat kutakuinkin 2kk sitten. Tällä hetkellä tilanne näyttää tältä

 

Eli huuli alkaa normalisoitumaan mutta nyt tuo sisäpuoli vielä tahtoo repsottaa ja jää välillä tuolleen hassusti. Mutta eiköhän se tuosta vielä parane, paljon parempihan se lähtötilanteeseen nähden jo on. Aatulla on tuo vasen silmä nyt rähminyt ja vuotanut jonkin verran, ehkä syystuuli lenkillä ottaa siihen kurjasti, kun silmäluomi ei toimi ihan normaalisti? Samalla kuvasaastetta Aatusta muutenkin, kun sisko ystävällisesti oli ottanut Aatusta kuvia. :)

Juu tuota nahkaa on omiksi tarpeiksi... :D

En tiedä erottaako vieraampi silmä kuvissa mitään kummallista, mutta omaan silmään Aatun naama ei ole vieläkään ihan normaali eikä se näytä ihan itseltään.

 

 



Voihan roikkuva huuli

Elokuinen kesälomani alkoi hieman ikävästi, kun maanantaina 18.8. lähdimme illalla Aatusta kovasti huolestuneena viemään sitä eläinlääkärin päivystykseen Tuhatjalkaan. Aiemmin iltapäivällä huomasin Aatun istuvan keittiössä pöydälle unohtuneen puruluun edessä ja kuolaavan kovasti. Laitoin luun kaappiin, kuivasin koiran kuonon ja sillä selvä. No eipä ollut, hetken päästä tajusin että se kuolaa taas ja kovasti. Siinä vaiheessa vasta huomasin, että oikeastaan koko vasen puoli naamasta on tosi omituinen ja huolestuin kovasti. Aatu ei pystynyt laittamaan vasenta silmää kiinni tai kurtistamaan kuonoa vasemmalta puolelta ja sen huulet roikkui omituisesti, mistä myös kuolaaminen johtui. Myös vasen korva roikkui jotenkin alempana kuin oikea.

Päästiin lääkärin tutkittavaksi heti ja huolella eläinlääkäri Aatun kävikin läpi. Hampaissa tai suussa ei mitään, koiralle ei ole kuumetta eikä sydämessä tai hengistysäänissä mitään kummallista. Käytännössä koira siis ihan normaali muuten, mutta naama roikkuu toiselta puolelta. Ell epäili hermo- tai lihastulehdusta vasemmassa poskessa ja antoi Aatulle antibioottikuurin. Helpottuneena siitä, ettei kyseessä ollutkaan mitään vakavampaa eikä koira kuolisi käsiin, ajelimme kotiin. Tilanne ensimmäisenä iltana oireiden ilmaannuttua

Ja kuten kuvastakin näkyy, sitä kuolajojoa sai olla pyyhkimässä kyllä ihan kokoajan... Sain samalla viikolla vielä toisen lääkärin mielipiteen ja hermotulehdus lienee nyt syy näiden oireiden takana. Antibiootin lisäksi Aatu sai pitkän kuurin tulehduskipulääkettä. Samanlainen kasvohalvaushan voi iskeä ihmisellekin, ja niiden parantuminen kestää pidemmän aikaa. Syynä voi olla esim. kylmä viima veneillessä tms. Aatun osalta vaikea sanoa toki mitään varmaa, mutta reilu viikko aiemmin olimme olleet mökillä ja Aatu kalasti järvessä silloin monta tuntia. Vesi ei ollut vielä kovin kylmää mutta järveltä tullut tuuli ei ollut kyllä varsinaisesti kesäinenkään, liekö se sitten kylmettänyt koiran märän naaman ja aiheuttanut tulehduksen..?! Mene ja tiedä, jotain immuniteetti-puolen ongelmaakin voi hyvin olla taustalla, koska Aatun veljellä on myös ollut sama vaiva. Hyvä uutinen on se, että Väinö-veli oli toipunut vaivasta ennalleen, joskin aikaa se oli ottanut noin kolmisen kuukautta.

Nyt Aatun naama on jo vähän parempi ja kuolan pyyhkimistä on aavistuksen vähemmän. Koiraa itseään vaiva ei tunnu suuresti vaivaavan eikä sille tietääkseni voi nyt tehdä muuta kuin odotella, että aika korjaa. Toivotaan että Aatu paranee ennalleen!

Pientä parannusta havaittavissa :)

Back in business!

Aikomus oli kirjoittaa ekasta viikosta steriloinnin jälkeen ja Kiran parantumisesta, mutta niin se näemmä jäi vaan ajatuksen tasolle loppuviikon osalta.. Hupsis! Kira kuitenkin parani tosi hienosti ja nopsaan, viikko leikkauksesta se livahti avonaisesta terassin ovesta pihalle ja juoksi sydämensä kyllyydestä ympyrää etupihalla.. No, kipulääkekuuri oli silloin jo loppunut ja pikkuhiljaa alettiin sitten alkuviikosta lisätä lenkin määrääkin taas, kun neiti-koira ei selvästikään ollut mitenkään kipeä - kamalan energinen kyllä. Nyt ollaan jo palattu harrastusten pariinkin. Hakutreenejä on taas jatkettu ja treenattu ahkerasti myös jälkeä. 

