Iran
 | Tämä artikkeli tai osio kertoo ajankohtaisesta tapahtumasta. Tiedot voivat muuttua nopeasti tai olla vanhentuneita. |
| Iranin islamilainen tasavalta جمهوری اسلامی ایران (Jomhuri-ye eslāmi-ye Irān) |
|
|---|---|
 lippu |
 vaakuna |
.svg) |
|
| Valtiomuoto | teokratia, islamilainen tasavalta |
| Hengellinen johtaja | Mojtaba Khamenei |
| Presidentti | Masud Pezeškian |
| Pääkaupunki | Teheran (8 154 051 as., 2011) Teheranin provinssi: 12 183 391[1] |
| Muita kaupunkeja | Mašhad (2 749 374 as., 2011), Isfahan (1 756 126 as.), Karaj (1 614 626) [1] |
| Pinta-ala | |
| – yhteensä | 1 648 195 km² [2] (sijalla 18) |
| – josta sisävesiä | 7,07 % |
| Väkiluku (2024) | 88 386 937 [3] (sijalla 17) |
| – väestötiheys | 42,0 as. / km² |
| – väestönkasvu | 0,88 % [3] (2024) |
| Viralliset kielet | persia (farsi) |
| Valuutta | rial = 100 dinaaria (IRR) |
| BKT (2023) | |
| – yhteensä | 1440 mrd. USD[3] (sijalla 22) |
| – per asukas | 16 200 USD |
| HDI (2019) | 0,783 [4] (sijalla 70) |
| Elinkeinorakenne (BKT:sta) | |
| – maatalous | 10,7 % [2] |
| – teollisuus | 44,9 % [2] |
| – palvelut | 44,5 % [2] |
| Aikavyöhyke | UTC+3.30[5] |
| – kesäaika | ei käytössä[6] |
| Itsenäisyys – islamilainen vallankumous |
1. huhtikuuta 1979 |
| Lyhenne | IR |
| – ajoneuvot: | IR |
| – lentokoneet: | EP |
| Kansainvälinen suuntanumero |
+98 |
| Tunnuslause | (Riippumattomuus, vapaus, islamilainen tasavalta) (استقلال، آزادی، جمهوری اسلامی, esteqlāl, āzādi, jomhuri-ye Eslāmi) |
| Kansallislaulu | ”Sorood-e Jomhoori-e Eslami ” |
| Edeltäjä(t) | .svg){kind=small} Iranin keisarikunta |
Iranin islamilainen tasavalta eli Iran (pers. ایران, Irān) on Lähi-idässä sijaitseva valtio, jonka pääkaupunki on Teheran. Se rajautuu pohjoisessa Armeniaan, Azerbaidžaniin ja Kaspianmereen, pohjoiskoillisessa Turkmenistaniin, idässä Afganistaniin ja Pakistaniin, etelässä Persianlahteen ja Arabianmereen ja lännessä Irakiin ja Turkkiin. Maan virallinen nimi oli 21. maaliskuuta 1935 asti Persia.[7]
Vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen jälkeen maan koko nimi on ollut Iranin islamilainen tasavalta. Alueen kulttuuri on maailman vanhimpia. Šiialaisuus on valtionuskonto ja persia (farsi) maan virallinen kieli. Yli 80 miljoonan asukkaan väestöstä suurin osa on persialaisia, ja suurimmat vähemmistöt ovat azerit, kurdit ja lurit.[3]
Iranin kallioperä on epävakaa ja altis maanjäristyksille. Paksuista sedimenttikerroksista löytyy maaöljyä ja maakaasua. Maan talous perustuu ennen kaikkea öljyn vientituloihin, mutta maakaasun osuus on kasvamassa.[8]
Nimi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Persiankieliset iranilaiset ovat sassanidien kaudesta (226–651) alkaen käyttäneet maasta nimitystä Iran, joka tarkoittaa ”arjalaisten valtakuntaa”, kun taas lännessä on käytetty kreikkalaisilta periytyvää Persia-nimitystä. Iran on vakiintunut muoto puhuttaessa nyky-Iranista, mutta historiallisesta Iranista käytetään usein edelleen nimitystä Persia.
