Siirry sisÀltöön

Actually

Wikipediasta
Actually
Pet Shop Boys
Studioalbumin Actually kansikuva
Studioalbumin tiedot
 ÄÀnitetty  1987
 Julkaistu 7. syyskuuta 1987
 Tuottaja(t) Pet Shop Boys, Stephen Hague, Julian Mendelsohn, Andy Richards, Shep Pettibone, David Jacob, Phil Harding, Ian Curnow, Pete Waterman
 Tyylilaji synthpop
 Kesto 48.14
 Levy-yhtiö EMI
Pet Shop Boysin muut julkaisut
Disco
1986
Actually
1987
Introspective
1988
Singlet albumilta Actually
1. ”It’s a Sin”
Julkaistu: 15. kesÀkuuta 1987
2. ”What Have I Done to Deserve This?”
Julkaistu: 10. elokuuta 1987
3. ”Rent”
Julkaistu: 12. lokakuuta 1987
4. ”Suburbia”
Julkaistu: 21. maaliskuuta 1988

Actually on Pet Shop Boys -duon vuonna 1987 julkaisema popalbumi. Se myi kolminkertaisesti platinaa Britanniassa ja nelinkertaisesti platinaa Yhdysvalloissa. Suomessa albumi myi yli 65 000 kappaletta eli reilusti yli platinarajan. Actually on Pet Shop Boysin myydyin studioalbumi kautta aikain. Levyn kannessa nimi esiintyy tyylitellysti muodossa Pet Shop Boys, actually. Tyylitellyn nimen voi suomentaa: Pet Shop Boys, itse asiassa. Levyn nimen taustalla ei ole sen kummempaa syytÀ kuin se, ettÀ actually on sana jota "Pojilla" oli tapana kÀyttÀÀ usein[1].

LevyltÀ julkaistut singlet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiÀ]

Albumin ensimmĂ€isenĂ€ singlenĂ€ julkaistiin jĂ€ttihitti ”It’s a Sin”, joka on yksi kaikkien aikojen myydyimmistĂ€ singleistĂ€ Suomessa yli 15 000 kappaleen myynnillĂ€. SitĂ€ seurasi toinen massiivinen hitti ”What Have I Done to Deserve This”. Pet Shop Boys esitti sen duettona Dusty Springfieldin kanssa. Springfield on tunnettu muun muassa hitistĂ€ ”I Only Wanna Be With You”, joka ilmestyi 1960-luvulla. ”What Have I Done to Deserve This” pysyi Yhdysvaltain listoilla yli 30 viikkoa, ja se oli vuoden 1987 myydyimpiĂ€ singlejĂ€ Yhdysvalloissa. Muut singlet ”Rent” ja ”Heart” olivat myös top-10-hittejĂ€. ”Heart” oli listaykkönen, ja sen musiikkivideolla esiintyy nĂ€yttelijĂ€ Ian McKellen, joka esittÀÀ Draculaa.

LevystÀ julkaistiin uudelleen remasteroitu kahden cd:n versio vuonna 2001.

Lokakuussa 1985 julkaistiin Pet Shop Boys -yhtyeen ensimmĂ€inen single ”West End Girls”. Se oli menestys, mutta merkit viittasivat myös siihen, ettĂ€ yhtye saattaisi jÀÀdĂ€ yhden hitin ihmeeksi. TĂ€tĂ€ antoivat odottaa tietyt seikat, kuten yhtyeen kummallinen nimi ja kappaleen tyyli, jossa sĂ€keistöt on puhuttu kun taas kertosĂ€e lauletaan. Sen lisĂ€ksi esikoislevyltĂ€ Please (1986) julkaistut kaksi muuta singleĂ€, Love Comes Quickly ja Opportunities (Let’s Make Lots of Money) – eivĂ€t yltĂ€neet Top 10:iin. "Mietin ettĂ€ saavutammekohan mitÀÀn enÀÀ uudelleen. Itseluottamus ei ollut mikÀÀn kovin suuri", kertoo Neil Tennant tuon ajan tunnelmista vuonna 2006 julkaistussa dokumentissa Pet Shop Boys : a Life in Pop. Kaikesta huolimatta vuoden 1986 lokakuussa Please-albumin single ”Suburbia” nousi Top 10:iin.[1]