Kertoilin kasvattajalle meidän ongelmista metsäjäljellä ja saatiin "komento" takaisin pellolle. Nyt kolmen viikon ajan pyritään ajamaan 4 jälkeä viikossa pellolla ja sitten pikkuhiljaa siirretään taas jälki takaisin metsään. Onpa vaan tuo peltojälkikin taas pitkästä aikaa mukavaa puuhaa! :) Ja hauska nähdä kuinka intensiivisellä treenillä koira kehittyy pikkuhiljaa kokoajan. Vielä kun ohjaaja oppisi hyväksi ohjaajaksi jäljellä(kin ;)). Jäljen lisäksi on alettu treenailemaan tarkkuusruutua ja pudotettua esinettä. Pitäähän sitä nyt joku uusi laji ottaa opeteltavaksi ettei elämä käy liian tylsäksi ;)

Vihdoinkin hakutreeneissä ollaan myös vähän edetty (olen jotenkin tosi sitkeästi vaan junnannut haussa paikallaan...) - Kira teki melkein 200 metrin radan jossa oli 2 tyhjää ekaa kertaa peräkkäin, yhteensä koko treenissä oli 3 tyhjää. Olen supertyytyväinen koiran työskentelyyn! Se teki loistavan hienoja pistoja, ilmaisi vieraan maalimiehen umpparissa tosi hyvin ja kutsuistani huolimatta ei tullut pois ollessaan maalimiehen hajulla. :) Voi kuinka taitava Kiippa! <3 Viimeisillä ukoilla pitkät haukut meinasi jo vähän pätkiä hengästymisen vuoksi, hikinen keli ja pitkä rata alkoi verottamaan mutta tosi hienot treenit joka tapauksessa. Ja Kira hienosti todisti, että osaa enemmän ja moottori riittää paljon paremmin, kuin mitä välillä aina itse jännitän ja luulen. ;)


Muru ja murun pallo <3

Vielä ei ole leikkauksen jälkeen tehty hyppyjä, vaikka muuten tottista onkin taas alettu treenailla. Kira kävi hierojalla pitkästä aikaa toissa maanantaina ja oli aikamoisen tukossa. Mennään vielä ensi viikolla uudestaan ja yritetään saada kroppa kuntoon. Oikea takajalka varsinkin tuntuu oikuttelevan, treenikaveri epäili hermopinnettä. :( Parempi hoidattaa kerralla nyt tuommoiset pois, ettei jää mitään vaivoja jatkossa sitten. Aatu kävi hierojalla myös (tosin raasu oli kyllä itse NIIN menossa uimaan, kun uimalan tiloihin mentiin käsittelyä varten) ja oli suureksi yllätykseksi melko hyvässä kunnossa. :) Mukavaa vaihtelua! Tämän kesän vaivoina Aatulla tosin onkin nyt sitten ollut hotspottia enemmänkin. Kun yhdestä paikasta saan ihottuman kuriin, leviää se toisessa kohdassa. Mitä noita nyt olen seurannut, niin aika monesti on tainnut alkaa semmoisesta kohdasta, mistä olen irroittanut punkin. Kurja vaiva tuokin, mutta kiva että edes kroppa muuten on nyt Aatulla mennyt parempaan suuntaan! :)

Priima selkä :) ja vähän muutakin päivitystä

Kiran virallinen selkälausunto tuli vihdoin Kennelliitolta (kuvat otettiin 6.6. joten tovi sitä on odoteltukin..) ja priimaa on myös selkä. :) Toivotaan kovasti että se sellaisena ajan kuluessa ja harrastusuraa kertyessä pysyykin! 

Aatu kävi hierojalla 7.11. Paljon saatiin uusia ajatuksia ja kokeiluun otettavia juttuja. Erika epäili että voisiko yksi syy Aatun selän kipeytymiselle olla mahakivut? Tämä ajatus siis lähti siitä, kun syyskuussa otetuissa röntgen-kuvissa Aatulla on aika paha ummetus päällä. Röntgen-kuvissa ollut tilanne johtui todennäköisesti siitä, kun erehdyin nukutusta edeltävänä päivänä antamaan koirille luut ajanvietteeksi. Mutta, kyllä Aatulla noin yleisestikin melko helposti maha menee kovalle. Olen huomannut sen välillä myös nuolevan sohvaa syönnin jälkeen ja kesällähän se on kova syömään myös heinää. Närästystäkin tuntuisi siis olevan. :( Toisinaan olen kuullut sen myös nuoleskelevan ranteitaan ennen nukkumaanmenoa, tämä voi myös olla yksi mahakivun merkki. Seuraamme siis tilannetta!

Aatu antoi tapansa mukaan hyvin hoitaa vaikka kipeitäkin kohtia löytyi. Hieman ongelmia aiheutti ensimmäistä kertaa vieraaseen paikkaan meno, kun siellä haisi vieraat koirat ja eteisessä oli iso peiliovi (niinkuin meilläkin on samanlaiset peiliovet kotona..) josta Aatua tuijotti kamala vesikoira. Kunnon rähinä päin peiliähän siinä pääsi..! Yritä siinä sitten hierojalle vakuutella että juu ihan tervepäinen koira tämä on. Voi hassu Aatu..! <3 Siinä tohinassa tuli pieni verinaarmu kuonoonkin, mutta onneksi sentään peili säilyi ehjänä tässä yhteenotossa.

Aatu on selkeästi paljon Kiraa "huonompi" juomaan vettä ja Erikan mielestä se tuntui jopa kuivuneelta. Jos nahkasta ottaa vähän kiinni ja nostaa (mikä on tosi helppoa kun Aatulla on nahkaa niin paljon suhteessa koiran kokoon :)), ei nahka palaudu niin nopeasti kuin normaalisti pitäisi. Niinpä otimme kokeiluun Aatulle välipalan, se saa kerran päivässä ruokien välillä hieman maustamatonta jogurttia sekä saman verran vettä. Katsotaan tuoko tämä mitään apua tuohon kuivumiseen. Se kun ei varmasti edesauta lihaksien kunnossa pysymistäkään. Aatun mielestä tämä välipala-juttu on tietysti ollut kauhean kiva. ;)

Nyt odotan jännityksellä seuraavaa hierontakäyntiä 4.12., että missä kunnossa koirat silloin on. Myös Kira pääsee siis taas käsittelyyn ja se lieneekin ihan hyvä juttu, sen verran koheltamista esim. agility-treeneissä meno on viime aikoina ollut. Vauhtia on enemmän kuin älyä, mutta se taitaakin olla vähän Kiran motto. :) Agilityssä on syksyn aikana kokeiltu keppien opettamista ohjureilla, ensin verkoilla pari kertaa ja nyt tällä viikolla ihan ohuilla putkilla vain ja vaikka olinkin tosi skeptinen asian suhteen, niin aika hyvin Kira tuntuu hoksaavan kupletin juonen! Hyvä Kiips! 

