Saruman
| Saruman | |
|---|---|
 Christopher Lee Sarumanina. |
|
| Luoja(t) | J. R. R. Tolkien |
| Näyttelijä(t) | Christopher Lee |
| Ensi- esiintyminen |
Sormuksen ritarit |
| Sarja | Taru sormusten herrasta |
| Henkilötiedot | |
| Aliakset | Curumo, Curunír |
Saruman on kuvitteellinen velho J. R. R. Tolkienin kirjoittamassa fantasiaromaanissa Taru sormusten herrasta. Romaanissa Saruman Valkoinen on velhojen veljeskunnan ylpeä, vallanhimoinen ja petollinen johtaja, joka on solminut liiton tarinan antagonistin Sauronin kanssa.
Hahmo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarumanin hahmo ei esiintynyt Tolkienin vuonna 1917 luonnosteleman Silmarillionin tarinassa tai vuoden 1937 lastenromaanissa Hobitti eli sinne ja takaisin, vaan hänet esiteltiin vasta vuonna 1954 julkaistussa Taru sormusten herrasta -romaanin ensimmäisessä osassa, Sormuksen ritarit.[1] Tarun sormusten herrasta kirjoittaminen alkoi Hobitin julkaisun jälkeen vuoden 1937 loppupuolella, mutta alun perin Saruman ei kuulunut romaanin hahmoihin, ja hänet mainitaan ensimmäisen kerran vasta Sormuksen ritareiden ensimmäisen puoliskon lopussa. Tolkien oli kirjoittanut Sormuksen ritareihin juonenkäänteen, jossa velho Gandalf ei pääse päähahmo Frodo Reppulin luokse, koska Saruman on vanginnut hänet torniinsa. Saruman vain mainitaan nimeltä Sormuksen ritareissa, ja hänen varsinainen ensiesiintymisensä on Kahdessa tornissa.
Taustatarina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarumanin taustatarina kerrotaan Silmarillionin viimeisessä luvussa Valtasormuksista ja kolmannesta ajasta, jonka mukaan Saruman ja muut velhot olivat kuolemattomia enkelimäisiä henkiä nimeltä maiar, joiden tehtävänä oli palvella jumalallisia valaria. 2 000 vuotta ennen Tarun sormusten herrasta juonen tapahtumia valar lähettivät viisi ihmisen ulkomuodon omaksunutta maiaria velhoina Keski-Maahan varoittamaan vapaita kansoja Sauronin paluusta. Saruman oli velhojen ja haltiaylimysten muodostaman valkoisen neuvoston puheenjohtaja, mutta Saruman oli yrittänyt viivyttää neuvoston toimintaa, koska hän uskoi Sauronin johdattavan hänet Valtasormuksen jäljille. Keskeneräisten tarujen kirjassa kerrotaan, että Sarumanin kuoleman jälkeen Aragorn miehineen tarkasti Orthancin aarrekammiot ja löysi salaholvin, jossa Saruman olisi säilyttänyt sormusta.
Nimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Curumo: Sarumanin alkuperäinen quenyankielinen nimi.
- Curunír: Sarumanin sindarinkielinen nimi, joka tarkoittaa ”se, jolla on viekkaat neuvot”.
- Saruman: Tämän nimen hän sai Rohanin asukkailta. Se tarkoittaa ”taidon miestä”.
- Sarkku: Örkkien antama lempinimi, jota hän käytti voimansa menettäneenä Konnussa.
Rooli kirjassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sormuksen ritareissa Saruman Valkoinen kutsuu Gandalfin luokseen Rautapihan linnoitukseen ja ehdottaa hänelle, että he tekisivät liiton mustan ruhtinaan Sauronin kanssa. Vallanhimoinen Saruman on vakuuttunut Sauronin voitosta ja kertoo Gandalfille, että Sauron palkitsee uskolliset liittolaisensa. Gandalf ei hyväksy Sarumanin ehdotusta, joten Saruman vangitsee hänet Rautapihan keskelle Orthancin torniin ja ilmoittaa vangista Sauronille, joka lähettää lähettiläänsä hakemaan Gandalfin valtakuntaansa Mordoriin. Gandalf kuitenkin pakenee Orthancista ja varoittaa Keski-Maan vapaita kansoja Sarumanin petoksesta. Gandalf kertoo, että Saruman on koonnut ja varustellut oman armeijansa kilpailemaan Sauronin armeijoiden kanssa. Sormuksen ritareissa Saruman oli pelkkä Sauronin palvelija, mutta myöhemmissä teoksissa korostetaan, että Saruman yrittää pettää liittolaisensa löytämällä Sauronin takoman Valtasormuksen, jonka mahdilla hän voisi ottaa Sauronin paikan ja alistaa koko Keski-Maan valtansa alle.