Tennant ja duon toinen jĂ€sen Chris Lowe olivat ennĂ€ttĂ€neet viettÀÀ runsaasti aikaa pikku studiossa CamdenissĂ€. HeillĂ€ oli aikaa sĂ€veltÀÀ kappaleita, sillĂ€ tuohon aikaan yhtye ei vielĂ€ kiertĂ€nyt esiintymĂ€ssĂ€. Kun Pet Shop Boys ja Parlophone vuonna 1985 solmivat levytyssopimuksen, oli parivaljakolla materiaalia jo ainakin kahden levyn edestĂ€. ”West End Girls” -singleĂ€ pojat kiersivĂ€t markkinoimassa, mutta vĂ€liaikoina he sĂ€velsivĂ€t musiikkia vielĂ€ lisÀÀkin. Pet Shop Boysilla ei siis ollut pulaa kappaleista, joista valita heidĂ€n seuraavalle levylleen Actually.[1]

Pet Shop Boys levytti Actuallyn Lontoossa kahdessa eri paikassa. NĂ€istĂ€ yksi oli Advision Studios ja toinen Trevor Hornin Sarm West. Studiovalinta antoi Chris Lowen mukaan yhtyeelle mahdollisuuden kokeilla ja "touhuta kaikenlaista". LevyĂ€ oli tekemĂ€ssĂ€ useita tuottajia. HeistĂ€ mainittakoon esikoislevyn tuottaja Stephen Hague – ja Julian Mendelsohn, joka tuotti uudelleen levytetyn version singlejulkaisusta ”Suburbia”. Siihen, mikĂ€ teki levystĂ€ niin suuren menestyksen, Mendelsohn vastaa suoraan: "Ne ovat niin mahtavia biisintekijöitĂ€! Kukaan muu ei kuulosta samalta."[1]

Julian Mendelsohnin suurin vaikutus levyllĂ€ on yksi albumin keskeisistĂ€ kappaleista eli ”It’s a Sin”, joka oli olemassa jo pitkÀÀn ennen levyntekoa. "Kappaleen oli tarkoitus tulla jo esikoislevylle Please, ja tuottajina olisivat toimineet Stock Aitken Waterman. Mutta Pete Waterman ei tykĂ€nnyt biisistĂ€!" Mendelsohn sanoo. BBC Radio 4 -kanavan ohjelmassa Desert Island Discs (Aution saaren levyt) Tennant kertoo vuonna 2007, ettĂ€ hĂ€n kirjoitti ”It’s a Sin” -kappaleen sanat jonkinmoisena vitsinĂ€: "Jotenkin se tulee alitajunnasta: Kouluaikoina vaikutti siltĂ€, ettĂ€ meille opettiin vain se, ettĂ€ kaikki mitĂ€ haluat tehdĂ€, on syntiĂ€. Tuo on varhainen esimerkki siitĂ€, ettĂ€ yritimme tuoda uudenlaisia aiheita popmusiikkiin."[1][2]

Mendelsohn kĂ€ytti musiikin taustalla todellisen elĂ€mĂ€n ÀÀniĂ€, jotta ”It’s a Sin” saisi elokuvallista vivahdetta. HĂ€n meni jopa niin pitkĂ€lle ettĂ€ tallensi "tunnelmaa" Brompton Oratoryssa, joka on KnightsbridgessĂ€ sijaitseva 1800-luvun katolinen kirkko. TĂ€mĂ€ on kuultavissa ainakin kohdassa, jossa lauletaan Father forgive me, I try not to do it. "Tiesin ettĂ€ Neil ja Chris halusivat biisin olevan jotain huippua. Noihin aikoina kuuntelin tosi paljon ZZ Topin musaa. NiinpĂ€ minĂ€ tönin kappaletta vĂ€hĂ€n siihen suuntaan, biisissĂ€ on sellainen hellittĂ€mĂ€tön tiukka fiilis."[1]

