Juoksut, vihdoin

Sanoin sunnuntaina aamupäivällä koiran omistajalle, että nyt jos se ei kohta juokse niin alkaa hermostuttaa kesälomareissun takia. Illalla ne sitten alkoi, vihdoin! Pojat on kuitenkin jo monta viikkoa lutkuttaneet kaikkea missä se on istunut, hän merkkailee ja kaikki merkit on ilmassa. Pojat on aivan sulassa sovussa nenät vierekkäin imemässä samoja kusia, mutta mua vähän stressaa, ettei nyt tapahdu mitään. Töppöinenhän se taisi olla joka usein murisi lenkillä hajuista jos Sieni tuli haistelemaan samaa, ihan kuin ne nyt varsinaisesti kuluisi käytössä ja niitä tartteisi omia...

Yön ne oli Hymni sängyn alla, nahka makkarissa aidan toisella puolella ja Lakki tuvassa. Työpäiväksi nahka makkariin suljetun oven taakse (normaalisti sillä on vain kompostikehikko missä se pysyy tai ei pysy, en ymmärrä mikä sen saa välillä murtautumaan sieltä), Hybbe tupaan ja Lakki aittaan. Yöllä oli pakkasta joten laitoin sille patterinkin pienelleen, kyllä se mökkerö päivällä jo lämpiää mutta 6.30 oli aika viileää. Kyllähän niitä tälleen erottelee, ei siinä mitään, mutta sitten tulin töistä kotiin. Laskin ne kaikki kerrallaan ulos ja olin siellä mukana vahtimassa. Pojat on edelleen enemmän kiinnostuneita niistä hajuista kuin itse persiistä. Mutta ei niitä missään tapauksessa voi sekunniksikaan jättää valvomatta, ja sitten kun oli pissat tehty ja halusin sisälle, se rumba alkoi. Toi sinne ja toi tonne ja toi saa olla ulkona, ja kaikki on omasta mielestään väärässä paikassa. Ei helvetti, tämä on kyllä niin kökköä!

"Mis kaikki on"

"Siis en pääse pihalle mitenniin en pääse kauhea vääryys"

Nahka sai sitten lähdön mökille. Miksipä ei kun mahis on. Kyllä kahden koiran kanssa vuorottelu on paljon vähemmän stressaavaa kuin kolmen. Mietinpähän taas mihin olen ryhtynyt. Mä en haluaisi että narttua käytetään kauhean nuorena, siis tyyliin heti 2v, vaan mieluummin odottaisin mahdollisimman kauan koska terve 2-vuotias on aivan eri asia kuin vaikka terve 5-vuotias. Samalla se kuitenkin tietää yhä useampia selvittäviä juoksuja. 😬 Sterkkaan sen varmasti heti kun mahdollista. Oon tässä myös miettinyt että ehkä kuitenkin oon enemmän urosihminen. Useamman pojan jälkeen oli sellainen olo, että haluan taas välillä nartun, kun pojilla on tyhmiä poikien juttuja, mutta nartuillakin on tyhmät narttujutut. Toki sekalauma tekee omat haasteensa, mutta jos esim olisi pelkkiä narttuja niin pahimmillaan ne vuotaa verta aika monta kuukautta vuodesta ja saattaa pitää melkoisia orgioita keskenään. Siinä nyt ei sinänsä ole mitään riskejä mutta kuka nyt välttämättä haluaa katsoa kun nartutkaan nylkyttää toisiaan...

Nahka lähti tänään ja kävin sitten kahden koiran kanssa lenkillä. Hymni on ollut juoksujen alusta liinassa, kuvittelen että jos metsästä tulee himokas ajokoira, ehdin kelata omani liinalla luokse ja nostaa ylös tms. Lakki oli fleksissä. Todella, todella outoa kävellä kahden kytketyn koiran kanssa, eihän silloin tartte kytätä mitään. 😳

Seuraava potilas

Saatoin joskus loppukesästä sanoa ääneen, että nyt kun ei ole enää sitä vanhaa koiraa, ei oo tarvinnut käydä eläinlääkärissä kuin pennun rokotuksilla.

Ei ois ehkä kannattanut.

Tänään oli nimittäin Hymnin vuoro.

Juoksujen ekalla viikolla yksi yö sohvalla, missä koira nukkuu nyt kun hänet on jätetty tupaan ja me ollaan Lakin kanssa makkarissa, oli valtava märkä läntti. Pissaa. No ne nartut voi seota juoksun aikaan ja merkkailla sisälle. Sitä pissaa oli myös pöksyissä jotenkin liian ylhäällä, mutta en ajatellut asiaa enempää kuin että aiempi lattialle pissailu oli ärsyttävää mutta sohvalle kuseminen se vasta onkin ja miksi hänen sinne piti merkata.

