Siirry sisältöön

Villakoira

Wikipediasta
Tämä artikkeli kertoo koirarodusta. Pölyhiukkasista kertova artikkeli on nimellä pöly.
Villakoira
Avaintiedot
Alkuperämaa  Ranska
Määrä Suomessa rekisteröity yhteensä 31 374[1]
Rodun syntyaika 1500-luvulla
Alkuperäinen käyttö lintukoira [2]
Nykyinen käyttö seurakoira
Elinikä keskimäärin 12 vuotta[3]
Muita nimityksiä caniche, Poodle, Pudel, puudel, puudeli, villis
FCI-luokitus ryhmä 9 Seura- ja kääpiökoirat
alaryhmä 2 Villakoira
#172
Ulkonäkö
Paino toy-: 3–4 kg
kääpiö-: 4–6 kg
keskikokoinen: 6–11 kg
isovillakoira: 20–25 kg
Säkäkorkeus toy-: 23–28 cm
kääpiö-: 28–35 cm
keskikokoinen: 35–45 cm
isovillakoira: 45–62 cm
Väritys musta, ruskea, valkoinen, harmaa, fawn, brindle, musta-valkoinen, ruskea-valkoinen, siniharmaa-valkoinen, fawn-valkoinen, brindle-valkoinen, musta-fawn, ruskea-fawn, black and tan tai tricolor

Villakoira (ransk. caniche) eli puudeli on koirarotu, joka kuuluu FCI:n ryhmään 9.[4]

Villakoira oli vuonna 2018 kaikki muunnokset yhteenlaskettuina Ranskassa neljänneksi suosituin paikallinen rotu[5] mutta tilastossa se on viidenneksi suosituin, koska madagaskarilainen coton de tuléar lasketaan virallisesti ranskalaiseksi roduksilähde?.

Suomessa rekisteröitiin vuonna 2025 eniten kääpiövillakoiria, toiseksi eniten keskikokoisia villakoiria ja kolmanneksi eniten toyvillakoiria. Harvinaisin muunnos isovillakoira ylsi kuitenkin sekin sadan suosituimman rodun listalle.[6]

Ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Villakoira on monipuolinen rotu, joka soveltuu moniin aktiviteetteihin.

Villakoira on kevytrakenteinen, sopusuhtainen ja erittäin villava koira. Villakoiran tuuhea ja kihara turkki kasvaa jatkuvasti, eikä siinä ole erillistä aluskerrosta.

Villakoirat jaetaan FCI-maissa neljään kokomuunnokseen säkäkorkeuden perusteella: toyvillakoira 24–28 senttiä, kääpiövillakoira 28–35 senttiä, keskikokoinen villakoira 35–45 senttiä ja isovillakoira 45–62 senttiä.[7] FCI:n jäsenmaissa villakoirista hyväksytään kaikki neljä kokoa, mutta muun muassa Yhdysvalloissa, Englannissa ja Irlannissa villakoirat jaetaan kolmeen kokoluokkaan: ”isovillakoira” (standard), ”kääpiövillakoira” (miniature) ja toyvillakoira (toy). Keskikokoista villakoiraa ei tunneta tässä jaossa, vaan sitä vastaavat koot jakautuvat miniature- ja standard -luokkiin. Rotumääritelmä vaatii muiden muunnosten vastaavan mittasuhteiltaan ja muilta ominaisuuksiltaan keskikokoista villakoiraa.[4]

Villakoiran säkäkorkeuden ja rungon pituuden tulisi olla osapuilleen sama ja sivuprofiilin (asennossa seisottaessa) neliömäinen. Selän tulisi olla suora, takajalkojen kulmauksiltaan hillityt, hännän korkealle kiinnittynyt ja suora, ei selän päälle kaartuva. Koiran tulisi kantaa häntänsä tyvestä katsoen pystyssä. Häntä tavattiin perinteisesti typistää ennen typistyskiellon voimaantuloa useissa Euroopan maissa, mistä syystä ei-ihanteelliset hännät ovat vielä varsin yleisiä rodussa. Niissä maissa, joissa typistys sallitaan, on rodun typistysmuoti muuttunut pidemmäksi, jopa typistämättömän näköiseksi. Villakoiran liikkeet ovat kevyet, eloisat ja ketterät.[4]

