tiistai 12. kesäkuuta 2012

Nepnep

Nemosta päivitystä tällä kertaa. 
Karvakedon Räppäri eli Nemo, maailman paras koira, puoliksi ihminen ja niin vallattoman rakas perheenjäsen :) Nemo on siis ensimmäinen shelttimme ja ehdottomasti ykköskoira. Se on lauman kingi ja niin vallattoman älykäs. Toisinaan tuntuu että se ymmärtää puhetta ja varmasti joitain sanoja ymmärtääkin, tai ainakin niihin liittyvän tunteen. "Kuka tulee?" "Isi on tullut kotiin", "Missä Nempan mamma?" "Liiiintuja", "orava", "mennään kattomaan pupuja"... nuo nyt ainakin semmosia lausahduksia mitkä saavat sen vähintäänkin innostuneeksi :) 
Nemo ei liiemmin välitä vieraista uroksista, mutta nartuista ehkä toisinaan liiaksikin. Pentujen kanssa se on aina niin nätisti. Kodaan ja Capoon verrattuna se on niin kiltti ja arvokas luonteeltaan ja niin tavattoman uskollinen... siis äidille :)) ei se meitä muita tottele paitsi jos on nakkeja. 
Loistava harrastuskoira, agilityssä mahdoton pysyä perässä ja ohjata ja siinä vaiheessa kun itse pääsen ensimmäiseltä esteeltä eteenpäin koira on suorittanut radan jo kahteen kertaan (oikein päin ja väärin päin) ihan vaan näyttääkseen että "kyllä mä osaan". Tokossa niin mahtava työinto ettei ole moista nähty ainakaan Kodan suunnalta. Tekeehän Kodakin, mutta omalla tyylillään. 
Mutta kuitenkin Nemosta on ehkä ihan kaikista kaikista parasta käydä mökillä, syödä luita, juosta vapaana ja pitää silmällä lintuja jotka uiskentelevat järvessä ja ehkä vähän jöötä pikkupojille. 

Semmoinen on meidän Nemo :) jotenkin haikeaa kun siitä huomaa että se on jo hieman tulossa vanhaksi ja tietää ettei yhteistä aikaa ole niin paljon kuin haluaisi, mutta toivottavasti kuitenkin viellä monta vuotta !

torstai 15. maaliskuuta 2012

tiistai 14. helmikuuta 2012

Tokoa

Hupsiiis.. Ei oo nyt tosiaan tullu päiviteltyä tosi tosi pitkään aikaan kun ollut niin hirveästi kiireitä. Nyt kuitenkin pikainen, tekstipainotteinen, päivitys. Pidin Kodalle ja Capolle koko joulukuun treenitaukoa ihan tarkoituksella, koska koirallekkin on hyvä välillä lomailla ilman kummempaa ohjelmaa. Lisäksi meillä oli jouluna niin paljon kiireitä, ettei pahemmin  olisi edes keretty treenaamaankaan. Tammikuussa agility ja tokoharrastukset jatkuivat ihan normaalisti. Capolle tulossa kyllä keväämmällä taas treenitaukoa kun päätettiin leikata se. Kodalle mennyt tokot tosi kivasti, lauantaina tehtiin tunnistusnoutoa ja voe luoja tuo pieni mustanaamio <3 kerta kaikkisesti niin pätevä otus !! en kestä :)) oon niin ylpeä siitä <3 Ja paikalla makuukin sujui hienosti ALO-luokan vaatimusten mukaisesti (aika & matka). Enää ei Kodaa tunnu vierustoverit haittaavan ja muutenkin pysyy rennosti ja iloisesti paikallaan, eikä vaihda asentoa/ääntele/nouse/pälyile hädissään ympärille. Elikkä vuoden tehotreeni tuottanut selkeästi tulosta!! :) Kyllä jossain vaiheessa meinasi jo luopua toivo ko tuntu ettei tuo ikinä opi sitä paikka makuuta ko nii hirmusasti muita jännitti mutta... oppipa kumminki ja hyvin oppikin ! :)

Loppuun vielä pläjäys meidän talviotoksia:
Ja isot pahoittelut kaikille lukijoille ko ei tosiaan oo tullu päiviteltyä melkeimpä neljään kuukauteen :S hups, vois ryhdistäytyä :D