Viikonloppuna en ehtinyt varsinaisiin hakutreeneihin, mutta sain suvun myötämielisellä avustuksella tehtyä Kiralle risteily- ja ilmaisutreenin. Homma sujui mukavasti, Kiralle tuli kovasti lisää intoa hommaan vielä yliheittojen myötä ja myös haukku kulki ihan kivasti. :)

Myös tottisahdistuksen keskellä näkyy kovasti jo valoa, kun keksin (kasvattajan ja treenikaverin pienellä avustuksella ;)) että magneettipallo voisi auttaa Kiran paikan korjaamisessa. Ja oiva apu se tuntuukin olevan, jokuset treenit on nyt tehty Saijan lainapalloilla (kiitos!! :)) ja toivottavasti jo ensi viikon alussa tulee omat pallot postissa. Kiran seuraamisen asento on tullut taaksepäin mutta edelleen välillä varsinkin innon ollessa kova, homma meinaa keulia. Peräpää on kuitenkin suoristunut jo kovasti, jes! :) Peruasentoa hinkataan kanssa vielä, vähän parantumista siinäkin näkyy mutta vielä on paljon tehtävääkin. No, oispas toisaalta ikävää, jos ei olis mitään treenattavaa tottiksen osalta koko talveksi. ;) Jonkinlaisen jäykistyksen kun saisi tuohon omaan vasempaan olkapäähän vielä, etten vaan enää ikinä vahingossakaan koittaisi sillä kääntää koiraa oikealle paikalle..

Terveyspohdintaa

Vielä uudestaan röntgeniin vai magneetti-kuvaukseen, siinäpä sitä pulmaa kerrakseen...?! Kyllä näitä saa ihan huolella pohtia nyt.. Tuntuu, että oma mielikin muuttuu asian suhteen jatkuvasti. Toisaalta haluaisin kuvauttaa Aatun vielä uudestaan, jotta nähtäisiin saisiko siitä suorempia kuvia mitenkään (tukemalla koiraa pöydällä paremmin). Suoremmista kuvista pystyisi oletettavasti varmemmin toteamaan rangan tilanteen ja samalla haluaisin nähdä kaularangasta vielä paremman kuvan, että onko siellä jotain outoa oikeasti vai vääristääkö kuva vain.

Magneettikuvaus kertoisi (EHKÄ!) röntgeniä enemmän, sen osalta odottelen vakuutusyhtiön näkemystä asiasta. Jos vakuutus ei korvaa magneetti-kuvausta, niin ei me sitten sellaisessa käydä. Kuvauksen hinta kun voi hyvin olla yli 1.000€. Voi olla että sieltä löytyisi vaikkapa joku ahtaampi nikamaväli tai kalkkeumaa jossain nikamaväleissä, voi tosin myös olla ettei magneettikaan paljastaisi yhtään mitään. Hoidon osalta nyt joka tapauksessa pitää mennä oireiden mukaan. No, ongelma varmaan ratkeaa vähän kuin itsestään pian. Jos vakuutus ei korvaa magneetti-kuvausta, niin käydään sitten uudestaan siellä röntgenissä vielä ja sitten mennään sen mukaan, mitä siellä näkyy tai ei näy. 

Itse vaivais-koira voi ihan hyvin. Ei mielestäni tällä hetkellä oireile selkää ihmeemmin mutta varmaan lähiaikoina olisi hyvä päästä silti osteopaatin käsittelyyn tsekkaamaan tilanne. Meillä on edellisen lääkärikäynnin tiimoilta iso kasa kipulääkettä varulta kotona, ainakin pystyy lääkitsemään jos siltä näyttää, että on tarvetta.

Kira kärsii tällä hetkellä lievistä valeraskausoireista ja on ehkä vähän tavallista ärtsympi. Vinkulelut on jo takavarikoitu jotta päästäisiin moisista hormonimyrskyistä nopsaan eroon. Kävipä kuitenkin tuuri, että oireet alkoi vasta viime viikon puolivälin tienoilla eikä justiin ennen MH:ta..!  Harrastuksissa en ole nyt tosin huomannut mitään vaikutuksia, on ollut siellä hyvinkin täpäkkäänä viime viikolla. 

Kira kävi myös pitkästä aikaa hierojalla viime viikolla ja olipa hyvä että kävi. Ranka oli aikamoisen lukossa ja joustamaton ja esim. lapojen liikerata oli aika suppeaa. Käsittely tuntui kuitenkin avaavan rankaa suhteellisen hyvin, lopussa hieronta ilmeisesti tuntui ihan mukavaltakin kun Kira nukahti loppukeskustelun aikana. :) Pientä vinoutta Kiralla oli myös, seisoi enemmän oikealla takajalalla kuin vasemalla. Saatiin kotiläksyksi vähän kevyttä ravilenkkeilyä ja kotijumppaa ja mennään 23.10. uudestaan katsastamaan tilanne. Jos jotain nyt Aatulta kannattaisi oppia, niin ainakin se että hoidattaisi tuota harrastuskoiraa säännöllisesti. Se kun satuttaa itsensä niin helposti, ihan vain jo belginä oleminenkin tuntuu riittävän. ;)

