Mä osaan!

Kiki on kovasti paljon sitä mieltä, että sehän tietää mihin agilityradalla ollaan menossa. Toisin sanoen se siis poimii kaikki loogisesti olevat esteet ja hyvä niin. Joskus tosin käy mielessä ettei sen kaikkia tarvis poimia, vaan vois joskus olla vähän riippuvaisempi musta. Oikeesti en ole tota mieltä, mutta hetkittäin! Kikihän on nyt ihan mahtava kun voin jättää sen suorittamaan esteitä ja pinkoa itse jo seuraavaan paikkaan. Noissa tilanteissa itsevarmuus on enemmän kuin paikallaan. Ansaesteiden läheisyydessä joskus saattaa mielessä vilahtaa toive, että olispa se enemmän mun perään radalla. Oltiin loppiaisen Niinun treeneissä (vihdoin sattui olemaan mulle sopivaan aikaan treeni myynnissä) ja kyseisellä radalla oli muutamakin paikka, jossa Kiki omasta mielestään tasan tarkkaan tiesi minne ollaan menossa, jos en rytmittänyt oikein. Videolla todisteet. Päädyssä se kääntyy hienosti mun rytmityksellä eikä edes mieti sinisen putken väärään päähän menemistä. Sitten taas keppien jälkeen ennen oranssia putkea oli tarkoitus ottaa yksi hyppy kepeille päin, no kun kääntäminen tuli myöhään Kiki poimi sen toisenkin hypyn. Mutta onhan se nyt magee kun se lukee rataa!

Päädyssä ennen sinistä suoraa putkea jätin sen taas niin selän taakse, että ihan oikein kun poimi vääriä hyppyjä. Kun juoksin putken toista puolta se käänsi Kikiä tarpeeksi ja ihan hyvin ehdin persjättöön putken toiselle puolelle. Puomi on nyt mitä on, enkä siitä nillittänyt. Varmaan kostautuu seuraavissa kisoissa.. Mutta nyt se tuli koko puomin laukalla - vaikkakin lopun hitaalla laukalla ja loikkasi kontaktin yli, mutta silti.


Niinun treenit oli illalla. Sitä ennen olin aamulla Lilin kanssa Seppo Savikon yksäriä jakamassa kaverin kanssa. Lilille oli selvästi vaikeita vinossa olevat hypyt, mutta eihän olla sellaisia tehtykään. Kun esteiden linjoja helpotettiin haki ne hienosti. Seppo halusi vähän testata mitä Lili osaa. Lopuksi tehtiin esteen tarjoamista, ja se oli Lilille selvä juttu vaikka liikuinkin esteestä kauemmaksi. Mun mielestä tarvitaan helppoa ratatreeniä, koska ollaan sitä niin vähän tehty. Lili poimii esteet joita kohden juoksen, mutta ei tietenkään vielä osaa lukita esteitä, joten jos mun suunta muuttuu niin muuttuu senkin linja. Sopivassa suhteessa voisi siis tehdä esteen tarjoamista ja ratatreeniä. Pikkuhiljaa voisi myös ottaa puomin kunnolla treenin alle ja alkaa yhdistää siihen muita esteitä.

On mulla hieno pieni Lili! <3

Lili hurjapää ja Kikin juoksarin todellinen aloitus

Olen herännyt siihen, että Lilihän alkaa olla jo aika iso. Tai isohan se ei missään nimessä ole, kirppu se on edelleen. Mutta sille tulee tässä kuussa ikää jo 9 kuukautta! Oho! Mihin tää aika häviää?! No onneks se on kirppunen ja pidän sitä pentuna varmasti aina. Kiki osasi Lilin iässä jo varmaan sitä ja tätä. Lili osaa vähän jotain ja sen lisäksi sillä on tuskin mitään sääntöjä. Perustelen säännöttömyyttä sillä että se on niin superkiltti. Ja sitten se komentaa mua haukkumalla mun istuessa sohvalla tai vaihtoehtoisesti hyppää syliin.. Kiki ei olis ikinä saanut käyttäytyä noin. Lili ei näytä siitä kärsivän että se saa tehdä melkein mitä vaan.

Hetkittäin iskee epätoivo ja huono-omistaja olo, kun tuntuu siltä että teen Lilin kanssa ihan liian vähän. Ja nyt tarkoitan nimenomaan temppujen teettämistä. Molemmat koiruudethan rakastaa tehdä temppuja tai olla mukana missä vaan aktiviteetissä. Kaikki kelpaa. No onneksi on tullut tehtyä edes jotain ja Lili on hyvin nopea oppimaan. Se mitä ollaan tehty on esimerkiksi lasten vessakorokkeen kanssa 2on2offia. Viime viikolla kokeilin ensimmäistä kertaa agilityhallissa osaisiko Lili tarjota kontaktia puomin loppuosalla ja sehän osasi! Vau! Pari sydämentykytystä tuli kun se lähti muutaman kerran kiipeämään puomia pitkin ennen kuin sitten kääntyi ja teki 2on2offin.

Ohjausta ollaan Lilin kanssa tehty todella vähän, lähinnä tolpan kiertoja. Lisäksi olen naksutellut sille siivekkeen kiertämistä muutamia kertoja. Parisen kertaa olen agilitykentällä ohjannut sen putkeen ja siitä siivekkeiden välistä. Ja tältä se näytti sitten viime viikolla.

Lili oli pätevä! Pitäisi tosiaan miettiä miten haluan sille ohjaukset opettaa, jotta tekisin sitten loogisesti ja samalla tavalla aina. Kikin kanssa en oo moisia osannut miettiä ja Kiki kyllä lukee ohjausta niin hyvin, että olen vissiin jotain onnistunut kuitenkin oikein tekemään. Videolla on rimat ekaa kertaa käytössä, mutta en aio niitä joka kerta käyttää ehkä silloin tällöin.

