Mietoinen

Mietoinen Mietois
Entinen kunta – nykyiset kunnat: Mynämäki
vaakuna	sijainti
Sijainti	60°37′35″N, 021°55′45″E
Lääni	Länsi-Suomen lääni
Maakunta	Varsinais-Suomen maakunta
Seutukunta	Vakka-Suomen seutukunta
Kuntanumero	490
Hallinnollinen keskus	Mietoisten kirkonkylä
Perustettu	1865
– emäpitäjä	Mynämäki
Liitetty	2007
– liitoskunnat	Mynämäki Mietoinen
– syntynyt kunta	Mynämäki
Pinta-ala	73,55 km²   (2006)
– maa	59,50 km²
– sisävesi	0,32 km²
– meri	13,73 km²
Väkiluku	1 691   (31.12.2006)
– väestötiheys	28,52 as./km²
Infobox OK

Mietoisten kirkko

Mietoinen (ruots. Mietois) on Varsinais-Suomessa sijaitseva entinen Suomen kunta. Mietoinen ja Mynämäki yhdistyivät 1. tammikuuta 2007, jolloin uuden kunnan nimeksi tuli Mynämäki ja vaakunaksi Mietoisten vaakuna. Vuoden 2022 lopussa Mietoisten taajaman väkiluku oli 550.

"Miellyttävä asua ja elää" oli kunnan slogan.

Historia

Kivi- ja rautakausi

Mietoisten alue on noussut muiden Varsinais-Suomen rannikkopitäjien tavoin meren pinnan yläpuolelle maankohoamisen seurauksena hyvin myöhään. Kivikaudella koko tulevan pitäjän alue oli merenpohjaa ja vielä rautakauden loppupuolella – noin vuonna 400 jaa. – se oli saaristoa. Siten varhaisin asutus on voinut syntyä vasta tuolloin. Varhaisimmat muinaisjäännökset ovat Valaskallion Myllymäen rautakautinen rauniokalmisto, jonka esineistö on ajoitettu 800-luvulle, sekä Sydänperän ja Ravean kylien kalmistot. Kaulakossa sijaitsee puolestaan rautakautinen asuinpaikka ja kuppikivi.

Varhaiskeskiaika

Varhaiskeskiajalla asutus levisi maankohoamisen edetessä Mynäjoen laaksoa pitkin Mietoisiin Mynämäen suunnasta. Ensimmäinen historiallinen maininta Mietoisista on vuodelta 1295, jolloin Saari lahjoitettiin Turun tuomiokirkolle. Aikakauden harvoista säilyneistä asiakirjoista löytyy jo 1300-luvulta mainintoja myös alueella sijainneista Raukkaan, Mietoisten, Tavastilan, Uhlun ja Pyhän kylistä sekä Hietamäen kappelista. Tuolloin Mietoinen oli hallinnollisesti osa Mynämäen pitäjää. Seudun asutushistoriaa tutkineen Virpi Vuojärvi-Torhamon mukaan arkistolähteiden perusteella kaikki Mietoisten kylät on kuitenkin perustettu viimeistään 1300-luvun aikana. Samalla vuosisadalla Mietoisten Tavastilassa syntyi myös Suomen keskiajan huomattavin katolinen piispa Maunu II Tavast vuonna 1357. Nykyään hänen syntymäkotinsa paikalla sijaitsee Mietoisten kotiseutumuseo.

Uusi aika

Mietoisista muodostettiin Mynämäen kappeliseurakunta vuonna 1641. Vuonna 1643 valmistui Lehtisen kartanon isännän, Henrik Klaunpoika Flemingin rakennuttama Mietoisten harmaakivikirkko Mynäjoen rannalle. Innokas suomalaisuuden puolestapuhuja, piispa Daniel Juslenius syntyi Raukkaan pappilassa 1676. Mietoinen erosi emäpitäjästään Mynämäestä omaksi kirkkoherrakunnakseen vuonna 1865. Mietoisten kunta aloitti toimintansa samana vuonna.