Röntgenin jälkeen

Aatun selkäkuvissa selvisi, että rangassa voi olla jotain vikaa, tai sitten siellä ei ole luustollisesti mitään vikaa. No, tämän kyllä tiesin ennen kuvaustakin.. :( Aatu siis rauhoitettiin ja tämmöiset kuvat pojasta otettiin

Itse en hoksannut että kuvissa olisi ongelma vaan luotin täysin lääkärin sanaan. Aatu kuitenkin on kuvissa valitettavasti niin vinossa ja kenossa, ettei näitten perusteella muutaman muun eläinlääkärin mielipiteen mukaan oikein voi sanoa mitään varmaa. Saatiin siis ensimmäiseltä lääkäriltä diagnoosiksi että Aatulla olisi synnynnäisesti vino ranka, rangassa olisi mutka kaularangan alaosasta lannerangan alkuun saakka. Tosi harmi että kuvat on näin huonot, esim. kaularangasta on vain yksi kuva ja siinäkin koira on ihan vinossa. Haluaisin todella että saisin Aatusta vielä uudet kuvat niin että se on pöydällä MAHDOLLISIMMAN suorassa. Silloin näkisi tuon todellisen tilanteen kaularangan osaltakin. Eli ei mitään varmaa vieläkään sittenkään. :(

Asuuko meillä kipukoira? :(

Tiistaina uusi osteopaatti totesi Aatun selkää tunnustellaan että meillä asuu kipukoira. :( Tässä Aatun terveys(ongelma)historia lyhyesti

- Aatu oli hyvin viriili nuori mies ja kovasti innostunut tyttöjen perään jo nuoresta asti. Vuoden vanhana 04/2007 vaivasi ärhäkkä esinahan tulehdus joka ei meinannut parantua ihan heti. Olisiko voinut vaikuttaa myös eturauhaseen jo silloin? Kesän/syksyn 2007 aikana oirehti kuitenkin ensimmäisen kerran selkäkipuaan. Mm. pitämällä selkää hieman köyryssä seisoessaan ja vetämällä takajalkoja enemmän kropan alle. Kävi hierojalla ja päätettiin odottaa virallisia luustokuvia.

- Aatu luustokuvattiin 11/2007. Lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja polvet jo aiemmin tutkittu 0/0. Samalla kuvattiin myös koko selkä koska Aatulla luonnontöpö ja vielä töpössä mutkakin. Tällöin ell epäili että Aatulla voisi olla yksi ylimääräinen lannenikama, mutta ei pystynyt asiaa kuvista varmaksi sanomaan. Jatkon selkäongelmat laitettiin tuon ylimääräisen nikaman syyksi.

- Kesällä 2008 päätin lopettaa agilityn harrastamisen, koska hyppääminen oli Aatulle vaikeaa, pudotteli rimoja kun ei saanut takajalkoja tarpeeksi hyvin kerättyä alleen. Hieroja totesi lanne-alueen olevan jumissa. Selkä oli hieman jäykempi oikealta puolelta ja kyljet samoiten jumittivat molemmin puolin. (Aatulla on aina ollut kyljissä lihasjumeja, kun olemme käyneet hierojalla)

- Syksyllä 2009 hieroja huomasi että Aatu oli alkanut käyttää enemmän vasenta puoltaan kropasta, seisoikin hieman vinossa niin että paino oli enemmän vasemmalla. Mitään selvää syytä tuolle jumitukselle ei löytynyt, hieroja epäili että Aatu oli satuttanut itseään niin, että oli alkanut varomaan oikean puolen käyttöä sitten. Lihaskuntoliikkeillä vinous helpotti.

- Kesällä 2010 outoja oireita takapuolen kanssa, väänteli itseään kovasti mutkille kun alaselkään tai peppuun koski. Peppureikä oli ärtynyt ja anaalirauhasissa oli hieman tukkeumaa. Ell epäili syyksi (suurentunutta) eturauhasta. Näitä samoja oireita on välillä ollut kuitenkin myös kastoroinnin jälkeen, liittyvätkö ehkä kuitenkin jotenkin selän kipuiluun..?!

- Syksyllä 2010 koira oireili selkää mm. murisemalla miehelleni tämän koskiessa Aatun selkään ja oli muutenkin ärtynyt (meidät hylättiin yhdestä tokokokeestakin kun Aatu murraili niin kovasti tuomarille). Selkä tuntui tunnustelemalla kipeältä. Nyt halusin että asia tutkitaan kunnolla ja samalla Aatu myös kastoroitaisiin. 09/2010 Aatun selkä kuvattiin uudestaan ja tällä kertaa ylimääräisiä lannenikamia ei kuvissa näkynyt. Verikokeista ei löytynyt mitään, haima, maksa ja kilpirauhanen, kaikki ok. Aatu kastoroitiin. Syytä kipuilulle ei löytynyt, eturauhasta toki epäiltiin.

Koko selkä syksyllä 2011

- Tämän jälkeen koira on käynyt epäsäännöllisen säännöllisesti hieronnassa ja välillä myös osteopaateilla. Joku vika rangassa on, että se vetää aina kipeäksi ja jäykistää koko koiran. Aiemmin kukaan hieroja/osteopaatti ei kuitenkaan ole suositellut koiran vientiä eläinlääkäriin kunnes nyt 09/2013 osteopaatti oli sitä mieltä että koiralla olisi jotain hermostollista ongelmaa koko rangan alueella ja että koira kannattaisi tutkituttaa Aistissa neurologilla.