Vuonna 1935 šaahi Reza Shah Pahlavi vaati käyttämään kansainvälisesti Iran-nimeä.[9] Hänen poikansa Muhammad Reza Pahlavi salli 1959 sekä Persia- että Iran-nimien käytön. Vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen jälkeen maan koko nimi on ollut Iranin islamilainen tasavalta.
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Iranin maisemaa hallitsevat jylhät vuorijonot, jotka erottavat syvänteitä tai mannerlaattoja toisistaan. Maan läntinen osa, jossa suurin osa väestöstä elää, on vuoristoista. Siellä on vuorijonoja kuten Kaukasus, Zagros ja Alborz-vuoret, joista viimeksi mainittu sisältää Iranin korkeimman kohdan, Damavandvuoren (5 604 metriä). Maan keskiosa on laaja tasanko 300–900 metrin korkeudessa, ja sen itäosassa sijaitsee kaksi suola-aavikkoa, Iso Suola-aavikko eli Dasht-e Kavir ja Iso Hiekka-aavikko eli Dasht-e Lut suolajärvineen. Monin paikoin vuoret ulottuvat Persianlahden rannalle asti, ja maassa on vain kaksi alankoaluetta: Mesopotamian alangon jatke maan lounaisosassa ja Kaspianmeren rannikon alanko.[10]
Kallioperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iranin kallioperä on seismisesti aktiivista, sillä maan poikki kulkee useita suuria siirroslinjoja.[11]
Zagrosvuoret ovat syntyneet Arabian ja Iranin laattojen painuessa vastakkain. Iran ja sen lähialueet Alpeilta Indonesiaan muodostuvat mikromannerlaatoista, jotka painuvat toisiaan vasten ja toistensa alle. Triaskaudella tälle alueelle syntyi merkittäviä malmivaroja: porfyyrityyppistä kuparia, kromiittia ja siihen liittyviä malmeja sekä lyijy-sinkkimalmioita.[12]
Sedimenttikerros on paikoin jopa 15 kilometriä paksu, ja siinä on kerrostumia kaikilta geologisilta kausilta. Kaikkia alueita, jotka vaikuttavat lupaavilta öljy- tai kaasuesiintymien suhteen, ei ole vielä tutkittu perusteellisesti.[13]
Vesivarat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iranissa on useita suuria jokia, mutta ne ovat niin jyrkkiä ja epäsäännöllisiä, että vain Karun-joella on vesiliikennettä. Karun, jonka kokonaispituus on 890 kilometriä, virtaa maan lounaisosan läpi Shatt al-Arabiin, jonka muodostavat Eufrat ja Tigris Irakissa yhtymäkohtansa jälkeen. Muutamat joet laskeutuvat Keskitasangolle, jonka sisäinen valuma-alue muodostuu suolaisista soista. Kaikkien purojen ja jokien virtaama vaihtelee voimakkaasti vuodenaikojen mukaan. Kevään tulvat aiheuttavat valtavia vahinkoja, kun taas kesällä vettä on vähän, kun useimmat purot katoavat. Vesi kuitenkin varastoituu maan alle, ja tulee pintaan maanalaisista vesikanavista (qanat) ja lähteistä ja kaivoista.[14]
Keskimääräiseksi vuotuiseksi sademääräksi on arvioitu 228 mm, joka vaihtelee keskitasangon 50 mm:stä yli 1 500 mm:iin joillakin rannikkoalueilla lähellä Kaspianmerta. Kolmannes sateista tulee lumena ja loput vesisateena.[14]
Luonto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iranin kasvillisuus voidaan jakaa neljään päävyöhykkeeseen:[15]
- Kaspianmeren rannikko on kapea nauha järven eteläreunalla. Se voidaan jakaa edelleen Alborzin metsäaroon, jossa rohtokataja ja tavallinen kataja ovat pääasiallisia puulajeja, sekametsäalueeseen, jonka lajeja ovat idänpyökki, euroopanvalkopyökki, rautapuu, euroopanmarjakuusi, vuorijalava, tervaleppä, granaattiomena, eräs lehmuslaji (Tilia rubra) ja tammilaji (Quercus castanefolia), sekä alankoalueen aavikkoon.[15]
