Mummokoiran näyttelyturnee

Päivitettävää taas riittäisi, mutta jaetaan nämä selkeyden vuoksi nyt ainakin pariin postaukseen ja aloitetaan Sennan huhti-toukokuun näyttelyvisiiteistä :).

Kerimäen jälkeen Senna oli ilmoitettu huhtikuun loppupuolella vielä Ruoveden ryhmikseen ja Tampere KV-näyttelyyn. Näistä jouduimme kuitenkin jättämään Ruoveden välistä, koska Nesi sairastui ilmeisesti kennelyskään ja jouduimme pitämään koko lauman kolmisen viikkoa karenssissa. Ruovedellä olin kuitenkin mukana turistina ja ihan toimettomana ei siellä tarvinnut pyöriä, sillä sain esittää ihanaa Tiltua (Wildfinn LaFerrari) paras narttu -kehässä sekä kasvattajaryhmässä. Paras narttu -kehästä lähti Tiltun matkaan sijoitus PN2 ja serti, kasvattajaryhmässä kennel Wildfinn oli ensin ROP-kasvattaja ja vielä sen jälkeen isossa kehässä BIS1-kasvattaja! Huikeeta :).

(c) Ossi Närvänen

Tampereen kansainväliseen pääsi jo Sennakin mukaan, mikä oli mummokoiran mielestä aika jännää. Senna ei esiintynyt normaalin iloisesti ja rennosti, mikä oli itselle pettymys, mutta tuloslistaa vilkaistessa sitä ei kyllä huomaa. Veteraaninarttuja oli yhteensä kolme, joista yhdelle EH ja kahdelle ERI. Senna sai ERI:n ja mun hämmästykseksi se osoitettiin luokkansa ykköseksi kera SA:n! ROP- ja VSP-vet sijoitukset oli aika läpihuutojuttu, olihan meillä vastassa yksi Suomen voitokkaimmista lagotoista, upea Matias. Eli Senna oli lopulta VSP-veteraani. Kehän jälkeen käytiin hakemassa palkintopossu ja siirryttiin sen jälkeen odottelemaan isoja kehiä eli siis parhaan kasvattajaryhmän valintaa. Esitin Tampereella yksilökehässä myös Tiltun (Wildfinn LaFerrari) junnunartuissa ja Reenan (Wildfinn Modena) valionartuissa, sekä jäin tosiaan vielä avuksi parhaan kasvattajaryhmän esittämiseen isossa kehässä sillä kennel Wildfinn oli jälleen ROP-kasvattaja. Myöhään iltapäivästä meno oli jo aika hysteeristä, liekö vappumunkeista ja saman henkisestä seurasta johtuvaa, joten treenaamisetkin päättyi kauheeseen hekotukseen ja messuhallin lattialla koirien kanssa istuskeluun :D. Lopulta päästiin sinne isoonkin kehään, oli se aika hienoa tuollaisessa isommassa KV-näyttelyssä! Mulla oli tällä kertaa remmin päässä ihana Bertta (Wildfinn Babera), joka esiintyi erittäin mallikkaasti :). Jatkoon päästiin ja kaikeksi yllätykseksi lopullinen sijoitus oli BIS3!!! 

Tampere KV 30.04.2016

Tuomari Juha Putkonen

Wildfinn Aleksiina ERI1 SA VSP-vet

"12 v. kookkaan puoleinen, erinomaisessa kunnossa esitetty veteraani. Narttumainen, hieman pitkä kuonoinen pää. Sopivasti kaareutunut kallo. Hyvät korvat, silmät ja purenta. Hyvä rintakehä. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä, tiivis karva. Saisi nostaa häntäänsä paremmin liikkeessä. Liikkuu hyvin halutessaan."

Seuraavana näyttelynä vuorossa oli Spanieliliiton II-erikoisnäyttely Levekin kentällä Lempäälässä. Lagottoja oli ilmoitettu harvinaisen vähän, ainoastaan 7 joista kehässä pyörähti 6. Senna esiintyi hyvin ja sai hienon arvostelun ollen ERI1 PN3 vara-SERT ROP-vet. Näin ollen päästiin myös isoon kehään pyörähtämään ja lopulta Senna oli vielä BIS3-veteraani :D. Kaikin puolin hieno ja hyvä päivä siis!