Studiotyöskentely oli sĂ€ntillistĂ€: tuottaja tuli studiolle aamupĂ€ivĂ€llĂ€ kymmenen yhdentoista maissa ja työskentely jatkui 10–14 tuntia putkeen. "Pojat" poistuivat studiolta noin klo 19 tai 20, minkĂ€ jĂ€lkeen Mendelsohn ja Andy Richards jatkoivat aina yhteen tai kahteen yöllĂ€. Seuraavana pĂ€ivĂ€nĂ€ "Pojat" saapuivat taas paikalle, kuuntelivat miesten aikaansaannokset, ja antoivat työstĂ€ vapauttavan tai langettavan pÀÀtöksen. Mendelsohnin mukaan hĂ€n ja Neil Tennant olivat ne, jotka laittoivat hihat heilumaan, kun taas Chris Lowe makoili sohvalla kontrollihuoneen puolella ja heitteli sieltĂ€ "työmiehille" ehdotuksiaan. Joskus kuitenkin tarvittiin lisĂ€materiaalia: "NiinpĂ€ Chris nousi sohvalta ja siirtyi kosketinsoitinten luo. HĂ€n pelleili siinĂ€ pari minuuttia ja tallensi tekemisensĂ€. Se oli siinĂ€, ja sen jĂ€lkeen Chris palasi sohvalle lötköttĂ€mÀÀn. Ja kaikki osui aina nappiin! SiinĂ€ me sitten vain ihmettelimme, ettĂ€ miten hemmetissĂ€ toi tĂ€n oikein teki."[1]

Lauluosuudet piti saada tallennettua eli "purkkiin" aina ennen kuin mentiin syömÀÀn; ruuan jÀlkeen siitÀ ei jostain syystÀ tullut mitÀÀn. Mendelsohn kertoo, ettÀ Neilille piti olla tiukka: "HÀnellÀ on hyvÀ ÀÀni, mutta vireyden kanssa oli kyllÀ ongelmia. Tehtiin viitisen ottoa, ja niistÀ sitten koostettiin se paras, ja muutama lisÀ-ÀÀnitys siihen pÀÀlle. NÀin se meni."[1]

Levyn teema: Thatcherismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiÀ]

Usea Actually-levyn kappaleista kĂ€sittelee yhteiskunnallisia asioita: ”Shopping” kertoo kansallisten yritysten yksityistĂ€misestĂ€. ”It Couldn't Happen Here” -kappaleen aiheena on AIDS. ”King's Cross” taas on metafora köyhyydestĂ€ 1980-luvun Britanniassa. NĂ€in ollen kriitikot nĂ€kivĂ€t levyn kannanottona niin kutsuttuun Thatcherismiin. Neil Tennant on kommentoinut asiaa nĂ€in: "Thatcherismi – emme vain itse oivaltaneet asiaa, kun levyĂ€ teimme."[1]

Yhteistyö Dusty Springfieldin kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiÀ]

Albumin toinen kappale ”What Have I Done to Deserve This?” on duetto, joten Neil Tennantin pariksi tarvittiin naispuolinen laulaja. Nikke Slight, Pet Shop Boys -manageri Tom Watkinsin assistentti, ehdotti Tennantin suosikkia eli Dusty SpringfieldiĂ€.[1] Tennantin mukaan Parlophonen emoyhtiö EMI ei innostunut ajatuksesta: "Ei kukaan ole kiinnostunut Dusty SpringfieldistĂ€ enÀÀ". YhtiöstĂ€ ehdotettiin sen sijaan, ettĂ€ Neilin pariksi valittaisiin joko Tina Turner tai Barbra Streisand.[3][4] Springfieldin ura oli hiipunut 1960-luvun huipulta pohjalle; viimeinen Top 40 -saavutus (UK) oli ”How Can I Be Sure” vuonna 1970.[5] "Mutta meille Dusty oli legenda", Tennant on sanonut. "Kun tapasimme hĂ€net, hĂ€n asui jossain halvassa motellissa Hollywoodissa ja oli aivan pohjamudissa. Ja sitten kun kuulimme kuinka Dusty Springfieldin laulaa musiikkiamme, se oli aivan mahtavaa!"[1]