- Aatulla on myös ollut epämääräisiä iho-oireita, ensimmäisen kerran v. 2011 ja sen jälkeen silloin tällöin riippumatta vuoden ajasta tai ruokinnasta. Karvatupet työnsivät ruskeaa mähmää joka muodostui ruveksi (kuvissa oirehdinta pahimmillaan). Tällöin saatiin eläinlääkäristä öljy-tukihoito iholle ja suosituksen lisätä öljylisä ruokaan. Oireet hävisivät, mutta edelleen välillä pieneltä alueelta voi löytyä hieman samaa oirehdintaa. Lisäksi välillä koiralla oli/on hiivaa varsinkin suupielipoimuissa ja toisinaan paikallisesti iskee pieni hotspot-kohta. Ei kuitenkaan normaaleja allergisen koiran oireita kuten tassujen pureskelua, kutinaa, korvien tahmaamista.. Silmät Aatulla on aina rähmineet jonkin verran. Osteopaatit ovat epäilleet iho-oireiden liittyvän selän kipuiluun – kun elimistö muutenkin kiputilassa ja ärtynyt, oirehtii kroppa ihonkin kautta.

Itse olen jo menettänyt toivoni että Aatulle mitään varsinaista diagnoosia saataisiin, mutta yritetään nyt vielä. Aatu syö nyt alkuun viikon kipulääkekuurin (kun osteopaatin mielestä koko selän alue on aika kuuma, voisiko siellä olla joku tulehdus ihan..?) ja sen jälkeen mennään 16.9. jälleen kerran röntgen-kuviin varmistamaan että miltä ranka tällä hetkellä näyttää. Tämä historiikki lienee apuna silläkin käynnillä. 

Mitä röntgenin jälkeen pitää sitten tehdä, sitä en vielä tiedä.. Tulisitpa vain pian kuntoon Aatu-pieni! <3

Nuoren miehen vaivat voivat kulkea mukana monta vuotta

Pikkuinen Aatu <3

Käytiin tosiaan Aatun kanssa heinäkuun puolessa välissä osteopaatti Maare Kaiperlan luona jo aiemmin kertomieni selkä- yms. kipuoireiden vuoksi. Aatu oli varsinkin hoidon alussa erittäin rauhaton, koska se stressaa nykyään autossa paljon. Valitettavasti Tervakoskelle oli meiltä pitkä matka läähätellä ahdistuneena autossa :( Ongelma on kärjistynyt koira-auton vaihdon myötä. Hetkisen aikaa siis meni, ennenkuin saattiin Aatu rauhoittumaan hoitoa varten. Maare käsitteli Aatua läpi ja jutusteltiin samalla sen vaivoista. Ensimmäisenä Maare kysyi, että onko Aatulla ollut eturauhasvaivoja. No niitähän on, hieman alle vuoden ikäisestä alkaen oikeastaan varmaan kun tarkemmin miettii. Aatulla oli silloin vuoden ikäisenä viriilinä nuorena miehenä esinahan tulehdus ja vähän aikaa sen jälkeen ensimmäistä kertaa selkä selvästi kipeänä. Enpä osannut silloin yhdistää näitä asioita toisiinsa ja ennenkaikkea eturauhaseen... Selkä oli kuulemma ihan sen tuntuinen, kuin koiralla olisi ollut eturauhanen suurentunut ja selkä kipeytynyt sen vuoksi. Kipu on siis varmasti kulkenut mukana useamman vuoden, Aatuhan on kastoroitukin jo 3 vuotta sitten. :(

Maare epäili myös, että Aatulla ei kulje hermotus aivan normaalisti takajalkoihin ja alaselkään saakka. Kenties rakenteellista, Aatullahan on mutka töpöhännän luussakin. Koira on kuitenkin ollut oikeasti aikamoisen kipeä ja sillä oli takapää selvästi myös etuosaa lihasköyhempi. Iho-oireista puhuttiin myös. Maare kertoi, että iho on myös osa hermostoa ja koska koira on paitsi kipeä, myös luonteeltaan kova stressaamaan, voi iho-ongelmat johtua täysin pelkästään hermoston ongelmista. Mm. Aatun ääntelystä (vinkui ja vonkui käsittelyn aikana kovasti) Maare kommentoi että sen suhteen kannattaa olla koiralle armollinen, Aatu ei todennäköisesti omalle hermostuneelle vinkumiselleen voi mitään.

Selkäkipuisen istuma-asento 21.8.:(

Minusta käsittely näytti kuitenkin auttavan koiraa, se oli samana iltana tosi väsynyt (automatka varmasti vaikutti) mutta seuraavina päivinä jotenkin paljon rennomman ja iloisemman oloinen. Nyt se on kuitenkin viimeisen viikon aikana taas alkanut sisällä pelätä kärpäsiä (joita aina onnistuu meille tulemaan, kun pidetään ulko-ovea auki) ja myös reagoi selkään koskemiseen. Kummallisesti nämä vaivat tulivat taas selvemminen esille, kun ajelin Aatun turkin pois lauantaina. No, Kaiperla suosittelikin uutta käsittelyä Aatulle syyskuulle ja olen yrittänyt jo aiemmin löytää sopivaa aikaa. Näiden viikonlopun omituisten säpsymisten vuoksi haluan käsittelyajan melko pian ja lyhyemmän matkan vuoksi päädyin varaamaan uuden ajan Aatulle eri osteopaatille. Nyt päästään Pieksämäelle eli matka on meille paljon lyhempi. Myös Kiran haluan vielä seuraavan kuukauden aikana käsittelyyn osteopaatille tai hierojalle mutta katsotaan miten löytyy sopiva aika. Aatun tilanne on kuitenkin nyt akuutimpi joten Aatu pääsee hoitoon ensin :) Iho-ongelmat on tällä hetkellä taas kadonneet, ellei suupielipoimuja lasketa, niissä taitaa edelleen olla hieman hiivaa. 