Lempäälä 05.05.2016

Tuomari Kirsi Nieminen

Wildfinn Aleksiina ERI1 SA PN3 VASERT ROP-vet

"12-vuotias, erinomaisessa kunnossa oleva veteraani. Oikea koko ja hyvät mittasuhteet. Feminiinen, jo hieman kuivunut pää. Edelleen erinomainen ylälinja. Hyvä, tiivis runko. Hyvät kulmaukset. Erinomainen karvanlaatu. Liikkuu ikäisekseen erinomaisesti. Esitetään hyvin."

(c) Salla-Mari Kuusinen

Lahden ryhmikseen meidän ei pitänyt lähteä tuomarinmuutoksen takia, mutta jotenkin sinne vain päädyttiin. Odotukset ei olleet kovin korkealla, mutta Sennan fiilis oli loistava ja se esiintyi kehässä iloisesti. Ilmeisesti teki vaikutuksen myös tuomariin, koska vastoin odotuksia Senna sai ERI:n, voitti luokkansa ja oli VSP-veteraani.

Lahti RN 08.05.2016

Tuomari Reia Leikola-Walden

Wildfinn Aleksiina ERI1 VSP-vet

"12-vuotias, isokokoinen veteraani. Naisellinen, kauttaaltaan kapea pää. Riittävä luusto. Hyvä ylälinja. Niukasti kulmautunut edestä, normaalisti takaa. Liikkuu kovin ahtaasti takaa. Riittävällä sivuaskeleella. Turkki ok. Iloinen luonne."

Palkintojätski :D

Kevään viimeiseksi näyttelyksi jäi Reisjärven ryhmis, josta positiivinen fiilis taisi jäädä ainoastaan Sennalle :D. Helkutin pitkä matka, pilvinen ja vilpoinen sää, tuomarinmuutos tuomari jolle ei olisi pitänyt koiraa viedä ja mitäs vielä... Noh, käytiin hakemassa H ja arvostelu, jossa ei ollut oikeastaan mitään hyvää. Mulle sinänsä aika sama, koska näyttelyt nyt on näyttelyitä, niissä on huvikseen kiva käydä mutta ei niillä mulle ole sen suurempaa merkitystä. Lähinnä oli harmi, että Sennan hieno tulosputki päättyi näin ;).

Reisjärvi 14.05.2016

Tuomari Harry Tast

Wildfinn Aleksiina H

"Säkäkorkeus ylärajalla. Kokonaisuus korkearaajainen ja ilmava. Pää kevyt suhteessa runkoon. Hyvä profiili ja kirsu. Niukat etukulmaukset. Puutteellinen eturinta ja kehittymätön rintakehä. Liikkuu hyvin takaa, etuliikkeet leveät ja kyynärpäistä sidotut. Hyvä karvanlaatu."

Seuraavia näyttelyitä ei ole suunnitelmissa ihan hetkeen, näillä näkymin erkkari on seuraava ja sekin on vasta elokuun puolessa välissä. Sennan piti saada nyt kesätukkakin, mutta enhän mää uskaltanut sen pörröturkkia leikata näyttelypituutta lyhyemmäksi :D. Takkuja selvitellessä ja pohjavillaa poistaessa tosin kävi aikas monta kertaa mielessä, että pitäisikö tarttua vaan trimmeriin ja vetäistä koko turkki alas. Noh, saa odotella sinne elokuun lopulle... Mutta sitten lähtee turkki! 