Dusty-dueton oli tarkoitus tulla jo esikoisalbumille Please. Kappaleen nauha lĂ€hetettiin Springfieldin managerille. Joitakin viikkoja sen jĂ€lkeen saatiin vastaus, ettei laulaja ole kiinnostunut.[4] Springfield ei tiennyt mitÀÀn Pet Shop Boysista. Sitten laulaja sattui kuulemaan radiosta yhtyeen kappaleen ”West End Girls” – ja piti kuulemastaan.[6] Kului joitakin kuukausia, ja sitten SpringfieldiltĂ€ saatiin sana, ettĂ€ hĂ€n sittenkin haluaisi laulaa "Poikien" kappaleen. NiinpĂ€ juuri ennen joulua 1986 Springfield ilmestyi studiolle mustassa jakussa ja korkokengissĂ€. HĂ€nellĂ€ oli vaalea tukka ja mustat silmĂ€meikit, kuten aina ennenkin. Tennant kertoo, ettĂ€ Springfield ei yllĂ€ttĂ€en ollutkaan erityisen itsevarma. HĂ€n oli tehnyt sanoituksiin merkintöjĂ€, eikĂ€ oikein tiennyt mitĂ€ hĂ€neltĂ€ halutaan. Neil selitti ettĂ€ he toivovat Dusty Springfieldille tyypillistĂ€ voimakasta ja hieman kĂ€heÀÀ laulutapaa. Sattumalta studioon saapui joku, joka on Dusty-fani: se vielĂ€ lisĂ€si tunnelmaa. "Kun hĂ€n lauloi kohtaa 'Since you went away...', kaikki kontrollihuoneessa hymyilivĂ€t: hĂ€n kuulosti juuri siltĂ€ miltĂ€ aina ennenkin!"[4]

Itse laulun ÀÀnitys oli omanlaisensa prosessi, Julian Mendelsohn muistelee. "Neil lauloi hyvin suoraviivaisesti, mutta Dustyn tapa taas oli erityisen pikkutarkka: ottoja tuli ottojen jĂ€lkeen, kun hĂ€n halusi ettĂ€ tulee tĂ€ydellistĂ€ jĂ€lkeĂ€. Neil joutui kĂ€ymÀÀn ne kaikki 20 ottoa lĂ€pi. HĂ€n katsoi meitĂ€ ja sanoi: 'TĂ€ssĂ€hĂ€n menee ikuisuus!' Ja niin siinĂ€ menikin. Lopputulos oli kuitenkin uskomattoman upea – ja niin me katsoimme taas toisiamme ja huudahdimme: 'No tĂ€n takia siinĂ€ sitten kestikin!'"[1]

  1. One More Chance – 5.30
  2. What Have I Done to Deserve This? – 4.18 (mukana Dusty Springfield)
  3. Shopping – 3.37
  4. Rent – 5.08
  5. Hit Music – 4.44
  6. It Couldn’t Happen Here – 5.20
  7. It’s a Sin – 4.59
  8. I Want to Wake Up – 5.08
  9. Heart – 3.58
  10. King’s Cross – 5.10
  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Hurley, Oliver: Making Pet Shop Boys – Actually (www.classicpopmag.com) Classic Pop Magazine. 3.6.2021. Viitattu 15.8.2023.
  2. ↑ Young, Kirsty: BBC Radio 4 - Desert Island Discs, Neil Tennant BBC. 9.2.2007. Viitattu 15.8.2023. (englanniksi)
  3. ↑ Pet Shop Boys: 'The acoustic guitar should be banned' | Music | The Guardian web.archive.org. 25.1.2020. Arkistoitu 25.1.2020. Viitattu 15.8.2023.
  4. 1 2 3 Dusting off a legend – Pet Shop Boys ONLINE (Alun perin: The Sunday Times / Philip Norman) petshopboys-online.com. Viitattu 15.8.2023. (englanniksi)
  5. ↑ Myers, Justin: Official Chart Pop Gem #23: Pet Shop Boys – What Have I Done To Deserve This Official Charts. 13.9.2013. Viitattu 15.8.2023.
  6. ↑ Sweeting, Adam: The invention of Dusty Springfield The Independent. 26.3.2006. Viitattu 15.8.2023. (englanniksi)