Eilen oltiin Lilin siskon Niksin kanssa treenaamassa. Pentuset saivat tehdä ensin siivekkeiden välistä suoraan putkeen juoksemista. Lili tykitti hienosti suoraan eikä vilkaissutkaan muhun putkesta ulos juostessaan! Hienoa! Etupalkka toimii. Tällä kertaa kun oli avustaja se sai lentävän palkan. Mutta ehkä se muistaa kun ollaan tehty kuoleella lelulla etupalkkana, että siellä esteen jälkeen voi olla jotain palkkana. Lisäksi tehtiin u-putkesta siivekkeen kiertämisen ohjausta. Kokeilinpa kerran molempiin suuntiin niin että lähetin Lilin siivekkeen takaakiertoon ja siitä valssaten u-putkeen. Ihan alussa näissä harjoituksissa Lili ei mennyt putkeen mun oman liikkeen pysähtyessä ja kun mulla oli lelu kädessä. Sitten kun se kerran tajusi homman nimen niin meni hienosti! Annoin myös lelun avustajalle, mutta ei se varmaan oikeasti siitä ollut kiinni. Alussa oma ohjaus oli vaan liian Kikille suunnattua, pentu tarttee vielä vähän enemmän saattamista vaikka putkihullu onkin.

Kaikista mahtavinta Lilissä on kyllä se draivi millä se tekee! Se menee lujaa ja yritystä ei puutu. Eilen se joutui myös hieman harjoittelemaan odottelemista seinään kiinni kytkettynä. Ensin kuului piippausta mutta rauhoittui kuitenkin odottamaan. Viime viikolla huomasin myös edistystä namin syömisessä agilitykentällä. Aiemmin se ei vaan pystynyt ottamaan namia kun oli niin siistiä ja kiihtyneessä tilassa. Viime viikolla pystyi jo lelulla leikkimisen lomassa ottamaan namia ja puomin kontaktilla söi hyvin. Toki se on tuttua sille ja siinähän muutenkin on rauhallisempi meininki. Jokusen kerran taisin Liliä palkatakin namin syönnistä lelulla.

Kiki sai tehdä kontaktilaudalle hetsausta, edistymistä siinä on havaittavissa. Olen nyt tehnyt niin, että pyöritän kontaktilautaa (ja samalla pyörin itse) ympärilläni ja Kiki saa jahdata sitä. Sitten Kiki jää paikoilleen, vien kontaktilaudan pienen matkan päähän ja siitä yhdessä juostaan laudalla, jossa Kiki saa lelun revittäväkseen. Se alkaa nyt ostamaan ideaa, että laudalle juostaan täysiä ja lelu ilmestyy sinne sitten perässä. Lisäksi tein keppejä ja kokeilin kestääkö Kiki takaaleikkausta. Jos ryysäsin heti perään Kikin aloitettua kepit se ei kestänyt, mutta jos odotin että se pujottelee pari ekaa väliä sitten kesti. Lisäksi totesin että etupalkka tässäkään ei voi käyttää, jää jumittamaan ja odottaa lupaa mennä palkalle.. Parempi vaan heittää se lelu sitten vaikka vähän myöhässä kun ei tuo etupalkka miettimistä vaativissa jutuissa vaan toimi.

Lisäksi nyt alkoi virallisesti boxin opettelu juoksu-aata varten. Ensin namipalkalla avustajan kanssa. Juoksi hyvillä osumilla boxin läpi, vauhti ei tosin hirveän kova ollut. Muutaman toiston  jälkeen otettiin lelu käyttöön ja kas kun saatiin vauhtia lisää. Hienot osumat silti joka kerta. Vielä  lähetin Kikin boxille melko läheltä, kun vasta totutellaan boxiin. Ajattelin nyt pohdinnan jälkeen käyttää juoksu-aan käskynä "gogogo". Seuraavalla kerralla vois jo tehdä gridin eli lisätä kaksi bumperia boxin eteen merkkaamaan ponnistuspaikkoja. Jossain vaiheessa pakko kokeilla heittopalkkaa jos sillä saa sitten vauhtia. Pallopalkka sisältää kyllä sen riskin, että sitten Kiki ei enää näe muuta palkkaa ja odottaa palloa kyttäämällä.. Eli harkintaan pallopalkka. Alussa avustaja voisi heittää narulelun, tai sitten vaihtoehtoisesti kokeilen "reikäpalloa", joka ei ehkä aiheuta niin suurta pakkomiellettä kuin tennispallo..

Lilin toiset treenit

Lili söi Botin naruja, Kiki ei oikein arvostanut.

Lili pääsi toista kertaa Sporttikselle tekemään vähän aksaa! Mentiin miniputkea, ja tyyppihän oli taas aivan innoissaan! Se kyllä juoksee lelun perässä, mutta se menis putkea kyllä ihan ilman leluakin. Näillä parilla kerralla olen todennut, että se on pakko napata kiinni suorituksen jälkeen, muuten se vaan juoksee putkea edes takaisin! Toki tuo on nyt hauskaa, mutta ei ehkä enää myöhemmin..
Kepo pitelee Liliä ilmassa ja kuten videosta huomaa, toisella on kiire.. Videon taustalla Kiki ulvoo. Vääryyttä kun ei pääse treenaamaan heti!