 

ROPpikoira, mätsäri ja Nääsin aksakoulutus

Roppikoira :)

Senna aloitti kevään näyttelyturneen toissa viikonloppuna Kerimäellä ja paljoa paremmin ei olisi voinut mennä! Tuomari jakoi melko paljon H:ta ja EH:ta, olisiko 9 koirasta vain kolme saanut ERI:n. Senna oli vetskunarttuna luonnollisesti viimeisenä arvosteluvuorossa ja tuomaripöydän edessä seistessä ei ollut ehkä se itsevarminolo, varsinkaan kun kuulin sanelusta sanat "maksimikokoinen" ja "kuivunut pää". Ööh. Hämmennys olikin melkoisen suuri, kun tuomari totesi kehäsihteerille "ja se saa kaiken" ja sen jälkeen kysyi multa "kelpaako serti?". No tottahan toki! Seuraavaksi mulle lykättiin pino ruusukkeita käteen ja poseerattiin Sennan kanssa tuomarin vieressä kameralle. Mites tässä näin kävi?! Senna sai siis erinomaisen ja ainoana lagottona SA:n, eli näin ollen se sai myös SERTin, oli ROP-veteraani ja ROP!! Ei ollenkaan hullumpi saavutus 12-vuotiaalta :). Itseasiassa Sennan ikään nähden hyvä kunto taisikin olla yksi syy siihen, miksi tuomari halusi Sennan palkita sen lisäksi että tykkäsi muutenkin kevyemmästä tyypistä. Tuomari nimittäin totesi kysyttyään Sennan ikää arvostelun alussa, että "sehän on sitten ihan oikea veteraani, eikä mikään 8 vuotta ja 3 päivää" :D. 

Kerimäki RN 02.04.2016

Tuomari Elena Ruskovaara

Wildfinn Aleksiina ERI1 SA PN1 SERT ROP ROP-vet

"12 v. Mittasuhteiltaan hyvä. Hyvä solakka runko ja kohtuulliset kulmaukset. Pää vaikuttaa jo kuivuneelta ja kapealta. Pitkähkö kuono. Maksimikoko. Ikään nähden hyvä karva ja oikein asettunut häntä. Liikkuu sujuvasti ja yhdensuuntaisesti."

Lauantaina käytiin koko porukalla treenaamassa Racinel -areenalla järjestetyssä mätsärissä. Tulokset näytti erittäin siniseltä:
 

Senna veteraanien SIN1

Sumi veteraanien SIN2

Hilja isojen aikuisten SIN3

Nesi pienten aikuisten SIN, ei sijoitusta
 

Senna siis jatkoi voittoputkeaan hienolla ja innokkaalla esiintymisellä, sai taas kehuja hyvästä kunnosta ja hämmästelyjä miten sillä voi edelleen olla kaikki hampaat suussa :D. Sumi kävi pitkästä aikaa treenaamassa näyttelyjuttuja, vähän turhan paljon kierroksia pikkukoiralla, mutta kykeni silti esiintymään ihan ok hyvin. Nesiltä sujui seisominen ja pöydällä kopelointi todella hyvin, mutta liikkuminen ei... Harjoiteltiin vielä ennen kehää ja se meni hyvin, mutta kehässä Nesi luuli vissiin olevansa kenguruitten mätsärissä :P. Sinisten kehään tsempattiin ja Nesi oli super kiltisti ja niin kovin hieno, mutta eipä sillä tuomaria enää hurmattu. Hyvää treeniä kuitenkin :). 

Sumi, Hilja ja Nesi kävivät myös makkaransyöntikilpailussa. Nesin suoritus kariutui maisteluun, mikä olikin vähän arvattavissa... Ehkä maailman ennakkoluuloisin pikkuperro jonka täytyy ensin maistella ennen kuin voi todeta että tarjottu ruoka on oikeasti hyvää :D. Tosin, tällä logiikalla se käy läpi ihan kaiken muunkin, kävyt, puunpalaset, nenäliinat, lelut, kivet... Siis ihan kaiken mitä vain voi maistaa! Rasitus. Noh, Hilja ja Sumppu olivat paremmin kartalla makkaransyönnistä, Sumin aika oli luokkaa 5.75 sek ja Hiljan aika hieman reilut 6 sek. Voitto meni eräälle lagottopennulle, jonka aika oli jotain alle 4 sek!

Mätsärikaverikuva, Hilja ja Nesi!