Kunnan liikenteellinen kehitys alkoi höyrylaivaliikenteellä Laajoen alajuoksulta jo 1800-luvun lopulla. Monet laivareitit kulkivat rannikkoa pitkin ja liikennöineet höyrylaivat tekivät matkoillaan useita pysähdyksiä. Mynämäenlahden Höyrylaivayhtiö oli puolestaan toiminnassa 1910-luvulla, jolloin se anoi jopa Laajoen suun perkausta toiminnan edesauttamiseksi. 1900-luvun alussa muut kulkuneuvot kuitenkin syrjäyttivät höyrylaivat ja kunnan liikenneyhteydet paranivat huomattavasti, kun Uudenkaupungin rata Turusta Uuteenkaupunkiin valmistui vuonna 1924. Samalla valmistuivat radan varteen myös Hietamäen asema ja Unikankareen seisake. Lauttanpään höyrylaivalaiturikin myytiin huutokaupalla ja purettiin radan valmistuttua. Säännöllinen linja-autoliikenne linjalla Vehmaa–Mietoinen–Mynämäki–Turku aloitettiin puolestaan jo vuonna 1929. Keskustan eteläpuolitse kulkeva Kustavintie Raisiosta Kustaviin valmistui puolestaan 1960-luvulla.

Kunta ehti toimia itsenäisenä 142 vuotta, kunnes se liitettiin takaisin Mynämäkeen vuonna 2007. Päätökset yhdistymisestä tehtiin kuntien kunnanvaltuustoissa äänestämällä. Mynämäki oli yksimielisesti yhdistymisen kannalla, Mietoisissa äänet jakaantuivat 13–3 yhden äänestäessä tyhjää.

Saaren kartanon päärakennus.

Nähtävyydet

Piispa Henrik saarnasi saarnakiven luona.

Mietoisten alueella sijaitsee muutamia pienimuotoisia nähtävyyksiä. Kenties huomattavin niistä on edellä mainittu Mietoisten kirkko. Keskustaajamassa sijaitsee myös Maunu II Tavastin kotitilalle perustettu Tavastilan kotiseutumuseo. Eräs huomattavimmista rakennuksista on myös Koneen säätiön hallussa oleva Saaren kartano. Mietoistenlahden Natura-alue Laajoen suistossa puolestaan on yksi Varsinais-Suomen huomattavimmista luonnonnähtävyyksistä. Lahden länsirannalla Pyhärannassa sijaitsee Saarnakivi, jonka juurella piispa Henrik perimätiedon mukaan saarnasi.

Kulttuuri

Murre

Mietoisten alueella puhutun kielen perustana on pohjoinen Lounais-Suomen murre. Mietoisten murre kuuluu Lounais-Suomen pohjoisryhmän Maskun alaryhmään. Mynämäellä, Karjalassa, Mietoisissa ja Askaisissa puhuttu murre muodostaa oman Mynämäen seudun alaryhmänsä Maskun alaryhmässä.

Ruokakulttuuri

Mietoisten pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla ternimaidosta tehty uunijuusto sekä uunikala.

Tunnettuja paikkakuntalaisia

• Adolf Aminoff, kreivi, jalkaväenkenraali
• Adolf Kasimir Aminoff, eversti, vapaaherra
• Fredrik Aminoff, vapaaherra, juristi, valtiopäivämies
• Gustaf Aminoff, vapaaherra, historioitsija
• Johan Fredrik Gustav Aminoff, kuvernööri, kenraalimajuri
• Ivan Alexander Aminoff, vapaaherra, merikapteeni, maanviljelijä
• Viktor Zebor Bremer, vuorineuvos
• Augustin Ehrensvärd, kreivi, sotamarsalkka
• Daniel Juslenius, piispa, kirjailija
• Eino Kivivuori, vuorineuvos
• Elina Kontu, professori
• Herman Oskar Procopé, kenraaliluutnantti
• Victor Napoleon Procopé, senaattori, ministerivaltiosihteeri

Lähteet

• Kauko-Vainio Sinikka: Mietoisten kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta. Turun maakuntamuseo ja Varsinais-Suomen liitto, 1993. ISBN 951-9125-96-5

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mietoinen Wikimedia Commonsissa

Mietoisten kylät

• Aarlahti
• Antikkala
• Haijainen
• Harainen
• Heikkilä
• Hietamäki
• Hiippavuori
• Hiivola
• Hirmuinen
• Hämäläinen
• Kaivattula
• Kaskinen
• Katavainen
• Kaukurla
• Kaulakko
• Kauvainen
• Kivivuori
• Koivisto
• Kumiruona
• Kuneinen
• Kurina
• Kuuskorpi
• Laukola
• Lehtinen
• Leinakkala
• Mannuinen
• Mietoinen
• Nummi
• Orkovakkinen
• Palokylä
• Pursila
• Pyhä
• Pyhäranta
• Rantavakkinen
• Raukkaa
• Rauvola
• Ravea
• Runoinen
• Ruonkallio
• Saari
• Soukko
• Sukoinen
• Sydänperä
• Tavastila
• Telkinmäki
• Tervoinen
• Tiirola
• Tuokila
• Uhlu
• Valaskallio
• Vähäkylä