- Iranoturanilainen vyöhyke on laajin kasvillisuusvyöhyke. Se on kuivaa, talvisin kylmää aluetta. Se voidaan jakaa tasankoon ja vuoristoalueeseen. Tasangolla kasvaa marunalajeja ja suolaa sietäviä kasveja. Hiekka-aavikon ja soran laitamilla kasvaa monia tamariskilajeja. Vuorilla tavataan katajaa ja hedelmäpuita kuten mantelia muistuttava Prunus scoparia sekä kurjenherneitä ja muita matalia kasveja.[15]
- Zargosvuorten vyöhyke kattaa vuorten lisäksi niitä ympäröivää aroa. Lehtimetsän valtalajeja ovat tammet ja pistaasit. Puurajan yläpuolella kasvaa vuoristokasvillisuutta.[15] Kalkkikivijyrkänteiden koloissa 1500–3500 metrin korkeudella kasvaa monia endeemisiä esikkokasveihin kuuluvia Dionysia-lajeja. Vuorilla tavataan myös monia sipulikasveja kuten pikarililjoja, käenrieskoja, tulppaaneita, helmililjoja ja afrikantähdikin sukulaisia (Ornithogalum).[16]
- Khalidj-o-Ommanin vyöhyke levittäytyy vuorten länsipuolelta Persianlahden rannikolle. Siellä tavataan subtrooppisia lajeja, kuten akaasioita (Acacia), meskitejä (Prosopis), jujubia (Ziziphus), mustamangroveja (Avicennia), punamangroveja (Rhizophora), eufratinpoppelia (Populus euphatica) ja Prosopis stephaniana -meskitelajia.[15]
Iranin harvinaisin eläinlaji on gepardin aasialainen alalaji, jonka ei tiedetä varmuudella elävän missään Iranin ulkopuolella, ja sielläkin populaatio on pieni.[17] Alueella elänyt aasianleijonapopulaatio on kuihtunut ja kaspiantiikeri kuollut sukupuuttoon. Maassa elää silti edelleen noin 160 nisäkäslajia, 516 villiä lintulajia ja noin kymmenen tuhatta kasvilajia.[18] Kaspianmeren kaviaaria tuottava kitasampi on erittäin uhanalainen, ja Iran istuttaa vuosittain 24 miljoonaa sammenpoikasta Kaspianmereen kannan ylläpitämiseksi.[19]
Aavikoituminen ja siitä välillisesti seuraava maanviljelyksen levittäytyminen uusille alueille ovat uhkana luonnon monimuotoisuudelle.[20]
Iranissa on 16 kansallispuistoa ja yhteensä noin 200 luonnonsuojelualuetta.[21]
Ilmasto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iranin maaston monimuotoisuuden takia maan eri osissa on erilainen ilmasto. Maan pohjoisella reunalla Kaspianmeren rannikon tasangolla lämpötilat laskevat nollarajan alapuolelle ja säilyvät loppuvuoden kosteina. Kesälämpötilat ylittävät harvoin 29 °C. Vuosittainen sademäärä on 680 mm itäisellä puolella tasankoa ja yli 1 700 mm läntisellä puolella tasankoa. Lännempänä asuinkeskukset Zagros-vuorten juuressa kokevat kylmempiä lämpötiloja. Näillä alueilla on ankaria talvia, joina lämpötila menee pakkasen puolelle ja lunta sataa paljon. Vuorten itäisillä ja keskisillä juurilla on kuivaa. Alueet saavat alle 200 mm sadetta ja aavikoituvat silloin tällöin. Keskiarvoiset kesälämpötilat ylittävät 38 °C. Satelliittikuvien perusteella Iso hiekka-aavikko kaakossa on kesäpäivisin maailman kuumimpia paikkoja. Eteläisessä Iranissa olevien Persianlahden ja Omaninlahden rannikkotasangot kokevat miedot talvet ja erittäin kosteat ja kuumat kesät. Sademäärä jää 300 millimetrin alapuolelle.[22]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Iranin historia
Varhaishistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iranin korkeakulttuuri on maailman vanhimpia. Kirjoitettu historia alkaa elamilaisten kirjoituksista noin 3000 eaa. Maahan tunkeutuneet arjalaiset toivat useimpien Iranin nykykielten esimuodot. Meedian valtakunnan jälkeen akemenidit muodostivat Kyyros II Suuren johdolla Persian valtakunnan 546 eaa. Aleksanteri Suuri valloitti Persian vuonna 331 eaa., mutta se jatkui pian seleukidien dynastiana, jota seurasivat parthialaisten ja sassanidien valtakunnat.[23]
Keskiaika ja uuden ajan alku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keskiaikaan sijoittui monia Iranin historian kannalta tärkeitä tapahtumia, kuten arabivalloitus 600-luvulla. Tämän jälkeen Iran islamilaistui, mutta aikaa siihen kului useita vuosisatoja.[24] Iran ei silloinkaan jäänyt arabien jalkoihin, vaan siitä muodostui kalifaatin tärkein alue, josta muun muassa tulivat kaikki tärkeät islaminuskoa systematisoineet uskonoppineet.[25] Muun muassa islamin pyhään kirjallisuuteen kuuluvien kuuden kirjan kokoajat tulivat kaikki Iranista. Kuusi kirjaa ovat islamin pyhimmät kirjat heti Koraanin jälkeen. Abbasidivallankumous alkoi vuonna 750 Persiasta ja johti persialaisten sukujen valtaan koko kalifaatissa. Abbasidit siirsivät myös pääkaupunkinsa Persian vanhalle alueelle aivan entisen sassanidien pääkaupungin Ktesifonin viereen. Arabit olivat tietoisia riippuvuudestaan, minkä takia yhdessä tarinassa umaijadikalifin, toisessa tarinassa abbasidikalifi Mamunin suuhun pantiin sanat: ”Persialaiset hallitsivat tuhat vuotta eivätkä tarvinneet arabeja hetkeäkään. Me olemme hallinneet alle vuosisadan (tai: kaksi vuosisataa) emmekä pärjää ilman heitä tuntiakaan.”[26]
Arabivaltaa seurasi turkkilaiskansojen saapuminen alueelle, mongolivaltakunnan 1220-luvulla alkanut tuhoisa hyökkäys, Timur Lenkin valloitus ja šiialaisuuden tulo valtionuskonnoksi safavidien aikana 1501–1722.[27] Uudella ajalla Persiasta tuli kilpailevien siirtomaaimperiumien, kuten Venäjän ja Yhdistyneen kuningaskunnan taistelukenttä. 1800-luvun modernisaatio johti Persian perustuslailliseen vallankumoukseen vuosina 1905/1911.[28][29]
Pahlavien valtakausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Perustuslaillisen vallankumouksen jälkeen Reza Shah Pahlavi kaappasi vallan Qajar-dynastialta vuonna 1921.[9] Šaahi Reza Pahlavi teki suunnitelmia teollisuuden kehittämisestä, rautateiden rakentamisesta ja kansallisesta koulutusjärjestelmästä. Hänen itsevaltainen hallitsemistapansa aiheutti kuitenkin vastustusta. Toisen maailmansodan aikana maan miehittäneet liittoutuneet pakottivat šaahin luovuttamaan vallan pojalleen Muhammad Reza Pahlaville, jonka toivottiin olevan yhteistyöhaluisempi.[30]
Vuonna 1953 Anglo-Iranian Oil Companyn kansallistamisen vuoksi pääministeri Mohammed Mossadeq syöstiin vallasta brittien ja amerikkalaisten tiedustelupalveluiden avustuksella. Tarkoituksena oli suojella maiden öljyintressejä. Vallankaappauksen jälkeen monarkia palautui ja valta siirtyi takaisin šaahi Muhammad Reza Pahlaville. Hänen itsevaltainen hallintonsa johti lopulta islamilaiseen vallankumoukseen vuonna 1979, jota johti maanpaossa ollut ajatollah Khomeini.[9]