Vaikka Sumppu kävi tänään mätsärissä treenaamassa, niin aiemmista suunnitelmista poiketen sen viralliseen näyttelyyn osallistuminen lykkääntyykin syksymmälle. En uskaltanut vielä ilmoittaa sitä Spankkuliiton II-erikoisnäyttelyyn, vaikka se olisi ollut lähellä ja tutulla kentällä. Sumin turkki on nimittäin vielä aika onneton, se ei ole kasvanut niin nopeasti kuin oletin ja kiharat loistavat poissaolollaan. Voi olla, että se olisi toukokuun alussa näyttänyt jo ihan hyvältä tai sitten ei. 
 

  

Nesin kanssa osallistuttiin pääsiäisenä Tamskin hallilla järjestettyyn Hanna Hyvärisen rytmitysseminaariin. Saadessani radan etukäteen sähköpostiin mietin jo, että olikohan sittenkään hyvä idea ilmoittaa Nesiä vielä oikeaan agilitykoulutukseen kun eihän se osaa vielä oikein mitään. Ja jos rehellisiä ollaan, niin vielä Nesin ensimmäisen treenisession jälkeenkin kävi mielessä vaihtaa koiraa, mutta päätin että suunta on vain ylös päin ja se kannatti! Sähläävästä ja kierroksilla käyvästä pikkuperrosta kuoriutui varsin pätevä aksakoiran alku, joka alkoi oikeasti toimia niin kuin pitäisi! Mehän ollaan tähän asti tehty lähinnä vain suoria pätkiä, helppoja linjoja, irtoamista ja yritetty siten vahvistaa estefokusta. Nesi ei siis ole ennen joutunut juurikaan kiinnittämään huomiota mun liikkeeseen tai ohjaukseen, eikä mun sen puoleen ole tarvinnut miettiä miten oikeasti ohjaisin nimenomaan Nesiä jotta saisin sen toimimaan haluammallani tavalla. Monta kertaa oli mielessä, miten helppoa Sumin kanssa on tehdä töitä radalla, kun koiransa oikeasti tuntee. Tietää milloin pitää hidastaa ja milloin voi kääntyä, jotta koira vielä suorittaa esteen mutta kääntyy samalla sujuvasti. Tai miten paljon pitää kiihdyttää, jotta ehtii tehdä suunnittelemansa ohjaukset. Ja huomasi senkin, miten kokematon sitä on ohjaajana, kun on aiemmin ohjannut vain yhtä aksakoiraa, joka on oppinut lukemaan nimenomaan mun liikettä ja antamaan niin kovin paljon anteeksi virheitä. 

Ei siis ihan helpot lähtökohdat aloittaa uuden koiran kanssa, mutta Nesi kyllä loppuen lopuksi yllätti pätevyydellään. Saatiin toisessa sessiossa todella hyviä onnistumisia, irtoamisia esteille, tiukkoja käännöksiä ja ohjaukseen mukaan lähtemistä. Ehkä hieman kokeneemman koiran kanssa olisi saanut enempi irti rytmitys-teemasta, mutta toisaalta tuo teki nimenomaan mun ja Nesin yhteistyölle todella hyvää. Lisäksi Hannalta saatiin vinkkejä jatkoa ajatellen, tärkeimpänä se että Nesin kanssa treenit pitää suunnitella aina alusta loppuun asti huolella. Mitä tekee, millaisissa osissa ja miten monta toistoa. Treenin tulee olla hallittu kokonaisuus, jotta Nesi ei pääse missään vaiheessa riekkumaan, turhautumaan ja rallattelemaan omiaan. Lisäksi Hanna kehotti lisäämään irtoamistreeniin myös kääntymisiä ja rytmitystä, jotta Nesi oppisi vähitellen lukemaan mun liikettä ja kokoamaan itsensä käännöksiin. Kaiken kaikkiaan koulutuksesta jäi siis todella positiivinen fiilis :).

Kevään Valo

Aika vain lipuu ja blogi jää unholaan, mutta josko nyt saisi korjattua asiaa ainakin alkuvuoden kuulumisten osalta!