Väritys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FCI-rotumääritelmä sallii yksivärisistä mustan, ruskean, valkoisen, harmaan ja fawnin - aiemmin fawnin tilalla oli kaksi eri väritystä, punainen ja aprikoosi. Aiemmin pelkästään yksiväriset sallittiin, mutta vuonna 2024 FCI hyväksyi myös moniväriset yksilöt. Näihin uusiin sallittuihin väreihin lukeutuvat brindle, fawn-valkoinen, ruskea-valkoinen, brindle-valkoinen, siniharmaa-valkoinen, musta-valkoinen, ruskea-fawn (brown&tan), musta-fawn (black&tan) ja kolmivärinen (tricolor).[8]

Yhdysvaltalainen AKC sallii kaikki yksiväriset väritykset, mukaan lukien sinisen, ”maitokahvinvärisen” ja kermanvärisen, ja hylkää kaksiväriset eli yksilöt, joilla on karvan juuresta katsottuna turkissaan useampaa kuin yhtä väriä.[9] Yhdistyneen kuningaskunnan KC sallii kaikki yksiväriset väritykset. Muu kuin yksivärinen väritys ei johda hylkäykseen mutta on vakava virhe.[10]

Epätasainen tai epämääräinen turkin väri on vakava virhe. Kirjavuus sekä valkoiset täplät tai karvat käpälissä ovat hylkääviä virheitä.[4]

FCI-värit:

Musta: kokomusta koira. Väri on syvä eikä vivahda harmaaseen tai siniseen. Ihanteena on juuresta latvaan umpimusta koira, jonka ajeltujen kohtien väri ei juuri lainkaan poikkea turkin väristä. Monilla mustilla villakoirilla on hajanaisia vaaleita karvoja. Väri voi myös haalistua auringossa rusehtavaksi.
Valkoinen: kokovalkoinen koira. Väri on puhdas valkoinen eikä vivahda kermaan tai harmaaseen. Kermanvaaleana syntyvä pentu saattaa muuttua varttuessaan valkoiseksi.
Ruskea: kokoruskea koira. Väri on syvä, tummapuoleinen, tasainen ja lämminsävyinen eikä vivahda beigeen tai vaaleampaan ruskeaan.[4]
Harmaa: kokoharmaa koira. Väri on puhdas harmaa eikä vivahda mustaan tai valkoiseen.[4] Harmaa koira syntyy hyvin tummana mutta pennun varttuessa karvankasvu muuttuu hopeanharmaaksi. Värityksen tasaantuminen ja ”valmistuminen” voi kestää parikin vuotta.
Fawn: kokofawn koira. Väri vaihtelee vaihtelee keltaisesta punaiseen tai voi olla jopa oranssinsävyinen (aprikoosi)[8].
Brindle
Musta-valkoinen: valkoinen on hallitseva. Musta väritys esiintyy epäsäännöllisinä laikkuina[8].
Siniharmaa-valkoinen: valkoinen on hallitseva. Siniharmaa väritys esiintyy epäsäännöllisinä laikkuina[8].
Fawn-valkoinen: valkoinen on hallitseva. Fawn väritys esiintyy epäsäännöllisinä laikkuina[8].
Ruskea-valkoinen: valkoinen on hallitseva. Ruskea väritys esiintyy epäsäännöllisinä laikkuina[8].
Brindle-valkoinen
Ruskeamantteli: ruskea on hallitseva. Valkoista esiintyy rintakehässä, raajoissa ja toisinaan myös maskina naamassa sekä hännänpäässä[8].
Mustamantteli: musta on hallitseva. Valkoista esiintyy rintakehässä, raajoissa ja toisinaan myös maskina naamassa sekä hännänpäässä[8].
Ruskea-fawn: ruskea on hallitseva. Fawn-väriset merkit tulee olla silmien yläpuolella, poskissa, kuonon sivuilla, korvien sisäpuolella, rintakehässä ja raajoissa[8].
Musta-fawn: musta on hallitseva. Fawn-väriset merkit tulee olla silmien yläpuolella, poskissa, kuonon sivuilla, korvien sisäpuolella, rintakehässä ja raajoissa[8].
Kolmivärinen: musta-valkoinen, jolla fawn-väriset merkit. Fawn-väriset merkit tulee olla vähintään silmien yläpuolella[8].