Tehtiin muutamaan kertaan tätä putkea ja myöhemmin kokeiltiin normaalipituista putkea, joka oli vähän kaarella toisesta päästä. Yhtä innokkaasti Lili sinnekin lähti. Muuten keskityttiin leikkimiseen ja hengailuun. Hieman harjoiteltiin myös häkissä yksin olemista, sekä häkissä Kikin kanssa samaan aikaan olemista. Toki Lilin treeneihin kuuluu myös treenikavereiden ja treenikavereiden kepojen sylissä hengailu. Tottuupahan ihmisiin. :) Hallissa kuuluvat äänet ei Liliä haittaa ja hienosti se keskittyy leikkimiseen, vaikka sen mielestä taitais olla kivointa vaan rallata hallia ympäri. Pitänee olla varovainen, ettei mulla kohta ole kahta lelun kanssa itsekseen rallattelevaa koiraa.. Vaikka toki Lili rallattelis nyt ihan ilman lelua mielellään. Pissatauolla hallin ovi vetää Liliä kovasti puoleensa eli intoa on! Rauhoittumisharjoitukset siis heti käyntiin.

Kikin kanssa jatkettiin puomiharjoitusta, eli puomin toinen pää maxi-pöydän päälle ja siitä laukalla lelua repimään. Tästä sitten jossain vaiheessa jatketaan kokonaiselle puomille tarkoituksena säilyttää edelleen laukka alas asti.

Humputtelin Kikin kanssa pientä helppoa ratapätkää ja samoin se meni kepon kanssa. Täytyy kyllä myöntää et kepon juoksuvauhti on hieman eri luokkaa mun juoksuvauhdin kanssa. Se pystyy tekemään isompia linjoja itse, kun saa Kikin sitten kiinni.

Paljon asiaa

On ollut niin kiirus etten ole ehtinyt päivittää kuulumisia.
Aloitetaan aikajärjestyksessä eli keskiviikon treeneistä. Ratapiirros tässä.

Matti oli laatinut meille kyseisen radan. Koska viime viikolla harjoiteltiin välistävetoja, niin tässä radassa pääsi sitten harjoittelemaan niitä. Onneks oltiin saatu harjoitella välistävetoa myös viime lauantaina ja sunnuntaina.

Ekalla kerralla päästiin sujuvasti esteelle nro 8. asti. Sitten välistävedossa en rytmittänyt kunnolla, eli en odottanut koiraa, niin Kiki hyppäsi ysihypyn väärältä puolelta. Aloitettiin alusta ja tällä kertaa odotin kasihypyllä ja tein välistävedon vielä kääntäen jalat Kikiä kohti. Puomi oli taas vaikea, sillä en voinut vedättää. Valssasin esteen nro 12 jälkeen (eli myöhässä) ja sain kyllä Kikin esteelle nro 13, tosin haukkumisen säestämänä. Kepeille (14) Kiki lähti mahtavasti ja haki avokulmasta kepit ihan superisti! Kepeillä tein persjätön ja ohjasin nro 15 vastakäännöksellä, sitten leikkasin takaa aalle (16), valssasin ja lähetin Kikin eteen hypylle nro 17. Hiottiin vielä mun valssin ajoitusta esteelle nro 12 ja sehän auttoikin Kikiä kääntymään. Lisäksi kokeilin vielä takaakierto päällejuoksut ja sen välistävedon. Takaakierto päällejuoksu on mulle vaan niin paljon loogisempi kuin välistävedot. Meni taas tosi kivasti! Erityisen ylpeä olin siitä miten Kiki haki kepit ja että tälläkään kertaa persjätössä kepeillä ei ollut mitään ongelmaa. Kiki on kyllä niin mahtavasti kehittynyt kepeillä sietämään häiriöitä.

Torstaina olin Vapun luennolla aiheena "Psyykkinen valmentautuminen koiraharrastuksessa". Siitä lisää myöhemmin. Paljon tuli hyviä vinkkejä ja miettimisen aiheita esimerkiksi siihen miten saa itsensä viriteltyä treeneissäkin kisavireeseen.

Perjantaina Sporttiksella olin suunnitellut tekeväni välistävetoja, aalle takaaleikkausta ja leikkimistä targetilla.
Tein välistävetoja kolmelle rinnakkain olevalla hypyllä. Halusin että Kiki tulee vastakäteen, ettei mun tarvitse kääntyä. Mietin etukäteen, että miten rytmitän omaa menoani. Ekalla toistolla olin hieman väärässä rytmissä. Tokalla kerralla meni ihan nappiin! Tehtiin molempiin suuntiin sekä välistävedot, että takaakierto päällejuoksut. Tältä se näytti.

Olin tosi tyytyväinen näihin! Tärkeintä on se että mä alan hiljalleen oppia miten mun rytmi vaikuttaa Kikiin. Kiki kyllä tekee just niin kuin ohjaa.

Näiden lisäksi tehtiin aalle takaaleikkausta, eikä siinäkään mitään ongelmaa. Tein myös kepeille takaaleikkausta, sillä joskus kokeilin tosi jyrkkiä takaaleikkauksia ja ne oli liikaa. Aloitin nyt ihan lievästä takaaleikkauksesta ja se meni nappiin. Hiljalleen siitä sitten edetään. Tein myös muutaman avokulmaan lähetyksen kepeille ja nekin onnistui.

Targetin vahvistamista tein ensin niin, että Kiki istui muutaman metrin päässä ja kutsuin sen targetille lelulle. Tuli vauhdilla. Sitten tein niin että lähetin sitä maassa istuessani läheiseen putkeen ja siitä targetille, jolloin varmasti tuli vielä lujempaa. Samaa tehtiin hypyn kautta. Kiki on ainakin sisäistänyt että targetti + lelu on kiva juttu!