Islamilainen tasavalta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uusi teokraattinen poliittinen järjestelmä toteutti konservatiivisia islamilaisia reformeja ja papiston ennennäkemättömän suoran vaikutusvallan. Se vahvisti Iranin länsimaitten vastaista suuntausta, joka osin johtui lännen tuesta šaahille sekä Irakille Irakin–Iranin sodan aikana. Iranin Yhdysvaltain-suhteita haittasi erityisesti Yhdysvaltain lähetystötyöntekijöiden vangitseminen 1979, Iranin pyrkimys levittää islamilaista vallankumousta ja myöhemmin tuki Hizbollahin kaltaisille järjestöille.[31]
Vuonna 1980 Irak hyökkäsi vallankumouksen heikentämään Iraniin ja tuhoisa Irakin–Iranin sota jatkui vuoteen 1988. Kamppailu reformistien ja konservatiivien välillä jatkuu nykyisin vaaleilla valittujen poliitikkojen kautta, joiden valtaa papisto voimakkaasti rajoittaa. Presidentiksi valittiin 2005 konservatiivinen Mahmud Ahmadinedžad.[9]
Iran ilmoitti vuonna 2005 jatkavansa uraanin rikastamista, jonka se oli keskeyttänyt vuonna 2003 IAEA:n pyynnöstä. IAEA ja YK totesivat Iranin rikkovan määräyksiä ja uhkailivat sitä rangaistuksilla. Yhdysvallat laittoi rangaistuksia täytäntöön 2007, jolloin IAEA arvioi Iranin kykenevän halutessaan kehittämään ydinaseen 3–8 vuodessa.[9]
Kesäkuussa vuonna 2009 maassa puhkesi mellakoita, kun oppositio väitti vanhoillisten väärentäneen vaalituloksen, jossa vanhoillisten tukema Ahmadinedžad voitti vaalit. Hallitus vastasi mielenosoituksin ankaralla turvallisuusjoukkojen ja vallankumouskaartien väkivallalla. Tammikuussa 2010 teloitettiin kaksi miestä jotka oli tuomittu syyllisinä näihin levottomuuksiin.[9]
Yhdysvaltain asettamien pakotteiden keskellä Kiina tarjosi Iranille 10 miljardin dollarin luottolimiittiä.[32] Iran ja Venäjä saivat myös neuvoteltua 2,5 miljardin dollarin sopimuksen junavaunuista.[33]
Vuonna 2013 presidentiksi Ahmadinedžadin jälkeen tuli maltillisempi Hassan Rouhani, joka valittiin uudelleen vuonna 2017. Maan tärkeimpänä vallankäyttäjänä ja tosiasiallisena johtajana on kuitenkin ollut vuodesta 1989 lähtien Iranin korkein uskonnollinen johtaja ajatollah Ali Khamenei. Korkein uskonnollinen johtaja on elinikäinen asema, jossa Ali Khamenei seurasi Iranin islamilaisen tasavallan ensimmäistä johtajaa Ruhollah Khomeinia tämän kuoltua vuonna 1989.[34]
Yhdysvallat palautti marraskuussa 2018 kaikki Iranin-vastaiset pakotteet, jotka purettiin vuonna 2015 solmitun ydinsopimuksen yhteydessä. Yhdysvallat vetäytyi sopimuksesta toukokuussa 2018. Yhdysvallat myönsi kahdeksalle maalle erivapauden tuoda öljyä Iranista. Näiden maiden joukossa olivat muun muassa Turkki, Intia, Italia. Etelä-Korea ja Japani. Pakotteet koskivat muita maita ja yrityksiä, jotka jatkavat kauppaa Iranin kanssa. Palautetut pakotteet kohdistuivat Iranin talouden keskeisimpiin sektoreihin. Ydinsopimuksessa Iranin-vastaisia pakotteita purettiin sitä vastaan, että Iran lupasi rajoittaa ydinohjelmaansa. Tarkoituksena oli estää Irania kehittämästä ydinasetta.[35]
Tammikuussa 2020 Yhdysvaltain ilmaiskussa Irakissa surmattiin erittäin vaikutusvaltainen iranilainen kenraali Qassem Suleimani.[36]