Muut värit:

Kermanvärinen: kokonaan kermankellertävä koira. Ei tulisi olla liian vaalea (”huono valkoinen”) eikä liian tumma (”huono aprikoosi”).
Sininen: kokonaan tummanharmaa koira. Syntyy mustana tai melkein mustana ja haalistuu tummanharmaaksi varttuessaan.
Maitokahvinvärinen: kokonaan vaaleanruskea koira. Syntyy ruskeana ja vaalenee harmaan tavoin parissa vuodessa. Kirsu vaaleanruskea.

Kauan ennen kuin villakoira hyväksyttiin roduksi muodollisesti sen tunnettuihin värityksiin on kuulunut mustavalkoinen eli ”harlekiini”. Vuodesta 2024 alkaen tämä väritys on hyväksytty myös FCI-maissa. Koska se luokiteltiin FCI:ssä pitkään villakoiran värivirheeksi, se tunnettiin aiemmin muutamissa maissa omalla rotunimellään, kuten Hollannin Kennelliitossa Raad van Beheerissä nimellä "monivärinen ranskalainen kiharakarva" (Meerkleurig Franse Krulhaar)[11] ja Ranskan Kennelliitossa SCC:ssä nimellä ”kiharakarvainen monivärinen koira” (chien particolore à poil frisé)[12].

Luonne ja käyttäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Villakoira tunnetaan uskollisena, oppivaisena ja helppona kouluttaa, minkä vuoksi se on erityisen miellyttävä seura- ja harrastuskoira. Luonne on iloinen ja vilkas ja koira nauttii keskipisteenä olemisesta.[13]

Hyvin ihmiskeskeisenä rotuna suurin osa villakoirista kiintyy helposti ihmisiin ja on yleensä avoimen seurallinen myös tuntemattomien seurassa, mutta tähän voi liittyä myös taipumus eroahdistukseen.

Villakoira on energinen ja se vaatii kohtalaisesti liikuntaa ja etenkin ajattelua vaativaa aktivointia kuten temppujen harjoittelua tai hajutyöskentelyä. Hyväkuntoinen mutta turhautunut villakoira voi kehittää huonoja tapoja. Villakoira sopii liikunnallisena ja älykkäänä koirana hyvin esimerkiksi agilityyn ja tokoon.[14] Rodussa esiintyy paikoitellen myös metsästyskäyttöön sopivaa noutajaviettiä.

Alkuperä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Villakoiran näköisiä koiria on esiintynyt jo varhain kuvataiteessa (piirros vuodelta 1553).

Rodun juuret ovat Euroopasta, missä villakoira ja sen edeltäjät ovat olleet suosiossa jo vuosisatoja. Nykymuotoisen rodun alkuperämaana pidetään yleensä Ranskaa, missä sitä käytettiin noutavana koirana vesilintujen metsästyksessä.[2] Saksan kielen sanaa pudeln, joka merkitsee loiskuttamista, pidetään villakoiran kansainvälisen nimen poodle kantasanana.

Villakoiraa on käytetty vartiointiin ja vesilintujen metsästykseen.[2] Villakoiria käytetään edelleenkin metsästykseen,[15][16] jonkin verran myös Suomessa.[7]

Vuonna 1962 perustettiin Suomen villakoirakerho – Finska Pudelklubben ry, joka on Suomessa villakoirien kasvatusta ja harrastustoimintaa edistävä rotujärjestö. Rodun suosio on kasvanut Suomessa alkuajoista, jolloin rekisteröintimäärät pyörivät sadan yksilön ympärillä vuosittain. Villakoiria rekisteröidään nykyään noin 1 000 yksilöä vuodessa[6]. Nykyään villakoiria käytetään hyvin vähän alkuperäisissä tehtävissään ja ne ovat enimmäkseen seurakoiria.

Terveys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruskea villakoiranarttu, jolla näyttelyihin kelpaamaton helppohoitoisempi lyhyt turkki.

Villakoiria pidetään perusterveenä koirarotuna, mutta niilläkin on joitain perinnöllisiä sairauksia. Eri kokomuunnoksilla on alttius erityyppisiin sairauksiin. Kaikkien kokomuunnoksien keskimääräinen elinikä on noin 10–13 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita villakoiria. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet ja sydänsairaudet.[3]

Luustoon ja niveliin liittyvät terveysongelmat liittyvät villakoiran kokomuunnokseen. Kääpiövillakoirilla, toyvillakoirilla ja keskikokoisilla villakoirilla esiintyy jonkun verran patellaluksaatiota, johtuen pienestä koosta. Vuosina 2010–2025 tutkituilla villakoirilla esiintyi patellaluksaatiota seuraavasti: toyvillakoira 14 %[17], kääpiövillakoira 10 %[18] ja keskikokoinen villakoira 5 %[19].