Kunnes sama toistui tässä joku toinen yö. Sohvalla sitä ei ollut paljoa mutta housut haisi kauhealle. Etsin otsalampun kanssa koko lattian (pissa kiiltää sen valossa hyvin, on mulla kattovalotkin mutta nopeampaa noin), mutta ei se ole käynyt pissalla missään. Koiran selkä on pissassa ja housut on sieltä hännän päältä pissassa. Se on siis ihan oikeasti lirahtanut koiran nukkuessa. 😳 Jos se kyykkäisi pissalle, eihän se nyt mitenkään tuolleen leviä eri puolelle koiraa.

Soitin klinikalle, mutta kuulemma tällainen on ihan normaalia. Jos nyt ei mitenkään kauhean yleistä (en ole koskaan kuullut leikkaamattomasta 9kk nartusta jolla olisi yöllistä virtsankarkailua!) niin ei mitenkään tavatontakaan. Jotenkin ne juoksujen hormonimuutokset voi vaikuttaa myös virtsaputken sulkijalihaksiin. Jos oireet jatkuu juoksujen jälkeen, sitten kannattaa alkaa tutkia asiaa. Yritin googlettaa, mutta aika vähän löytyy taas mitään.

Meni pari yötä kuivana. Eilen käytiin 21 maissa nukkumaan, ja heräsin ennen puolta yötä. Ajattelin että nyt kun oon hereillä niin lasken sen ulos, jos se auttaa asiaa kun rakko ei ainakaan ole liian täynnä. No, ne kuset oli jo sohvalla. 😫 Siinä sitten meni taas tunti pestä sitä, tätä ja tota. Koira kävi pihalla. Jatkettiin unia. Kuuden jälkeen kun heräsin, kämpässä haisi taas pissa ja ei voi olla todellista että siellä on siis uusi vahinko. Ei riitä viltit sohvan suojaamiseen. Ei riitä kahdet juoksuhousut. Ei ole normaalia. Tai jos mitään muuta syytä ei ole kuin ne juoksut ja hormonit niin kai sille nyt voi kokeilla tilapäisesti sitä virtsankarkailulääkettä. Sohva on jo varmaan kaatopaikkakamaa. Hermoista nyt puhumattakaan.

Minähän ihan melkein varasin sille eläinlääkärin tuossa elokuussa, kun alkoi vituttaa että koira on jo sen 9kk ja se edelleen useita kertoja viikossa pissaa sisälle. Silloin se pissasi siis tietoisesti, digital dogsitterissä näkyi että ihan rauhassa oli, ei saattanut juoda työpäivän aikana ollenkaan mutta ei vaan jakanut pidättää ja kyykkäsi sitten lattialle. Jos sillä kuitenkin on joku pieni tulehdus tai jotain muuta vikaa. Silloin oli niin hankala saada työvuoroihin sopivaa aikaa ja koska kyseessä ei nyt varsinaisesti ollut akuutti vaiva, päätin jäädä vielä odottamaan jos ne juoksut auttaa. Pari viikkoa ennen juoksuja se muistaakseni ehtikin olla sisäsiisti ja nyt sitten tietoinen pissaaminen vaihtui tiedostamattomaan sellaiseen.

Epätoivoista oli ajan saaminen nytkin. Työkaveri on kipeä ja sen poissaolosta riippuu mikä vuoro mulla on; oman ihmisen on pakko olla aamussa ja sijaisen saa vain iltaan. Listan mukaan mulla oli tällä viikolla ilta ja virallisestihan ei ole pakko suostua vaihtamaan sen jälkeen kun esimies on listat julkaissut. Olisin ottanut ajan to aamulle ja tarvittaessa sanonut töissä että mulla on ilta enkä suostu tulemaan aamuun, keksi jotain. No sellaisia ei ollut. To iltapäivälle oli, mikä olisi ollut kohtuullisen jees jos mulla olisi aamu, tulisi vain joku tunti miinusta. Jos mulla on ilta, sotkee koko päivän. Silloin kun on akuutti tilanne niin minähän menen ja tulkoon sitten vaikka neljä tuntia miinusta, mutta nyt ei kuitenkaan ehkä ole ihan sellainen tilanne että haluaisi ehdoin tahdoin sotkea. Niitä tunteja on tosi kökköä sitten tehdä takaisin... töistä ajaa kotiin 10min ja kotoa kaupunkiin 30min niin jo pelkät matkat tekee niitä miinuksia hirveästi.