Sota Rohanissa ja Rautapihassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kahden tornin ensimmäisessä puoliskossa Saruman lähettää armeijansa Rohanin valtakuntaan, mutta tarinan sankareiden johdolla hänen joukkonsa päihitetään Ämyrilinnan taistelussa. Rautapihan vieressä sijaitsevan Fangornin metsän jättiläismäiset entit hyökkäävät Rautapihaan ja hävittävät linnoituksen maan tasalle, koska Sarumanin örkit ovat kaataneet luvatta Fangornin puita. Sankareiden saavuttua Rautapihaan Saruman yrittää lumota Rohanin kuningas Théodenin ja Gandalfin, mutta Gandalf antaa Sarumanille ehdotuksen hylätä liittonsa Sauronin kanssa ja tulla alas Orthancista, johon Saruman on teljennyt itsensä palvelijansa Gríma Kärmekielen kanssa. Saruman ei hyväksy Gandalfin ehdotusta, joten Gandalf rikkoo hänen sauvansa ja erottaa hänet velhojen veljeskunnasta. Enttien vartioidessa Rautapihaa Saruman pysyy Orthancissa sodan loppuratkaisuun saakka.
Konnun puhdistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuninkaan paluussa Valtasormuksen ja Sauronin tuhon jälkeen sankarit matkustavat Rautapihaan, jossa entti Puuparta kertoo heille, että Saruman on lähtenyt Orthancista. Saruman ja Gríma ovat matkustaneet hobittien kotiseudulle Kontuun, jossa kostonhimoinen Saruman alkaa sortaa hobitteja.
Frodon johdolla hobitit kapinoivat ja kukistavat Sarumanin värväämät ryövärit. Frodo antaa Sarumanille luvan lähteä vielä senkin jälkeen, kun velho yrittää puukottaa hänet, ja Sarumanin palvelijalle Grímalle hän antaa luvan jäädä Kontuun. Velho kuitenkin häpäisee ja pahoinpitelee Grímaa, joka raivostuu ja surmaa Sarumanin, ja hobitit surmaavat Gríman nuolilla. Sarumanin henki leijuu kuihtuneen luurankomaisen ruumiinsa yllä, kunnes se katoaa tuulenpuuskaan.[2]
Hahmo elokuvissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Piirroselokuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarumanin elokuvadebyytti oli Ralph Bakshin ohjaamassa vuoden 1978 piirroselokuvassa Taru sormusten herrasta, jossa häntä ääninäyttelee Fraser Kerr. Bakshin elokuvassa Saruman esiintyy vain Gandalfin kanssa Rautapihassa ja myöhemmin Ämyrilinnan taistelussa, koska rajallisen budjetin takia elokuvan päätös on Kahden tornin ensimmäisen puoliskon loppuratkaisu. Elokuvassa Sarumanilla on punainen kaapu valkoisen sijasta, ja hänen nimensä lausutaan elokuvassa muodossa ”Aruman”, koska tuotantoryhmän mielestä hahmon nimi oli liikaa Sauronin nimen kaltainen. Joissakin kohtauksissa hänen nimensä lausutaan kuitenkin myös muodossa ”Saruman”.
Saruman ei esiinny Rankin/Bassin tuottaman piirroselokuvan The Return of the King (1980) hahmokaartissa.
Elokuvatrilogia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Peter Jacksonin ohjaamassa Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogiassa (2001–2003) Sarumania näyttelee Christopher Lee. Elokuvatrilogiassa Sarumanilla on suurempi rooli kuin kirjoissa, erityisesti Kahdessa tornissa, jossa hän tarinan konna Sauronin sijasta. Kirjoissa Sarumanin taikavoimiin viitataan vain maininnalla, mutta Sormuksen ritareissa hän loihtii äänellään lumimyrskyn Sumuvuorten ylle ja Kuninkaan paluun erikoispidennetyssä versiossa hän taikoo sauvallaan tulipallon.
Sarumanin rooli leikattiin pois Kuninkaan paluusta, mutta kohtaus lisättiin elokuvan erikoispidennettyyn versioon. Kirjasta poiketen Saruman ei kuole Konnussa, vaan Gríma Kärmekieli iskee häntä puukolla selkään Orthancin huipulla. Legolas ampuu jousellaan Gríman, ja Sarumanin ruumis putoaa alas tornista ja seivästyy rattaaseen.
Peter Jacksonin mukaan Saruman ja tämän Rautapiha-juoni kuvaavat teollista vallankumousta ja työntekijöiden tehdasorjuutta.[3]
Hobitti-trilogia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leen esittämä Saruman esiintyy myös Peter Jacksonin ohjaaman Hobitti-elokuvatrilogian (2012–2014) ensimmäisessä osassa Odottamaton matka ja viimeisessä osassa Viiden armeijan taistelu.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tolkien, J.R.R.: The First part of the Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring. (Fourth Edition) London: Unwin Paperbacks, 1981. ISBN 0-04-823185-1 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Gandalfin repliikki esittelee Sarumanin 1. osan 2. luvussa Shadow of the Past (suom. Menneisyyden varjo): I might perhaps have consulted Saruman the White - - - He is the chief of my order and the head of the Council (Tolkien 1981, 74).
- ↑ Tolkien, J. R. R.: Taru sormusten herrasta, s. 867–868. (Alkuteos The Return of the King, 1955.) Suomentanut Kersti Juva, Eila Pennanen & Panu Pekkanen. Helsinki: WSOY, 2023. ISBN 9789510499399 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Nathan, Ian: Anything You Can Imagine: Peter Jackson and the Making of Middle-earth, s. 96. Lontoo: HarperCollins, 2018. ISBN 9780008192471 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