Iho-ongelmien syynä ei kuitenkaan tutkitustikaan ole kilpparin vajaatoiminta, se testattiin nyt kesällä ja edelleen Aatu on sen osalta terve.
 

A/A ja 0/0!!

Kävimme Kiran kanssa Keuruulla samalla kertaa tutkituttamassa lonkat, kyynärät, silmät ja selän 6.6. Kennelliiton lausunnot tulivat (kamalan pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen) viime viikolla ja Kira on nyt siis virallisestikin terve - lonkat A/A ja kyynärät 0/0! :) Ihanaa!! Selkälausuntoa odotellaan vielä, niiden osalta tilanne on ilmeisesti ruuhkautunut kunnolla kennelliitossa. Eläinlääkäri ei kuitenkaan nähnyt selkäkuvassa mitään, mistä olisi syytä olla huolissaan. Myös silmäpeilaus on suoritettu ja puhtain paperein Kira siitäkin selvisi.  

Kira otti tulokset vastaan rennosti :)

Nyt on hyvä jatkaa harrastuksia siis! :) Paitsi että tokotreeneistä ollaan justiin juoksun vuoksi tauolla. Mutta agility pyörii ja viimeksi hommassa alkoi jo olla vähän tekemisen meininkiäkin, saatiin toisella treenikierroksella tehtyä tosi hieno rata Kiran kanssa! Ekat viestitreenit on myös käyty ja pakko sanoa että vitsi miten paljon olisi niin kivoja lajeja..! Nuo juoksut tulikin nyt tosi hyvään aikaa, ei tarvitse sitä jännittää enää syksyn MH:ta odotellessa ja hyvin ehditään vielä juoksuvaroajankin jälkeen tänä kesänä/syksynä BH-kokeeseen ja tokon ALOon, jos vain suinkin saadaan homma sille mallille muuten. :)

Aatulla on taas terveysongelmia, kevään/kesän aikana on kärsitty usemmasta hotspotista ja epäilen myös että suupielien hiiva on uusinut taas. Lisäksi se alkoi viime viikolla oireilla selkäänsä, se on nyt selkeästi tosi kipeänä. Varasin Aatulle eläinlääkäriajan perjantaille, tutkitaan nyt samalla kertaa myös kilpirauhasen vajaatoiminnan mahdollisuus ja katsotaan nuo akuutit vaivat. Edellisen kerran Aatulta on tutkittu kilppari 09/2010 joten hyvä tuo ehkä on tarkistaa. Yksi kilpparin oireista on epämääräiset iho-oireet ja niitä Aatulla on ollut vaihtelevasti jo pidemmän aikaa. Toki nämä voi johtua jostain muustakin kyllä. Sain onneksi myös nopeasti ajan osteopaatille, käydään pieni kesäretki Aatun kanssa ensi maanantaina Tervakoskella ja katsotaan löytyisikö sieltä apu selälle. Pitäkäähän peukkuja pystyssä! 

Keski-Suomen toiseksi kaunein belgi vai miten se nyt oli :)

Eilen oli Keski-Suomen Belgien kevätkokous ja Kira pokkasi toisen sijan Vuoden 2012 näyttelybelgi-kategoriassa! Huikeeta! :D Meidän menestys johtuu nyt kyllä ihan siitä, että ihmiset oli niin vähän ilmoittaneet (näyttely)tuloksia. Mutta saavutus kai tämäkin sekalinjaisen koiran kanssa ;)

Treenit jatkuu hyvillä fiiliksillä! Haun ilmaisutreeni tehty - meni hyvin. Tottista hinkattu ja mennyt suurimmaksi osaksi oikein kivasti. Agilityssä tehtiin tällä viikolla jo lyhyttä 4 esteen rataa, jossa oli kaksi niistoa. Kira teki tosi hienosti ja innolla. Kyllä se on vaan tainnut tuohon agilityynkin nyt syttyä kun meinaa sormet syödä namilla palkatessa :)
 
Eilen tehtiin belgien tottistreeneissä lisää hyppyä ja A:ta. Hyppy oli nyt ~90cm ja A toiseksi jyrkimmällä säädöllä. Ei rapsunut tassut hyppyyn ja hyppäsi tosi varmasti. A:lla kaltevuuden muutos ei aiheuttanut mitään pohdintaa vaan hyvällä tekniikalla menee - ja kovaa! :) Seuraaminen tuntui kivalta ja jäävät onnistui kaikki kerrasta. Nopeutta niihin vielä toki tarvitaan, muttei ahnehdita kaikkea kerralla. :) Eteenmenoa on nyt hinkattu ja tuntuu, että se on vahvistunutkin. Loistavaa Kira, kyllä siitä vielä hyvä tulee!! <3 Ryhmäpaikkamakuutakin tulee nyt treenattua tuolla säännöllisesti ja hyvä niin. Rutiinia itselle ja koiralle ja onhan sitä makailua Kiralle sitten BH-kokeessakin pitkä pätkä edessä. 

Terveyspuolta vielä, koirat sai nenäpunkkilääkityksen, kun Kiralla oli muutamia kertoja öisin ryystöhetkiä. Tiedä sitten, oliko oikeasti punkki kyseessä, mutta onpahan lääkitty varulta. Aatulla epäilen hiivaa suupielissä ja päädyin ajelemaan koiran kuonon paljaaksi. Homma lähti käsistä vähän lumipallo-efektimäisesti, kun kaulasta löytyi lisää ruskeita länttejä (hiivaa tai jotain muuta..?!) ja halusin nähdä onko niitä muuallakin kropassa. Niskasta löytyi isompi alue ja sitten kaulasta useampi piste. Samaa vaivaa siis, mitä syksyllä 2011 pohdittiin eläinlääkärin kanssa. Kokeillaan nyt ruokavalion täsmennyksen kanssa korjata ongelmaa, nyt karvatupet ei ainakaan haudu enää turkin alla ja tuntuu että niskan iso täpläkin on heti pienentynyt paljon. Aatu tosin joutuu ukoilemaan erinäisissä haalari ja/tai takkiyhdistelmissä pakkassäässä, mitä se ei tunnu kovasti arvostavan.. :D Lauantaina Aatu pääsee tilannetsekkaukselle osteopaattiselle hierojalle, toivotaan että kunto on parempi kuin viimeksi. 