Senna on viettänyt pitkälti eläkepäiviä, eipä sen kanssa ole tullut treenattua oikein mitään... En tiedä pitäisikö. Toisinaan vielä mietin sen kanssa kisaamista rally-tokossa, toisinaan taas ajattelen että sen osalta kisat on tässä. Ei melkein 12-vuotiaan enää tarvitse kisata. Näyttelyyn meidän tosin piti mennä jo tammikuussa, kun Senna oli ilmoitettu Turun Winter Dog Showhun. Näyttely jäi kuitenkin välistä päällekkäisten aikataulujen takia, Nesi kun oli ilmoitettu myös ja arvioin Sennan olevan kehässä sen kanssa samaan aikaan. Loppuen lopuksi olisin kyllä ehtinyt viedä molemmat kehään, mutta tein päätöksen jättää Senna kotiin ja säästää sitä näyttelystressiltä. Päätettiin siis odottaa kevään näyttelyitä ja nyt Senna onkin ilmoitettu Kerimäelle 2.4. ja Ruovedelle 24.4. sekä Tampereelle 30.4.

Ikäkin alkaa jo jossain määrin Sennasta näkyä, vaikka mun mittapuun mukaan se onkin energinen ja nuorekas melkein 12-vuotias. Jotain pieniä juttuja kuitenkin ilmenee jo ihan arkielämässä. Senna kyllä kuulee ja näkee, mutta esimerkiksi metsälenkeillä sen perään saa katsoa selkeästi aiempaa enemmän. Pari kertaa käynyt niin, että Senna on jäänyt enempi jälkeen ja lähtenyt kutsuttaessa ihan eri suuntaan, eli jotenkin sen on vaikea paikallistaa mistä ääni tulee. Näkökyvyn heikentymisen puolestaan huomaa palkatessa, Sennan on vaikea tarkentaa kädessä olevaan namiin ja toisinaan se haukkasee joko ilmaa tai useimmiten mun kättä. Hämäränäkö Sennalla on ollut jo pari vuotta aika heikko. Sennalta on myös kadonnut ehkä hitunen itsevarmuutta ja varsinkin sosiaalisissa tilanteissa se on alkanut selkeästi stressaantumaan, mitä ei ennen ole ollut havaittavissa. Tammikuun lopussa Sennalta poistettiin pari ihomuutosta, jotka tutkittiin ja todettiin hyvän laatuisiksi eli ei syytä suurempaan huoleen.

Sumi on mun ongelmakoira, siis siksi etten tiedä mitä sen kanssa harrastaisi! Agilitya ollaan tehty viimeisen puolen vuoden aikana todella vähän, tänä vuonna Sumi on käynyt esteillä tasan kerran. Mulla on kriisi, koska toisaalta mieli tekisi treenata, mutta toisaalta taas tavoitteeton treenaaminen 8,5-vuotiaan koiran kanssa ei hirveästi houkuta, ennemmin säästelisi Sumin kroppaa. Mua tekisi myös mieli viedä Sumi jossain vaiheessa lonkka- ja selkäkuviin, katsoa mikä siellä on tilanne... Sumi ei kyllä ole selkeästi oireillut, se ei ole levon jälkeen kankea eikä ole vielä kertaakaan elämänsä aikana ontunut (*kopkop!!*) vaikka vauhti ja vaaralliset tilanteet on aina ollut olennainen osa sen elämää. 

Eli siis, aksa on Sumin osalta ollut tauolla ja aiemmin olen väläytellyt, että sitten eläkkeellä Sumin kanssa treenataan tokoa ja rally-tokoa. Siis sitten kun se on vähän rauhoittunut iän myötä, jaksaa keskittyä ja kykenee järjelliseen työskentelyyn. Hah. Turha toivo. Siis toki Sumissa olisi potentiaalia, mutta työtäkin riittäisi vireenhallinnassa kiitettävästi ja en tiedä riittääkö mun kärsivällisyys. Toko toisaalta kiinnostaisi mua jopa enemmän, vaikka rally-tokossa kisaaminen olisi Sumin kanssa helpompaa. Mutta tartteeko sitä kisata? Löytyykö motivaatio treenata ilman tavoitteita? En tiedä. Sumppu on vaan niin aksakoira, ei toko. Toistaiseksi Sumikin on siis nauttinut lähinnä lenkkeilystä, vaikka oikeasti pitäisi keksiä senkin pääkopalle töitä. Joku hajutunnistusjuttu vois toki myös toimia.  Ja näyttelyyn Sumppu on menossa toukokuussa, jaiks! Ehkä siitä tuleekin näyttelytähti :D.