Politiikka ja yhteiskunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Länsimediassa Iranin poliittiset ryhmittymät jaetaan usein konservatiiveihin ja liberaaleihin. Konservatiivit ovat uskollisia islamilaisen vallankumouksen perinteelle ja jakaantuneet kahteen puolueeseen ja liittoumaan: Yhdistynyt periaatteellisrintama (UPF) ja Laaja periaatteellisrintama (BPF). Vasemmisto tai reformistit (Eslah-Talaban) ovat samoin kahdessa puolueessa: Kansallinen luottamus ja uudistusten kansankoalitio (PCR) ja Reformistien koalitio.[37][38]
Iranissa noudatetaan islamilaista šaria-lakia, jossa on elementtejä eurooppalaisista laeista. Šaria kieltää esimerkiksi alkoholin nauttimisen.[39] Alkoholin nauttimisesta voi saada kuolemantuomioon. Jos syytetty osoittaa katumusta, saattaa hän selvitä raipaniskuin.[40]
Valtionjohto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Korkein uskonnollinen johtaja (velayat-e faqih, suom. lain vartija, vuodesta 1989 vuoteen 2026 Ali Khamenei) on tärkeässä roolissa Iranin hallinnollisessa rakenteessa. Perustuslain mukaan uskonnollinen johtaja on vastuussa ”Iranin islamilaisen tasavallan politiikan yleisestä valvonnasta”. Uskonnollinen johtaja on asevoimien ylipäällikkö ja hallitsee Iranin vakoilu- ja turvallisuusoperaatioita; hän voi yksin julistaa sodan. Hänellä on valtuudet nimittää ja erottaa puolet Valvojien neuvoston jäsenistä, oikeuslaitoksen johtaja, yleisradion johtaja ja asevoimien esikuntapäällikkö ja komentaja sekä vallankumouskaartin (Pasdaran tai IRGC) komentaja.[41]
Korkeimman uskonnollisen johtajan valitsee Asiantuntijoiden neuvosto Madžles-e-Khobregan, joka koostuu 88:sta mudžtahidista eli islamilaisesta lainoppineesta. Sen jäsenet valitaan suoralla kansanvaalilla kahdeksanvuotiskausiksi. Ehdokkaiden soveltuvuus hyväksytään samoin kuin parlamenttivaaleissa. Periaatteessa neuvosto toimii myös johtajan neuvonantajana. Se on valinnut uuden uskonnollisen johtajan kerran, vuonna 1989.[42][43]
Iranin presidentti on vastuussa toteuttamaan perustuslakia ja toimimaan hallinnon johtajana muissa kuin uskonnollisen johtajan toimistolle kuuluvissa asioissa. Sama presidentti voi hallita korkeintaan kaksi peräkkäistä kautta ja lisäksi kolmannen kauden, mutta ei edellisten perään. Vuodesta 2021 virassa on ollut Ebrahim Raisi. Raisi kuoli helikopterionnettomuudessa 19. toukokuuta 2024. Virkaa tekeväksi presidentiksi nousi Mohammad Mokhber, joka toimi tehtävässä kunnes heinäkuussa presidentiksi valittiin uudistusmielinen Masud Pezeškian.[44][45]
Parlamentti ja Valvojien neuvosto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iranin yksikamarinen parlamentti, islamilainen konsultoiva kokous tai Madžles-e Šura-je Eslami, koostuu 290 jäsenestä, jotka äänestetään nelivuotiselle kaudelle. Viisi paikkaa on varattu vähemmistöille: armenialaiskristityille kaksi, juutalaisille ja zarathustralaisille yksi paikka, assyrialaisille ja Kaldean katolisille myös yksi jaettu paikka.[46]
Madžles on lainsäädäntöelin, joka myös vahvistaa budjetin ja kansainväliset sopimukset. Se voi myös erottaa ministerit epäluottamuslauseella tai panna viralta presidentin virkarikkeestä. Madžlesin päätökset vaativat kuitenkin Valvojien neuvoston sekä uskonnollisen johtajan vahvistuksen.