Puolivalssia Sadun treeneissä, saksalaista Timon treeneissä

Lauantaina oli Sadun treenit. Hinkattiin alun hyppy - pituus - putki kohtaa lähes koko oma treeniaika. Jaa miksi? No siksi että nuo pahat väärät putken päät tuppaa houkuttelemaan Kikiä.

 Ensin kokeilin vedolla saada Kikin mukaani pituuden jälkeen. No ei onnistunut. Sitten piti tehdä vastakäännöksellä. Aloitin vastakäännöksen niin ajoissa, että Kiki ei hypännyt pituutta ollenkaan. Positiivista että se reagoi noinkin vahvasti! Hinkattiin vastakäännös kuntoon ja sillä sainkin Kiki putken oikeaan päähän. Sitten piti tehdä sama kohta puolivalssilla, joka tuntui jotenkin sellaselta kuvioilta, että se ei vaan mennyt mun kaaliin heti. Joskus jotkut kuviot tuntuu tosi loogisilta ja omilta heti, jotkut taas ei meinaa millään upota. Tää edusti jälkimmäistä. Sain jonkun hajun miten se pitäisi tehdä ja tein, no sitten huomasin että kas Kiki meni väärään päähän putkea ja ihmekö tuo, sillä sinnehän mun varpaat osoitti, vaikka niiden olis pitänyt osoittaa jonnekin ihan muualle.. Palkattiin Kikille tätä kuviota, jotta mä sain hiottua sitä. Ja kyllähän se sitten meni. Tää on kanssa kyllä sellanen jota täytyy itsenäisesti treenata ja saada se jotenkin taottua perille.
Tässä koostettuna erilaisia mokia

Muuten rata oli aika kiva. Yhdessä kohdassa valutin valssia antaakseni Kikille tilaa ja sehän tarkoitti samalla sitä että annoin Kikille vinkin mennä toisessa kohtaa putken väärään päähän. Valssien valumisesta lisää Rannikon treenien yhteydessä.

Rannikon treenit

Odotin Timo Rannikon treenejä suurella mielenkiinnolla. Olin kuullut kehuja hänen treeneistään, joten toivoin saavani hyviä vinkkejä meidän tekemiseen. Katselin edellisen ryhmän suorituksia ja totesin että rata on aika haastava. Että mihinköhän asti me tolla radalla päästään. Ensin saatiin miettiä itse ohjauskuviot läpi ja sitten Timo kävi koko radan meidän kanssa antaen vinkkejä eri kohtiin. Kas mikä sattuma - heti radan alussa oli lähes identtinen putkiansa kuin edellisenä päivänä Sadun treeneissä. Erona vaan, että tossa tultiin aalta pituuden kautta putkelle. Tuskailin sitten tota kohtaa, että millä puolivalssilla tai vastakäännöksellä mä sen ohjaan.. Timo kehottikin miettimään kyseistä kohtaa koiran näkökulmasta. Koiran tullessa aalta se näkee pituuden ja väärän putken pään. MUTTA - jos ohjaaja tekee aan jälkeen vekin koira näkee heti paljon selkeämmin putken oikean pään (eli vasemman). WOW! Aivan totta! Mä kun olisin lähestynyt tätä asiaa aivan toisesta suunnasta. Että jos juoksisin itse mahdollisimman kaukana pituudesta niin jos Kiki hakeutuis magneetin lailla mun mukaan ja tulis putken oikeeseen (eli vasempaan) päähän. 

 Jostain syystä blogi tulkitsee ratapiirroksen olevan noin päin..

Videolla menoa ei valitettavasti ole. En ole vielä tottunut siihen, että tuolla ei kukaan kuvaa. Vaikka pitäis silti aina pyytää jotain kuvaamaan, mä saan ainakin paljon enemmän irti videoista.

Videon puutteesta johtuen tulee pitkä selitys radan kulusta. Lue jos jaksat.

Ensimmäisellä yrityksellä päästiin jopa aalle asti, kun Kiki juoksi sen läpi ja otettiin uudestaan. Sitten päästiin jo pituudelle, jota ennen tein sen vekin ja Kiki ihmetteli pituuden jälkeen että mihin tässä piti mennä! Se reagoi vekkiin. Timon kommentti olikin että moni on varonut tota kohtaa liikaa ja yliohjannut, että rohkeammin vaan. Jatkettiin siitä eteenpäin, mutta mä olin taas ihan unessa ja myöhässä. joten valssi nro 6 esteen jälkeen oli aivan liian myöhässä ja Kiki luki siksi 7 esteen takaakierroksi.