Nesin kanssa taas edetään agilityssa ja tokossa hiljaa ja hitaasti, mutta toivoittavasti huolella. Agilityssa 5-8 esteen hyppy-putki -radat sujuu jo suhteellisen hyvin, mikäli linjat ovat suoria ja ohjaaja on tarkka ja ajoissa. Rimat on ollut nyt 20 cm, nostellaan niitä pikkuhiljaa. Muita esteitä Nesi ei ole juurikaan tehnyt, jotenkin ajatellut että "se on vasta niin nuori, eihän sen vielä tartte" vaikka fakta on, että mun pieni lapsikoira täytti jo helmikuussa vuoden! Hullua. Joten eilen testattiin ensimmäistä kertaa keppejä ohjureilla ja tehtiin hyppysuoran osana muuria, joka tosin ei Nesin mielestä poikennut normaalista hypystä mitenkään. Keppien kanssa päädyin nyt tosiaan ohjureihin, joskaan namipalkka ei tuntunut hirveän kiinnostavalta eli vaihdetaan leluun heti kun homma alkaa Nesille jokseenkin hahmottumaan ja toivotaan että ajatus pysyy vauhdin mukana. Ja että se vauhti ja rytmi löytyisi. Toisena vaihtoehtona mietin 2x2-tekniikkaa ja voi olla sitäkin testataan kesällä kun saadaan kepit omalle pihalle, eipä kai siitä haittaakaan ole että toisella metodilla vahvistaa :). Lisäksi listalla on aloittaa vihdoinkin laatikkotreeni puomia varten (kyllä, tätäkin olisi voinut treenata jo viime kesästä asti... köhköh) ja nyt näyttäisi siltä että saataisiin porukka kasaan juoksu-A -treenejä varten! Tuossa projektissa vertaistuki on meinaan enemmän kuin tarpeen :).

Toki mieltä varjostaa edelleen Nesin syksyinen OCD-epäily, mikä varmasti onkin yksi syy mun "agilitylukkoon" ja siihen ettei treenaaminen ole täysillä ja tavoitteellisesti innostanut. Nyt ajatuksena olisi ensin katsoa miltä kyynärät näyttää virallisissa röntgenkuvissa, jotka otetaan joskus kesällä, ja mikäli syytä huoleen edelleen on niin sitten CT-kuvat. 

Tokossa edetään maltilla, pientä edistymistä tapahtuu koko ajan. Erityisen iloinen olen kyllä Nesistä tokokoirana, se on niin erilainen kuin Senna ja Sumi. Keskittynyt, innokas, sopivan vakava ja kuitenkin iloinen. Hauska tyyppi, jonka kanssa on helppo ja miellyttävä treenata. Edelleen haaveilen, että loppuvuodesta korkattaisiin viralliset kisat niin tokossa kuin myös rally-tokossa, ja ahkeralla treenaamisella se varmasti olisikin mahdollista. Rally-tokoa en tosin ole Nesin kanssa treenannut, vaan lasken sen varaan että alokasluokka mennään läpi tokotaidoilla, ainoastaan eteentulo ja oikealta sivulletulo pitäisi opetella erikseen. Tällä hetkellä Nesi tosin kuvittelee, että rally-tokokyltit pitää kiertää samaan tapaan kuin tötsän kierto tokossa tai siivekkeet agilityssa... Joten asialle pitäisi ehkä tehdä jotakin :D.  