Parlamenttiehdokkuus edellyttää 26–75 vuoden ikää ja yliopistotutkintoa. Lisäksi ehdokkaan tulee olla uskollinen perustuslaille ja sitoutunut lakien noudattamiseen, mistä päättää Valvojien neuvosto. Vuoden 2008 vaaleissa ehdokkaiksi asettuneista noin 7 600:sta 1 700 hylättiin.[47] Äänioikeusikäraja on 18 vuotta.[2]
Viimeisimmät vaalit pidettiin 21. helmikuuta 2020. Niiden äänestysprosentti jäi ennätyksellisen alhaiseksi (42,6 %:a). Teheranissa äänestysaktiivisuus jäi hieman yli 25 %:n. Uskonnollinen johtaja Khamenei syytti alhaisesta äänestysinnosta länsimaiden propagandaa ja koronaviruksella pelottelua.[48] Maan sisäministeri totesi tuloksen olevan kuitenkin hyväksyttävä, sillä sää oli äänestyspäivänä huono ja koronavirus aiheutti kansalaisissa huolta. Vaaleissa oli 16 000 ehdokasta, joista valvojien neuvosto hyväksyi 7 000. Se myös hylkäsi yli 80 istuvan edustajan ehdokkuuden.[49]
Valvojien neuvosto on eräänlainen perustuslakituomioistuin, joka koostuu kuudesta uskonnollisen johtajan nimittämästä islamilaisen lain asiantuntijasta ja kuudesta Madžlesin (parlamentti) valitsemasta lakimiehestä, joiden ehdokkuuden asettaa oikeuslaitoksen johtaja,[50] jonka nimittää uskonnollinen johtaja. Valvojien neuvoston tehtävänä on valvoa vaaleja ja tarkastaa parlamentin jo hyväksymät lait.
Oppositio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Iranin oppositioliike toimii ulkomailla.
Viimeinen šaahin aikainen pääministeri Shapour Bakhtiar perusti Pariisissa monarkistisen NAMIR-puolueen, joka pyrkii vuoden 1906 perustuslain palauttamiseen. NAMIR teki yhteistyötä myös Ali Aminin Iranin vapautusrintaman kanssa. Myös entinen hovin jäsen Manuchehr Ganji johti omaa järjestöään.[51]
Tasavaltalainen Iranin kurdien demokraattinen puolue on taistellut Irania vastaan vuodesta 1979, vaikka sen joukot karkotettiin Iranin Kordestānista jo 1986.[51]
Iranin kommunistinen puolue, Tudeh hajotettiin pakolla 1983, mutta perustettiin myöhemmin uudelleen Itä-Saksassa. Toisen kielletyn puolueen, Fadayanin jäsenet liittyivät pääasiassa uuden Tudehin joukkoihin puolueen osallistuttua mujahedinien kapinaan. Kurdien kommunistinen puolue Komala taisteli hallitusta vastaan vuoteen 1985 asti.[51]
Iranin kansallinen vastarintaneuvosto perustettiin Ranskassa 1981, ja sitä pidetään Kansan mujahedin -järjestön julkisivuna. Kansan mujahedin perustettiin 1965 taistelemaan šaahia vastaan, mutta hallitus murskasi sen pääosin 1975. Kesällä 1981 Kansan mujahedin nousi kapinaan Islamilaista tasavaltaa vastaan, mutta hävisi, ja sen johtajat pakenivat maasta. Vuonna 1986 Ranska karkotti järjestön, joka siirsi päämajansa Bagdadiin ja taisteli Saddam Husseinin tukemana Irania vastaan.[51] Yhdysvaltojen mukaan useat maat, ei kuitenkaan EU, pitävät sitä terroristijärjestönä.[52]
Toinen Irania vastustava liike on Britanniassa asuvan Amir Jahanchahin johtama Vihreä aalto -niminen (Green Wave) liike. Iranilaisia diplomaatteja on eronnut palveluksesta, muun muassa Suomessa lähetystön kakkosmiehenä toiminut Hossein Alizadeh.[53] Aiemmin tammikuussa 2010 Oslossa toiminut Iranin konsulaatin virkailija sai turvapaikan Norjasta.[54]