Jälleen aloitettiin alusta ja mä herättelin itseäni juoksemaan. Päästiin taas 4. putkeen ihan mahtavasti. Nyt otin kunnon etumatkaa ja olin jo renkaan ohi odottamassa Kikiä, tein Timon suoksituksesta persjätön 6. esteen jälkeen ja välistäveto meni just niin kuin pitikin. Kiki tuli vastakäteen. Siitä baanattiin pussin kautta esteelle nro 11, jossa tein valssin. Tää oli kanssa sellanen valuva valssi. Peruutan kuulemma valssissa aivan liikaa, jolloin koiran käännökset valuu. Hyvä huomio! Enpä ole tullut ajatelleeksi, vaikka varmaan joku on tästä joskus sanonutkin.. Mielestäni annan koiralle vaan tilaa, mutta aivan turhaan. Helpompihan Kikinkin on tietää minne mennään, kun teen napakat käännökset. Puomi meni hyvin, esteelle nro 13, tein vastakäännöksen ja siitä kepeille. Esteelle nro 15 ohjasin saksalaisen vasenta kautta (niin ja tulihan siinä persjättö kepeille onnistuneesti!), sitten esteen nro 16 oikealta.  Saksalaisista sain myöhemmin palautetta että saatan koiraa aivan liikaa ja sitten kipitän esteen viertä pitkin tehden tiukat kulmat. Vaan pitäisi lähettää koira aikaisemmin takaakiertoon ollen itse kauempana esteestä, varsinkin kun Kiki osaa tän! Kun lähetän kauempaa, pääsen itse lyhyemmällä tiellä seuraavaan pisteeseen jossa haluan jo olla, eli toisen siivekkeen takana. Näin koirakin saa tilaa ja tietää paremmin mihin ollaan menossa. Olin odottamassa Kikiä putkesta esteen nro 18 takana. Sitten tein ajoissa niiauksen vastakäännökseen, jolloin Kikillä ei ollut aikomustakaan mennä väärään päähän putkea nro 20. Siitä sitten lähetys putkeen nro 21 ja hirveä pinkominen puomin taakse esteelle nro 22, jossa valssi. Okserille nro 23 tein vastakäännöksen, otin Kikin vastakädellä haltuun ja ohjasin esteen nro 24 ja 25. tein valssin. Siitä sitten heitin Kikin muurille nro 26 ja vikana keinu, johon tehtiin ekalla kerralla mahtava lentokeinu. Kiki ei ollenkaan tajunnut että se on keinu. No ei se siitä pelästynyt, mentiin heti uudestaan. Näköjään pitää tutussakin paikassa karjasta ekalla kerralla vähän kuuluvammin keinu niin se tietää mitä on tulossa.
Päästiin siis nollalla läpi! Vau! Oli kunnon vauhtirata ja mua hengästytti! Ihan mahtavaa! En olis uskonut että päästään noin mahtavasti läpi noin pian! Toki tolla ekalla kerralla kun juostiin koko rata läpi jotkut käännökset valu ja venyi, ja Kiki myös pelasteli jotain kohtia, mutta silti!! Ihan mahtava fiilis!!

Hiottiin sitten seuraavilla kerroilla valsseja napakammaksi esim nro 22. Lisäksi tossa lopussa 25 ja 26 esteet mun piti mennä ohjaamaan lähempää ja tehdä kunnolla ensin valssi (25) ja sitten vastakäännös (26). Pointtina oli se, että jos mulla on aikaa, niin silloin menen lähemmäs esteitä ohjaamaan ja autan koiraa. Jos on kiire, niin silloin lähetetään kauempaa. Tossa kohdassa tosiaan ensin vähän niin kuin seisoskelin siellä keskellä kun Kiki meni kauempana. Ja niitä saksalaisia hiottiin kans aika muutamat kerrat. Timo vääns mulle rautalangasta mun kulkureittiä ja mä ehkä aloin jo oppimaan.

Laitan tähän vielä ranskalaisilla viivoilla pääkohdat:
- Valssit napakaksi, oikeasti valssin suunta seuraavaa estettä kohden!
- Saksalaisessa lähetä kauempaa, etene enemmän seuraavaa pistettä kohden (ei esteen viertä pitkin)
- Mieti missä kohdassa koiraa tarvitsee saattaa esteelle asti, missä kohden taas lähettää kauempaa (ts. jos ohjaajalla on aikaa, saata koiraa)
- Vekillä saa hyvin linjattua Kikiä pois väärästä putken päästä

Timo sanoi Kikistä että se reagoi hyvin mun liikkeeseen ja tulee kivasti ohjauksiin. Rivien välistä luin että koira kyllä osais, kunhan ohjaaja antais luottoa oikeissa paikoissa. Niinhän se on. Sitten kun mä osaan ja uskallan niin meno on mahtavaa.

Tuli kyllä taas niin hyvä fiilis näistä treeneistä. Se on se tunne kun tuntuu siltä että on ylittänyt itsensä. Tarkoittaen tässä sitä että tehtiin ihan mahtavasti yhteistyötä ja onnistuttiin!

Kiki on taas naku. Ajettiin se kuitenkin vaan 7-terällä, sillä ei nyt enää raaskinut ihan todella nakuksi ajella.

Onko tää nyt sitä??

Kesän treeneissä tekemisen meininki tuntui olevan kadoksissa. Uskoin silti, että se fiilis tulee sieltä ja että meidän tekeminen alkaa taas tuntua ja näyttää hyvältä. Ehkä se ulkopuolisen silmin saattoi näyttää ihan hyvältä, mutta ei ne suoritukset kyllä olleet parasta mihin me pystytään. Syksymmällä alettiin tehdä treenien ekalta radalta jossain vaiheessa nollia ja luotto omaan tekemiseen alkoi hiljalleen taas toimia. Toki nuo nollat oli niitä varmistelunollia (tarkoittaa meillä sitä että varmistelen, teen tarkasti enkä niin lujaa kuin vois). Olin kuitenkin sitä mieltä, että mä tarvitsen niitä ekan radan nollia. Ihan vaan siks et uskon meidän tiimityöhön ja sen toimivuuteen. Tai ehkä lähinnä omiin ohjaajan taitoihini, kyllä mä tiedän että Kiki tekee, osaa ja antaa kaikkensa. Sen ekan varmistelunollan jälkeen Satu aina sano että nyt tehdään sitten seuraava rata rohkeammin. Ja niin sitten tehtiin hieman rohkeammalla tyylilläkin nollia.