Olin jo soittanut kaikki klinikat läpi. Kunnalliselle yritin sitten siihen to aamulle, mutta he ei varaa aikoja vaan elää päivä kerrallaan, ja käski soittaa to aamulla heti klo 8 uudelleen. Pääsee jos ei ole mitään akuutimpaa. No ai kun kiva... tämäkin oli nyt sitten taas jäämässä että katsotaan seuraavana päivänä jos ne työvuorot selviää ym ym, mutta sitten yksi klinikka soitti takaisin ja tälle illalle oli juuri vapautunut aika klo 17! Ei oo todellista! 🤩 Pääsen kolmelta töistä niin ei tartte edes säätää sen asian kanssa yhtään mitenkään. Ai luoja, paistaa se aurinko joskus paskakasaankin kuulkaa.

Tähän yhteyteen haluan sanoa, että on vaan ihan kamalaa kun niitä aikoja ei ole. Jossain isossa kaupungissa, missä on kymmeniä klinikoita, on varmaan mahdoton ymmärtää tällaista. Oon niin kateellinen siitä.

Koira on virkeä eikä mun mielestä juo mitenkään paljoa. Päin vastoin voi mennä päiviä etten näe sitä kupilla ollenkaan. Se merkkailee ulkona, lauantaina Lappeenrannassa tuntui että ihan hirveästi, mutta vaikea sanoa mikä on normaalia juoksujen takia ja mikä ei. Kyllä sieltä pissaa ainakin tulee kun Lakki jää niitä lutkuttamaan. Se myös toki nuolee itseään, ei mitenkään paljoa kyllä, ei esim yritä pöksyjen läpi vaan vain silloin kun on alasti. Silloin kun töppöisellä niitä pissatulehduksia oli niin oireet oli ihan erilaiset. Koirahan oli ihan maaninen ja oli selvää että kipu, kirvely tai muu epämukavuus on valtavaa. Hymni ei ilmennä mitään sellaista.

Päästin koiran ohjeen mukaan töistä tullessa nopeasti pissalle, ettei se tyhjentäisi itseään kokonaan, mutta se ehti kahdesti kyykätä ennen kuin sain sen autoon. Klinikalla kannoin sen sisälle ettei se pissaa mihinkään. Kellekään ihmiselle tai koiralle se ei sanonut mitään, aulassa oli yksi noutaja, mutta mulkoili kyllä niin että jos katse voisi tappaa... otettiin se suoraan pöydälle ja lääkäri ajeli siltä vatsasta hieman karvaa, koira sai seistä. Hitto sitä mulkoilun määrää 😂 Se on ihan erilainen kuin mun mudipojat on olleet eikä yhtään sen oloinen että se murisisi saati purisi, tyytyy vain paheksumaan. Ultrassa ei mitään ihmeellistä, rakossa oli niin vähän pissaa että ei sitä arvannut ruveta sieltä sörkkimään, mutta ehdotin että vien sen pihalle niin melkoisen varmasti merkkaa. Sain jonkun pissankeräimen mukaani. Neljästi se kyykkäsi mutta vain kerran ehdin alle ja sain ihan pienen lirun, se kuitenkin riitti.

Ilmeeni kun ne mahani kehtasi ajella

En tiedä kuinka normaalia on, että kun asiakas jätetään koiran kanssa huoneeseen odottamaan, se konttaa pitkin lattioita ja hihkuu VOI EI MITÄ TÖPPÖISIÄ 😍

Pikatestissä ei oikein mitään, pissa oli aika väkevää ja voisi vähän lisätä ruokaan nestettä. Se ei itsessään varmasti ole aiheuttanut virtsankarkailua mutta voi pitemmän päälle altistaa esim tulehdukselle. Lääkäri varmisteli että ei ole ollut mitään erikoista ohjelmaa, jotain rankkaa liikuntaa tms mistä voisi olla lihasperäinen syy. Sitten tuli puheeksi juoksuhousut ja jos ne on kovin kireällä, ehkä ne voi jotenkin provosoida rakkoa. Vuoto on muuttunut sellaiseksi vaaleamman punaiseksi ja sanoin ääneen, että samapa se onko sohvalla verta vai kusta, kokeillaan olla ilman pöksyjä. Oon kyllä saattanut kiristää ne melko tiukalle mutta ei kai sekään nyt itsessään tällaista tee.