Isovillakoirilla ja keskikokoisilla villakoirilla seurataan myös lonkkaniveldysplasian ja kyynärniveldysplasian esiintymistä rodussa. Vähintään kohtalaista lonkkanivelsyplasiaa (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D ja E) esiintyi vuosina 2011–2025 tutkituilla villakoirilla seuraavasti: keskikokoinen villakoira 5 %[20] ja isovillakoira 3 %[21]. Kyynäniveldysplasiaa esiintyi vastaavina vuosina seuraavasti: keskikokoinen villakoira 7 %[22] ja isovillakoira 9 % [23].

Silmäsairauksista tyypillisimpiä villakoirille ovat puutteellinen kyynelkanavan aukko, ylimääräiset ripset (distichiasis) sekä kaihi.[24] Lisäksi seurataan PRA-sairauden (etenevä verkkokalvon surkastuma) esiintymistä rodussa geenitestien avulla.

Osa perinnöllisistä sairauksista riippuu vahvasti kokomuunnoksesta. Toyvillakoirilla, kääpiövillakoirilla ja keskikokoisilla villakoirilla esiintyy parodontiittia (hampaiden kiinnityskudoksen tulehdus).[25] Sairautta pystyy jonkun verran ehkäisemään pesemällä koiran hampaat päivittäin hammasharjalla. Kaikkein pienemmillä kokomuunnoksilla (kääpiö- ja toyvillakoira) on havaittu myös chiaria-epämuodostumaa sekä syringomyeliaa[26]. Isovillakoirilla esiintyy puolestaan toisinaan vatsalaukunkiertymä.[27] Muita villakoirilla toisinaan esiintyviä sairauksia ovat SA-tauti, Addisonin tauti, epilepsia, legg-perthes, ruoka-aineallergia, atopia ja tulehdukselliset suolistosairaudet.[28] Joissain tutkimuksissa erityisesti kääpiövillakoirien on todettu olevan kroonisen tulehduksellisen suolistosairauden riskirotu.[29]

Geenitestien yleistymisen myötä on havaittu, että varsinkin toyvillakoirilla, kääpiövillakoirilla ja keskikokoisilla villakoirilla esiintyy CDDY-retrogeeniä, eli rodut ovat kondrodystrofisia. Retrogeeni 12-FGF4 (CDDY) aiheuttaa selkärangan välilevyjen ennenaikaisen rappeutumisen ja altistaa välilevytyrälle.[30]

Villakoirat ovat keskimääräistä rotukoiraa vähemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, mikä on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Villakoiran jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut vain 12–15 %. Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa.[31][32]

Turkinhoito

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näyttelyvillakoira vuodelta 1915. Trimmausmalli vanha versio englantilaisesta leijonamallista, häntä lyhyeksi typistetty.
Mannermaisessa leijonaleikkauksessa olevaa aprikoosia isovillakoiraa valmistellaan näyttelyssä.

Villakoiran kihara turkki vaatii säntillistä ja säännöllistä hoitoa ellei koiraa trimmata aivan lyhyeksi. Turkki takkuuntuu ja huopuu herkästi etenkin koiran ollessa nuoruusiässä. Villakoira pitää pestä aina ennen trimmaamista, jotteivät trimmausvälineet tylsyisi likaiseen turkkiin. Pitkässä turkissa olevan koiran peseminen on suuri työ, jossa aikaa kuluu etenkin pesua edeltävään takkujen selvittämiseen ja turkin kuivaukseen. Pidempi turkki on kuivatessa harjattava suoraksi, sillä kiharaksi jätetty karva takkuuntuu herkästi. Vaihtoehtoisesti villakoiran turkin voi myös antaa huopua nyöreiksi, joskin myös nyöriturkkia on säännöllisesti tarkkailtava ja hoidettava. Nyörien kuivuminen pesun jälkeen kestää erityisen kauan. Villakoirilta on tapana ajella kasvot, kaula, sukuelinten alue ja käpälät aivan lyhyiksi lähinnä tyyli-, perinne- ja siisteyssyistä; käpälät ovat poikkeus, koska pitkät tassukarvat keräävät herkästi kosteutta, kuraa, hiekkaa, roskia ynnä muuta, mikä aiheuttaa herkästi haavoja ja hankaumia varvasväleihin.[33]