Syksyn kisoihin lähdin aina kuitenkin hyvällä fiiliksellä, sillä usein treeneissä tehdään vaikeampia kuvioita, mikä on tietenkin tarkoituskin. Eikä mua kisoissa niin harmita omat mokani, vaan osaan ajatella oppivani niistä mokista jotain. Kaksissa viime kisoissa varmuus on kuitenkin alkanut näkyä tekemisessä ja siitä kertoo LUVAn arvoiset suorituksetkin. Eikä ne mitkään aiemmat mokat ole olleet kiinni siitä, että radat olis mahdottomia. Osa hylkyyn johtaneista virheistä oli just niitä, että yritin varmistella jotain ansakohtaa liikaa, ja jouduttiin sitten sen vuoksi toiseen ansaan. Osa virheistä oli ihan mun kokemattomuutta ohjaajana ja ohjausvalinnoissa.

Agility on hauskaa, jopa naurattaa epiksissä (ei meinaa ihan suju just tässä)

Mutta nyt on ehkä tapahtunut jotain. Treeneissä sujuu aika kivasti edelleen ja kisoissakin palaset on loksahtaneet kohdalleen. Viime lauantain kisoissa mua haittasi tosi paljon muut asiat, mutta olin niin iloinen kun sain uppoutua kisafiilikseen ja unohtaa kaiken muun. Huomasin vasta kisojen jälkeen lämppälenkillä miten hyvällä tuulella olin onnistuttuani keskittymään vain agiin ja unohtamaan kaikki muut tyhmät asiat. Toki meillä meni hyvin, mutta ei se hyvä fiilis tullut pelkästään menestymisestä, vaan siitä että tulin niin iloiseksi agilityyn keskittymisestä.

Jälkeenpäin fiilistelin kisa(ja treeni-)kaverille hyppyradan hyvää etenemää. Sanoin kyllä että olihan se aika suoraviivainen rata (joka helpottaa hyvän ajan saamisessa), johon kisakaveri vastasi että -älä vähättele, siinä oli flow isolla äffällä. Ja tosiaan, me mentiin se rata tosi hyvällä fiiliksellä ja draivilla. En edes rekisteröinyt että Kiki kyllä jossain kohdissa haukku mulle (eli olin jonkun verran myöhässä), vaan keskityin juoksemaan. Yhdessä kohdassa tein vastakäännöksen sijaan peruskäännöksen, kun näin että en sitä ehdi tekemään ja Kiki kääntyikin hyvin. Siinä radassa oli kyllä fiilis kohdallaan. Ehkä tää nyt oli todella sitä flow-fiilistä! Mitä enemmän vois kaivata? Sillä ei ole mitään merkistystä, että rima tipahti. Fiilis oli vaan niin kohdillaan! Uskalsin jopa taputtaa ennen kuin Kiki oli vikan hypyn yli. ;)

Hyvä rata ja työtapaturma

Eilen oli hyvä päivä! Olin yövuorossa pe -la, nukuin pari tuntia ja sitten lähdettiin treenikaverin ja kepojen kanssa Riihimäelle kisoihin. Alunperin kuvittelin et vois väsyttää ihan pikkasen pitkän yövuoron jälkeen. Ehdin kuitenkin töissä torkkua muutaman tunnin, kun oli (onneksi) rauhallista, joten sekin vähän helpotti. Ja tietenkin kun pääsee kisapaikalle iskee pienoinen jännitys, niin eihän silloin enää väsytä!

Eka rata oli jo rakennettu halliin meidän tullessa lämppälenkiltä. 15 minuutin rataantutustumisaika on aika pitkä, mutta tulipahan juostua rata läpi moneen kertaan. Rata vaikutti tosi kivalta. Ei mitään tosi pahoja paikkoja. Kepeille viennin kanssa piti olla tarkkana, samoin päällejuoksu oli sellainen kohta, jota yritin kovasti treenata mielessä, jotta ajoitus menee nappiin.
Tältä se meno sitten näytti.

Hauskaa kun tossa radan lopussa joku huutaa: "Loppuun asti!". Se oli ilmeisesti ratamestari, joka huuteli mun lisäksi sitä muutamalle muullekin. Kuulin sen kyllä, ja siitä tuli pieni lisätsemppi. Mielestäni rata meni kivasti. No jos rehellisiä ollaan, Kikillä on kyllä aan kontaktilta nyt se käsitys, että se pysähtyy ja jatkaa matkaa kun mä juoksen sen ohi. Tartteis kai tehdä tälle asialle jotain. Iloinen oon siitä, että esimerkiksi keinun jälkeiselle hypylle tein takaakierto + persjätön, ja tää tuntuu (on tuntunut jo vähän aikaa) meille tosi hyvältä ohjauskuviolta. Ei tartte mitään valssia tehdä, olisin tollasessa kohdassa siinä kuitenkin myöhässä.
Tulokset ja ratapiirros tässä.

Toka kakkosten luva!

Toka rata oli hyppyrata. Katsottiin  radan rakennusta ja jälleen rata näytti aika kivalta. Mitään varsinaisia hankalia kohtia siinä ei ollut, mutta keskellä rataa suora, joka näytti siltä että siinä mennään ja lujaa. 7 minuutin rataantutustumisaika tuntui aika lyhyeltä ensimmäisen radan 15 minuuttisen jälkeen. Hyvin silti ehdin käydä radan läpi useaan kertaan ja pohtia eri ohjauskuvioita eri kohtiin. Radalle lähtiessäni en ollut varma haluanko nollan tältä radalta. Nolla tarkottaisi siirtoa kolmosiin, eikä sinne vielä ole kiire. Toki toivoin, että tehdään hyvä ja nopea rata. Ja maaliin tullessani luulin meidän tehneen nollan. Kuulin kuuluttajan sanovan 5 virhepistettä ja huoltojoukot kertoivat riman tipahtaneen. Ihan paras tulos tähän kohtaan siis! Tehtiin hyvä rata, ja mun mielestä se oli nopeaa menoa! Silti riman tippuminen antaa meille vielä hieman lisäaikaa kakkosissa. Riman tippuminen oli siis puhtaasti työtapaturma, noita sattuu vaikka Kiki tosi harvoin tiputtelee rimoja. Ja riman tippuminen ei tällä kertaa johtunut siitä, että mä tekisin jonkun tyhmän ohjauskuvion, josta Kiki olis hämmentynyt ja tiputtaisi siksi. Radalla tajusin pituutta ennen, että tosiaan voin huutaa Kikille jo tässä vaiheessa putkeen, sillä kyllä se putkeen mennessään hyppää välissä olevan pituuden myös. Tollasia kohta ei ihan hirveän usein ole, tai sitten en vaan ennen ole tajunnut tätä asiaa..
Etenemä hyppyradalla 4,73. Se on aika hyvä!