Tämä lääkäri sanoi, että hänestä on kyllä melkoisen outoa eikä ole koskaan kuullut mistään tällaisesta, mutta ekat juoksut aiheuttaa ylipäätään kaikkea outoa ja kyllä tämän hänestä kuitenkin niiden piikkiin voi laittaa jos ei muutakaan löydy. Ongelma kuitenkin alkoi niin selkeästi samaan aikaan juoksujen kanssakin. No, odotellaan huomiseen niitä tuloksia vielä.

Hymni oli siis vallan kiltti potilas, ja loppupuolella reissu oli hänestä jo oikein jees kun syötiin laukusta nameja!

***

Päivitys seuraavana päivänä: ei kasva pissassa mitään.

Juoksut

Oli sellainen etiäinen että mitä jos kaikki tapahtuu samaan rytäkkään, ja niin ne ekat juoksut alkoi täsmälleen 9,5kk iässä. Yksi kiljuu aitassa, toinen makkarissa ja kolmas ihmettelee pihalla missä kaikki oikein on. Nyt loppui resurssit kerralla, kamala tilanne kun ei tiedä kenen kanssa olisi ja aina joku pahoittaa mielensä ja odottaa vaan. 🥺

Pojat ei mitenkään seonneet Hymnistä ja juoksujen eka päivä oli ihan kuten viime viikko muutenkin. Lakkiakin kiinnostaa enemmän sen pissat ja veripisarat kuin itse tyttö. Paju kyllä kanssa leuka väpättäen nuolee ja merkkaa kuset mutta ei oo niin tiloissa kuin Lakki, ja merkattuaan voi esim hyvin vaihtaa palloon. Lakki vähän painelee pitkin pihaa etsimässä onko niitä ihania pissoja siellä lisää ym.

Ei ne tuolla vielä kilju siksi että juoksut, vaan siksi että heistä on vaan tosi outoa olla tuolla tavalla eroteltuna. Illalla mulla oli Paju ja Hymni yhdessä sohvalla, Pajua kiinnosti vain Hymnin luu ja heti kun se sai olla mun jaloissa, se oli oikein tyytyväinen.

Työpäivät ne oli Lakki aitassa, Paju makkarissa ja Hymni tuvassa. Kotiin kun tulee ei tiedä kenet päästäisi ekana ulos, ja muut odottaa jalat ristissä että on heidän vuoronsa. Ai kamalaa. En ikinä suostuisi elämään jatkuvasti tälleen, siis kun on ihmisiä joilla on kaksi eri laumaa kotona ja aina eletään visusti porttien takana.

Että varmasti pysyy oven takana

Ilmeeni, kun äiti sanoi että nyt oon aikuinen ja paree olis ruveta käyttäytymään

Anna nyt vaan se keksi.

Paju lähti tiistaina mökille. Alun perin piti tietenkin pistää pojat yhdessä evakkoon, mutta nyt kun tilanne on mikä on, en taida uskaltaa. En tiedä kuinka kauan ne mahtaa toisessa paikassa muistaa menetetyn mahdollisuuden ja kuinka paljon ne stressaa sitä. Ei tee mieli kokeilla ottaako ne siksi yhteen tai jotain.

Luulen, että Lakki on se, joka sekoaa enemmän, ja Paju olisi paremmin selvinnyt kotona, mutta Lakille on myös tulossa se toinen hammasoperaatio ja senkin takia lienee parempi että se on kotona, niin ei tartte ensin hakea sitä 100km päästä sinne. Plus että Paju nyt vaan on helpompi, porukoille on tulossa vieraita ym niin sen kanssa ei tartte miettiä sellaisia. Ei se Lakkikaan ketään suorilta syö niinkuin töppöinen söi, mutta ei se silti ole niin avoin ja sosiaalinen kuin Paju ja sille ventovieraiden ihmisten kanssa sitä kyllä pitää vähän pitää silmällä ja ohjeistaa vieraita toimimaan ym. Muistutin, että Pajullakin on edelleen avohaavat ja se on toipilas, ja kivun mahdollisuus sävyttää aina koiran käytöstä; vahtia sitä että se lepää riittävästi ja tiedostaa että pinna voi kiristyä normaalia nopeammin ja näyttävämmin. Ei niinkään että koira nyt missään tilanteessa purisi ketään tai muuta sellaista, vaan että sillä itsellään ei olisi paha olla.

Kävi kyllä myös jo mielessä että sterkkaan nartun heti kun on mahdollista. No sitä mieltähän olin jo ennen kuin otinkaan sitä. Eihän kukaan, kuka haluaa järjissään pysyä, pidä ehdoin tahdoin sekalaumaa. 🤯

Mielipiteeni siitä että makkariin teljettiin t. nahku. Ja kaiken se on riehunut törppö päässä.... 

Mökillä nahkarullana