Väsynyt tokoilija ja lukkokuningas

Kyllä se sitten  kuitenkin iski vähän päälle, nimittäin syysväsymys. Parisen viikkoa on ollut hyvin väsynyt fiilis joten ollaan lähinnä vähän tokoiltu kotona ja käyty lenkillä. Parit treenit ollaan Kiran kanssa käyty kentällä mutta Kirakin on nyt ollut vähän omituinen, enkä ole saanut kentällä siihen semmoista asennetta ja keskittymistä kuin toivoisin. Nyt alkoi kunnon pakkaset (tänä aamuna -23 astetta) ja luntakin tuli, joten varmaan ollaan voiton puolella jo. Tosin ulkotreenit nyt saa odottaa vähän lämpoisempiä kelejä.

Kotona ollaan molempien kanssa treenailtu kaukoja, Aatulle lähinnä mielenvirkistykseksi ja Kiralle tulevaa tokouraa varten. :) Kirallakin alkaa aika kivasti hahmottumaan liikkeet, myös seisomaan se osaa nyt nousta makuulta ilman nami-imutusta ja minusta sen tekniikka on kiva, menee ennemmin taaksepäin kuin eteenpäin vaihdoissa. Taaksepäin siirtyminenkin pitää toki saada ajan kanssa pois, mutta tämän hetkiseen tilanteeseen olen treenimäärään nähden oikein tyytyväinen! Kiran kanssa on kiva pyöritellä kotona sivulla siirtymisiä ja edestä sivulle tuloja yms. kun se on niin superinnokas silloin. Pitäisi saada tuota samaa asennetta kentälle ja häiriöön myös, että koira tekee asenteella "kato äiskä kun mä jo osaan, eikö mene hienosti". 

Kentällä uusina juttuina on Kiran kanssa treenattu tokohyppyä (josta likka oli kovasti innoissaan) ja paikkamakuuta ryhmässä. Jos muuten kentällä treenit onkin menneet vähän heikommin, niin paikkamakuut Kira on tehnyt tosi mukavasti ja pysynyt rivissä varman ja luottavaisen näköisenä. Kiva juttu! :) Eteenmenossa meillä on edelleen banaani-ongelma, tosin  täytyy testata että näkyykö ongelma vain tuolla samalla kentällä aina kun Koirakorvessa viikko sitten juoksi eteen hienosti suoraan. Viime sunnuntaina tosiaan käytiin pitkän tauon jälkeen Askon treeneissä ja Kira oli tosi innoissaan - ei tosin minun kanssa tottista tekemään vaan Askon leikityksestä. ;) Keskittyminen tottispätkällä oli siis ihan olematonta kun Kira keskittyi tiiraamaan, että mihin Asko menee ja ai nyt se jo kantaa tyynyäkin tuolla..

Lauantaina koirat pääsi osteopaattisen hierojan Jaana-Kaisa Timosen käsittelyyn Koirasporttiin. Kira oli viimeksi hierojalla lokakuun lopussa aika hyvällä mallilla muutamia lihasjumeja lukuunottamatta. Nyt sen rangasta löytyi 4 lukossa ollutta nikamaväliä, jotka onneksi saatiin auki kyllä suhteellisen helposti. Jaana-Kaisan mukaan Kiralla on melko tiukat nikamavälit eli tämä täytyy ottaa huomioon nyt sen lihaskunnon ylläpitämisessä ja käydä välillä tarkistuttamassa rangan tilanne osteopaatilla.

Aatu sai kyseenalaisen kunnian olla päivän lukkokuningas - eli koira jolta löytyi eniten lukkoja. :( Koko rangan matkalta löytyi 7 nikamaväliä jotka olivat lukossa ja Jaana-Kaisa joutui tekemään töitä tosiaan että sai lukot auki. Ensimmäinen lukko löytyi jo heti niskasta kallon takaa ja lannetta kohti niitä alkoikin löytyä enemmän. Ristiluut olivat koiralla eri tasolla ja ranka oli erittäin liikkumaton. Hoidon jälkeen tilanne oli kuitenkin huomattavasti parempi ja Aatu seisookin nyt selvästi eri asennossa kuin ennen käsittelyä. Voi Aatua, varmasti on taas ollut kipeä ja kurja olla. :( Suurimmaksi osaksi nämä ongelmat ymmärtääkseni johtuvat huonosta rakenteesta ja käsittääkseni varsinkin rankaongelmat ovat rodussa valitettavan yleisiä. 

Jatkohoito-ohjeiksi saatiin neuvo pitää koirat levossa viikonloppu ja tänään sitten pidempi käynti-/ravilenkki. Seuraavaan viikkoon ei mitään äkkilähtöjä tai törmäilyitä, eli treenit tauolla viikon verran. 2-3 viikon päästä koirat täytyy hierotuttaa uudestaan ja varsinkin Aatulle olisi tosi tärkeä sen jälkeen päästä säännöllisesti uimaan, jotta rangan tilanne saataisiin pidettyä parempana. Ensi vuoden alussa uusintakäsittely osteopaatilla sitten.  