Oli siis todella kivat kisat ja meiltä hyvää työtä. Olen niin tyytyväinen, kun treenien hyvät suoritukset alkaa ehkä hiljalleen siirtyä kisoihin. Ehkä alan myös kohta uskaltaa ohjata rohkeammin ja vähän riskillä. 

Sininen muumimuki ekalta, keltainen tokalta radalta.

Ehdittiin me treenatakin

Tää viikko on mennyt mulla taas uuteen totuttelussa. Viimeinen työharjottelu menossa ja se aina ottaa oman aikansa ennen kuin tottuu uuteen työyhteisöön ja tapoihin tehdä. Perjantain itsenäiset treenit jäi yövuoron takia välistä, mutta lauantaina päästiin Sadun treeneihin. Tehtiin vähän lyhkäsempää tekniikkapätkää. Ei ollut nyt ihan meidän päivä - tai ainakaan treenit ei tällä kertaa sujuneet niin hyvin. Kikillä oli alussa hyvä draivi, sitten tuli jotain mokia ja niiden jälkeen Kiki oli jotenkin tosi hidas. Varmaan olin itsekin aika flegmaattinen yövuorojen jäljiltä..
Tässä yksi pätkä.

Vikalla kerralla Satu käski mun tehdä pätkää lelut molemmissa käsissä, jotta saatais Kikille taas into takas. Aika hyvin Kiki meni, vaikka lelut olikin häiriönä. Nyt olikin tarkotus vaan mennä, ei ollut väliä meneekö esteet oikein tai väärin. Putkeen lähettäessäni meinas Kiki et nyt leikitään, mut sitten uudelleen kädellä ohjaamalla meni putkeen lelusta huolimatta. Trkmanin videoista jäi tää lelu kädessä rataa juokseminen mieleen. Taisin sitä kokeillakin kerran, mut se unohtu sitten.

"Sulla on lahjakas koira"

Sanoi kouluttaja eilen talvikauden ekoissa treeneissä. Muisti nähneensä meidät kesällä kisoissa. No ehkä Kiki on lahjakas, vaikkei aina niin hyväkäytöksisin.. Meitä oli vaan kaksi ryhmäläistä paikalla, joten ei sitten tehty mitään pitkää rataa. 20 esteen rata on mun mielestä ihan riittävän pitkä rata kyllä. Ensi kerralla mikäli suurin osa on paikalla tehdään jonkunlainen taitotestirata. Nyt tehtiin tälläistä rataa.

Mittakaava miten sattuu..

Olen tyytyväinen, että päästiin puhtaasti kepeille asti. Keppien lopussa olisin halunnut tehdä persjätön, mutta sitä Kiki ei nyt kestänyt (vaikka yleensä treeneissä kestää), joten siinä meni pieleen. Koitettiin sitten uudestaan niin, että juoksin kepit loppuun asti Kikin vierellä ja tein 19. esteelle takaaleikkauksen. No meni se niinkin. Kiki kuulemma katseli estettä nro 5 olettaen sen olevan seuraava. Tota välistävetoa hinkattiin erinäisiä kertoja. Olen tottunut kääntämään niin paljon, että sitten en kehottanut Kikiä hyppäämään vikaa estettä.. Erityisen ylpeä olen kuitenkin putkien suorittamisesta joka kerta oikein. NELJÄ putken suuta vierekkäin ja joka kerta mentiin oikein!! Radalla sai valssailla ahkerasti ettei Kiki hakeudu putken väärään päähän. 4. esteen ohjasin takaakierto + persjätöllä. 10. keppien jälkeen valssasin (ei näyttänyt haittaavan Kikiä), jotta sain taas saatettua oikeaan putken päähän. 15. esteen kohdalla valssasin ja ohjasin 16. takaakierto + persjätöllä, jotta pääsin saattamaan putkean oikeaan päähän. Lopussa tein vielä nro 18 kepit niin, että menin odottamaan Kikiä putkesta keppien vasemmalle puolelle (en tajua miksi aikaisemmin odotin sitä keppien oikealla puolella?), ohjasin sen kepeille ja pääsin paljon paremmin sitten ohjaamaan nrot 19 ja 20. Pääsin siis keppien vasemmalle puolelle niin kuin olisin halunnutkin, mut persjättö ei toiminut. Alkuun ajattelin et en voi takaaleikata kepeille, mut eihän siinä tarvinnut takaaleikata, kun vaan odotin valmiiks Kikiä keppien vasemmalla puolella.

Videolla tarttui keppien vika suoritus.

Tuolla oli periaatteena se, et ensin tehdään niin kuin on itse ajatellut, jotta voi sitten oppia virheistään. Et kouluttajat sitten kertoo miten asian vois myös tehdä. Jää toivottavasti paremmin mieleen, kun on ensin kokeillut omia versioitaan.