Nesi oli muuten viime viikonloppuna ensimmäisissä agilityepiksissään supermölli-luokassa, oli aika jännää! Tosi outoa kisata uudella koiralla. Ihan ei mennyt putkeen ts. nimenomaan sinne meni, Nesin mielestä hyppyjen suorittaminen oli ihan yliarvostettua ja putket imi pientä perroa. Lisäksi mennään Nesin kanssa pääsiäisenä sen ihka ensimmäiseen ohjattuun agilitykoulutukseen, Hanna Hyvärisen rytmitysseminaariin. Ja huhtikuulle Nesi on ilmoitettu rally-tokoepisten mölliluokkaan... Mun lapsikoirasta tulee oikeasti iso kun se alkaa jo käymään kisoissa ja koulutuksissa! Apua :D.

Tavoitteet 2016

Meidän viime vuoden tavoitteista toteutui ainoastaan Sennan RTK1-koulutustunnus rally-tokossa. Oltiin ehkä laiskoja ja saamattomia kisarintamalla, mutta entäs sitten! En jaksa ottaa paineita, tehdään sitä mikä hyvältä tuntuu ja silloin kun siltä tuntuu :). Vaikka vuosi 2015 olikin harrastusrintamalla edeltäjäänsä selvästi hiljaisempi, niin toisaalta se toi mukanaan niin paljon uutta ja ihmeellistä että peittoaa edellisvuodet mennen tullen. Vuoden ensimmäisen postauksen viimeisessä virkkeessä totean odottavani kisojen ja treenien lisäksi vuodelta 2015 "kaikkea muuta kivaa ja yllättävää". Tuossa vaiheessa pentukuume roihusi ja aavistus pienen perropennun liittymisestä laumaan oli jo olemassa. Nesi saapui huhtikuun alussa tuoden mukanaan suuren annoksen aitoa elämäniloa, pentumaisia kujeita sekä joukon uusia tuttavuuksia - juuri sitä mitä meidän lauma tarvitsi. Niin pitkään oli tuntunut siltä, kuin jotain puuttuisi. Ei puutu enää, mulla on kaikki mitä tarvitsen. Kolme hienoa ja niin kovin rakasta koiraa, joista on vuoden aikana hioutunut varsin mutkaton ja yhteen sopiva jengi :).

Vuodelle 2016 tärkein tavoite on nauttia elämästä, treeneistä ja toivottavasti myös niistä kisoista tämän kolmikon kanssa. Toivon, että Senna ja Sumi saisivat elää jatkossakin terveinä ja toimitakykyisinä seura- ja harrastuskoirina. Nesin kohdalla suurin odotus kohdistuu ensi kevään terveystutkimuksiin, siihen miltä kyynärät näyttävät silloin ja onko selässä mahdollisia nikamamuutoksia. Terveysjutut huolettaa aina ja niihin suhtaudun vakavasti, mutta nekin ovat loppuen lopuksi asioita joiden kanssa on vain opittava elämään. Tehdään sitä mitä pystytään, tärkeintä on että saadaan tehdä sitä yhdessä :).

Tulostavoitteiden asettaminen on ollut mulle aina haastavaa ja harkitsin jopa jättäväni ne kokonaan tulevalta vuodelta, kunnes kaverini totesi, että jos aikoo treenata niin täytyyhän silloin olla myös tavoitteita. Joten tässä ne tulevat, suoritus- ja tulostavoitteet vuodelle 2016:

SENNA

- Rally-tokosta RTK2

- Pari näyttelykäyntiä veteraaniluokassa

SUMI

- Rally-tokosta RTK1 & AVO-luokan korkkaus

- Agilityssa laadukkaita treenejä pienillä toistomäärillä, mahdollisesti vielä joitakin kisastartteja ennen eläköitymistä lajista

- Yksi näyttelykäynti veteraaniluokassa

NESI 

- Tokosta ALO1

- Rally-tokosta RTK1

- Agilityssa kisavalmius, mikäli pystymme jatkamaan lajin treenaamista

Lisäksi haluamme vielä toivottaa kaikille oikein  
onnellista ja menestyksekästä uutta vuotta 2016!

Joulutervehdys!