Vuoden 2009 presidentinvaalien yhteydessä syntyi Green Movement -niminen liike, joka sai nimensä tunnusväristään vihreästä.[55]
Iranin energiapolitiikka ja ydinohjelma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Iranin energiapolitiikka
Iranin energiapolitiikassa keskeistä ovat suuret öljyvarat. Saudi-Arabia, Iran, Irak, Kuwait ja Arabiemiraatit tuottivat neljäsosan maailman öljystä vuonna 2005.[56] Iranissa löydettiin öljyä vuonna 1908. Britannia sai osake-enemmistön Anglo-Iranian Oil Company -yhtiössä. Siitä syntyi myöhemmin BP. Iranin historiassa öljyvarojen hallinta on ollut merkittävä kysymys. Öljyn tuottajamaat perustivat öljykartellin OPEC 1960-luvulla. Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA epäilee, että Iranissa on tiedettyä enemmän ydinlaitoksia.[57]
Iran on pyrkinyt aloittamaan energiantuotannon ydinvoimalla säästääkseen kallistuvaa öljyä. Ydinohjelma alkoi jo 1950-luvulla šaahin aikana Yhdysvaltain tuella Atoms for Peace -ohjelmassa. Vuoteen 2000 mennessä oli tarkoitus rakentaa 23 voimalayksikköä. Sopimukset ensimmäisistä kahdesta yksiköstä tehtiin länsisaksalaisten Siemens AG:n ja AEG Telefunkenin kanssa.[58] Iran sijoitti myös uraaninrikastuslaitosta rakentavaan Eurodif-yritykseen.[59] Islamilaisen vallankumouksen jälkeen Irania estettiin saamasta uraania ja saksalaiset jättivät laitosten rakentamisen kesken. Huhtikuussa 2006 Iran ilmoitti aloittaneensa uraanin rikastamisen omin voimin.[9]
Vuonna 1995 Iran solmi sopimuksen Venäjän kanssa osittain valmiin Bušehrin laitoksen rakentamisesta loppuun. Polttoaineen lataaminen voimalaan aloitettiin lokakuussa 2010.[60] Bušehrin laitoksen rakennusvaiheessa löytyi Stuxnet-haittaohjelma. On arveltu, että Stuxnet oli suunniteltu nimenomaan hidastamaan tai estämään Iranin ydinohjelman toteuttamista.[61]
Iranin ydinohjelma on luonut kitkaa maan kansainvälisissä suhteissa. YK:n turvallisuusneuvosto vaatii Iranilta uraanin käsittelyn ja rikastuksen pysyvää lopettamista. Yhdysvaltain edustaja on syyttänyt Irania ydinaseen tavoittelusta. Iranin mukaan yritys kieltää uraanin rikastaminen rauhanomaisiin tarkoituksiin rikkoo kansainvälisen oikeuden normeja, ydinsulkusopimusta ja IAEA:n määräyksiä.[62] Yhdysvaltain tiedustelupalvelujen konsensus on kuitenkin että Iranilla ei ole ollut projektia ydinaseiden kehittämiseksi ainakaan vuoden 2003 jälkeen.[63] IAEA:n raporteissa on mainittu huolestuneisuus Iranin rikastusohjelman sotilaallisesta ulottuvuudesta. Israel sen sijaan pitää Irania uhkana olemassaololleen. Yhdysvallat ja Euroopan unioni ovat asettaneet 2012 tiukkoja pakotteita Iranin öljy- ja pankkisektoreille.[64]
Aiemmin George W. Bush lukikin Iranin ”pahan akseliin” kuuluvaksi valtioksi. Lehtitietojen mukaan Bushin hallinto teki suunnitelmia sotilaallisesta iskusta Irania vastaan.[65] Myös Israelin on uutisoitu suunnittelevan tai suunnitelleen iskua Iranin ydinohjelman hidastamiseksi.[66]