Näyttäisi että Aatun olo helpottui hoidon jälkeen kovasti. Tosiaan muutos näkyy ihan sen seisoma-asennossa ja liikkumisessa, mutta muutenkin ilme ja olemus on nyt paljon tyytyväisempi.  Yöllä olen nyt pitänyt sillä verkko-BOTtia kun lattiatasossa on varmaan näillä keleillä kanssa vähän viileä, niin ei tarvitse ainakaan palella.

Miten kesä meni taas niin nopeasti!?

Kesä on mennyt NIIN nopsaan... Siihen on mahtunut kyllä kivasti koiratreenejä, mökillä oloa, lomailua.. Ja uimista! Aatu on innostunut vedessä läträämisestä lisää Kiran myötä (mihinpä kateusvietti ei auttaisi...!) ja Kirasta taas on tänä kesänä kuoriutunut ihan mahdoton vesipeto. Se hyppää jo pommilla laituriltakin ja saattaa lähteä uiskentelemaan ihan huvikseen ilman keppejä tai leluja.. 

Aatulla oli kesällä 2010 anaalirauhasongelmia/vesihäntää eli hännänheiluttajalihasten tulehdus iski varmaankin paljon uimisen seurauksena. Nyt sama vaiva uusi. Tulehduskipulääke tuntui vaivaa helpottavan mutta ei poistanut sitä kokonaan joten käytiin eläinlääkärissä ja Aatullahan oli sitten toinen anaalirauhanen tulehtunut. Antibiooteilla se kuitenkin hoitui kuntoon aika nopsaan ja nyt taas koira on ihan normaali (tai siis niin normaali kuin se nyt ikinä on ollutkaan.. ;))

Pimeyden keskellä

Marras- ja joulukuu päättivät tänä vuonna olla lumettomia (muutama päivä valkoista maata ei todellakaan ole luminen kuukausi!) ja oma puhti on ollut vähissä. Olen tinkinyt koirien erikseen lenkittämisestä ja treenitkin on olleet aika vähissä, varsinkin kun ohjatut viikkotreenit loppuivat. Jälkeä ehdittiin tehdä vielä syksyllä multapellolla (lue mutapellolla...) ja sen osalta homma näytti olevan suht ok mallilla. Samoin hakua ollaan muutaman kerran ehditty käydä tekemässä ja tottistelu toki myös mutta naurettavan vähän. Kiralla on ollut vähän semmoista muissa maailmoissa haahuilua, ja se on näkynyt niin tottiksessa kuin agi-treeneissäkin. Lisäksi jälki- ja hakutreeneissä vähän ruoka kuin ruoka on jäänyt syömättä eli pientä motivaatio-ongelmaa tuli vastaan. Jopas! Nyt muutamissa treeneissä viime aikoina tilanne on näyttänyt kuitenkin paremmalta, jospas se tästä taas!

Marraskuussa käytiin eläinlääkärillä näyttämässä hassua "ihottuma"länttiä Aatun selässä. Asia on vielä auki, varsinaista diagnoosia ei olla saatu kun sitä varten tarvitsee ottaa koepala, mutta ell epäili SA-tautia. Aatulla on nyt juuri päättymässä 6 viikon ihon tukihoitokuuri, joka on kyllä selkää rauhoittanut. Seuraillaan tilannetta, varmaan se koepala on käytävä ottamassa ensi vuoden puolella että saadaan varmuus asiasta. 

Joulukuussa sitten oli Kiran vuoro testata vakuutustaan kun käytiin eläinlääkärissä silmätulehduksen vuoksi. Kiralle oli iskenyt rakkulainen sarveiskalvon tulehdus molempiin silmiin. Silmätippoja on nyt 9.12. alkaen tiputeltu ja toisenkin kerran käyty lääkärissä. Tulehdus on rauhoittunut kyllä mutta ei mennyt kokonaan ohi vieläkään. Silmät punoittaa edelleen eli putsailu jatkuu. Nyt on ollut kyllä niin tuulisia päiviäkin ja tässä märässä varmaan edelleen vaan pöpöt jyllää. Parin päivän tauko tipoissa oli kun epäilin Kiran saaneen allergisen reaktion nimenomaan silmätipoista. Koko naama turposi pateille ihan kuin koira olisi juossut ampiaispesään, toinen näytti raasu ihan shar peiltä! :( Nyt on jatkossa kyytabletteja vastaavia varten kaapissa. Ell oli sitä mieltä ettei tipat voineet reaktiota aiheuttaa vaan reaktion takana voi olla mitä vaan mitä Kira on suuhunsa pistänyt. Sitä onkin hankalampi sitten selvittää :p

Meillä on vietetty joulua, koirat luiden ja pehmolelujen kera. :) Joulukuusi pysyi pystyssä eikä lahjoja varastettu kuusen juurelta (toim. huom. Kiraa ei kyllä jätettykään valvomatta lahjojen äärelle..). Tämä on tätä nykypäivää kun lapset saa niin huisisti lahjoja - Aatu ja Kira sai yhteensä 16 lahjaa :D

Pikku-tonttu lahjanavauspuuhissa

Kiran ekana jouluna paras lahja oli ehdottomasti Guccin käsilaukku! Ja ei ihme, pitäähän joka tytöllä käsilaukku olla. Aatu sensijaan ei ole ollut mitenkään superihastunut BOT-loimeensa, jonka sai etukäteisjoululahjaksi jo aiemmin.

Aatu muuten sai myös pienen leikkituokion siskon käsiveskalla ja kyllä oli pojalla kivaa! Aatusta on iän myötä kehittynyt aika hauska leikkijä, sillä tosiaan on taistelutahtoa ja se on huomattavasti vahvempi vetämään kuin nuorempana. Onnistuin jopa Aatun leikissä saamaan rauha-vaiheen aikaan, ehkä myös Kiran kanssa joskus. ;)