Läksyksi saatiin harjoitella välistävetoja ja takaakierto + persjättöä, sillä Kiki alkoi lopussa pudottelemaan esteen nro 16 rimaa, kun sillä tuli kuulemma kiire mun perään. Alkoi varmaan jo olla vähän väsynytkin, mutta aina kannattaa silti harjoitella noita kuvioita. Muuten kouluttajat tykkäsivät et Kiki irtoaa kivasti putkiin.

P.S. Lisään sunnuntain kisapostaukseen ratapiirrokset.

Kakkosten eka luva!

Ensimmäiset kolmen startin kisat. Ensimmäisenä agirata hallissa Purinalla. Rata näytti kivalta. Pohtimista aiheuttava kohta oli kakkoshypyn ohjaus ja siitä kepeille. Päädyin pakkovalssi - valssiyhdistelmällä ohjaamaan kepeille. Puomin jälkeiseltä hypyltä mentiin putkeen ja putken päät olivat aika lähekkäin. Rataa kävellessä kokeilin valssata, no onneksi Satu oli kisapaikalla ja sanoi että valssi ei toimi. Joko persjättö tai veto. Näistä valitsin vedon viime kisojen epäonnistunut persjättö putkelle mielessä. Veto tuntui turvallisemmalta vaihtoehdolta. En seisottanut pitkään kontakteilla, joten tuli ihan hyvä aika. Tuomarina tuomariharjoittelija Arto Lahtinen(?). Henri Luomala oikea tuomari.
Ratapiirrokset kopioitu luvalla Pason blogista

Tulokset tässä

Toka rata oli ulkona, no kaveri huomautti et oliko se 15 vaille se teidän toka rata. Joo oli, mut se olikin ajoissa ja luokka oli jo menossa kun menin ulos.. Siitä sitten kyselemään et pääsiskö vielä tutustumaan rataa. Onneksi se onnistui, mutta voi arvata, että oli vähän kiire sitten. Kiki ei suostunu tulemaan autosta Tainan hakemana (Kiitos Tainalle mukana olosta ja kuvaamisesta!), joten sitten juoksin hakemaan Kikin, Taina piti sitä kun tutustuin rataan ja Kiki oli ihan hepareissa. Se ulvo kun se vihdoin pääsi mun luo. Hyvät eväät lähteä radalla - ohjaaja hermona ja koira hepareissa.. Videolta katsottuna se näyttää istuvan lähdössä rauhallisesti. Mietin ohjausvalinnat noin niin kuin suunnilleen ja oliko yllätys et hyllytettiin 5. esteelle. No ei. Ja ois pitänyt muutenki ottaa jalat alleen. Joskus oon miettiny et hyppärit on muuten vaikeita. ;) Putken jälkeen vihelsin pelin hetkeks poikki, kun Kiki tuntu toista kertaa agilitykisauran aikana käyvän liian korkeilla kierroksilla. Se tiputti rimankin, mikä on myös toinen kerta kisoissa ikinä.. Kertonee jotain koirakon mielentilasta tämäkin. No rämmittiin rata jotenkin loppuun ja painuttiin kävelylle jäähdyttelemään. Tuomarina Martti Salonen.

Videolla se näyttää tältä.

Tällä radalla tuli yksi nolla medeissä.

Vikana sitten agirata hallissa. Sitä olinkin katsellut maksien suorittamana. Ei näyttänyt mahdottomalta. Tosin makseissa yksi koira otti aan harjan jälkeen harha-askeleen ja tipahti aalta kuperkeikan. :/ Näytti erittäin ikävältä. Ja makseilla tuli monta hyllyä ja rimoja alas, ei siis mikään helppo rata. Satu anto taas kullanarvoisia vinkkejä. 7. hypyn päätin ottaa päällejuoksuna (ennen aata), kun kokeilin valssata 6. jälkeen ja taas seiskan kohalla, mut se tuntu niin hitaalta. Aalta Satu sanoi et pitää mennä lujaa, sillä muuten Kiki karkaa putken väärään päähän. Puomilla piti olla kauempana, jotta liike linjaa putken oikeaan päähän.
Miten sitten kävi? Tuomarina edelleen tuomariharjoittelija.

Kiki rysäytti 2. estettä eli rengasta päin. En tietenkään nähnyt et se rysäytti noin pahasti. Katsoin kyllä sen että se liikkui normaalin näköisesti, joten jatkoin. Päällejuoksussa Kiki kaarratti, aalla se varasti ja suikkas putken väärään päähän kun olin sitten itse myöhässä ton varastamisen takia. Pitänee seuraavissa kisoissa vähän tsekata noita kontakteja, ettei lähe ihan lapasesta. Kepit Kiki haki hienosti, kunnes sitten jätti kesken. Otettiin uudestaan, mut taas meni huti. Loppuun jatkettiin ihan hyvin. Tais Kiki olla jo tosi väsynyt, se näky jo alussa renkaalla ja viimeistään kepeillä. Uskon et se jaksais kolme starttia, mutta toi kakkosradan hässäkkä oli vähän liikaa. Tältä radalta ei muuten tullut yhtään nollaa medeissä. Muutama vitonen ja kymppi.

Paljon taas tuli opittua ohjausvalinnoista ja iso kiitos Sadulle kullanarvoisista neuvoista. En todellakaan vielä osaa nähdä joka kohdassa parhaita ohjausvalintoja saatika rytmityksiä. Edelleenkään ei ole kiire kolmosiin. Kakkosissa on hyvä harjoitella. Jatkan huomenna analysointia plussista ja miinuksista.