Villakoiran korvien sisällä olevat karvat kasvavat muun karvoituksen tavoin jatkuvasti, ja voivat hoitamattomana kasvaa korvakäytävään mytyksi, joka erityisesti korvavahaa kerätessään tai kiharaksi kasvaessaan voi muodostaa tulpan. Kaikilta villakoirilta onkin syytä nyppiä korvan sisällä kasvavat karvat ainakin osittain pois korvan ilmavuuden parantamiseksi ja tulehdusten ehkäisemiseksi.[33]

Villakoiran trimmaaminen näyttelyturkkiin on vaativa työ, joka jätetään yleensä ammattitaitoisen trimmaajan tehtäväksi. Näyttelyturkin ylläpitäminen ilman muotoilun vaativuuttakin on suuri urakka omistajalle. Jos koiraa ei aiota käyttää näyttelyissä, turkin voi ajella ja muotoilla mielensä mukaan.[33]

FCI:n hyväksymät viralliset näyttelyleikkausmallit ovat moderni leikkaus, mannermainen leijonaleikkaus (”continental”), skandinaavinen leijonaleikkaus (”pentuleijona”), pentuleikkaus ja englantilainen leijonaleikkaus, mutta myös terrierileikkausta on nähty kehissä. Näyttelymalleille yhteisiä piirteitä ovat pitkä muhkea karvoitus päässä, korvissa, kaulalla ja rinnassa, pyöreä tupsu hännässä sekä karvattomaksi ajellut kuono, kaula, käpälät, hännäntyvi ja sukuelinten alue. Mannermaisessa leijonaleikkauksessa koiran nilkoissa on pyöreät ”muhvit” ja etujalkojen yläosa sekä takaosa ajellaan paljaaksi lukuun ottamatta lonkkien päälle jätettäviä pyöreitä tupsuja. Lonkkatupsut eivät ole välttämättömät. Englantilaisessa leijonaleikkauksessa etujalat ovat paljaat ”muhveja” lukuun ottamatta, takaosa leikataan lyhyeksi ja takajalkoihin mutoillaan kahden paljaan raidan erottamat kolme melko tasakokoista, pyöreää ”muhvia”. Skandinaavisessa leijonaleikkauksessa koiran takaosan ja jalkojen turkki jätetään pitkäksi mutta rintaa lyhyemmiksi ja muotoillaan saksin. Moderni leikkaus muistuttaa skandinaavista leijonaa, mutta pään, korvien, niskan ja rinnan karvoituksen pituus on hillitympi. Pentuleikkaus vastaa modernia leikkausta, mutta on muodoiltaan pyöreämpi ja ”pentumaisempi” ja vastaa pituudeltaan karvoitusta, jonka näyttelyikään ehtineen pennun voidaan otaksua ehtineen kasvattaa. Terrierileikkaus vastaa modernia leikkausta, mutta korvalehdet ja häntä ajellaan paljaiksi. Villakoiran voi esittää nyöritettynä missä tahansa näyttelyleikkauksessa. Tällöin nyörien on oltava tarpeeksi pitkät, ainakin noin 20 senttimetriä.[33][4]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 17.8.2019)
  2. 1 2 3 Poodle – definition of poodle by the Free Online Dictionary, Thesaurus and Encyclopedia The Free Dictionary.
  3. 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi, 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 18.2.2026.
  4. 1 2 3 4 5 6 7 Rotumääritelmä Suomen Villakoirakerho – SVK I Finska Pudelklubben FPK r.y. Viitattu 3.3.2026.
  5. ↑ LOF 2018: Quid des races françaises? Société Centrale Canine. Haettu 4.2.2019.
  6. 1 2 Rekisteröinnit 2021-2025. KoiraNet, Suomen Kennelliitto. Viitattu 25.1.2026.
  7. 1 2 Villakoira pähkinänkuoressa Suomen Villakoirakerho. Arkistoitu 21.6.2009. Viitattu 22.4.2010.
  8. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 FCI-Standard N° 172: Caniche. Fédération Cynologique Internationale]. Haettu 22.5.2024.
  9. ↑ Poodle Dog Breed Information American Kennel Club. Arkistoitu 20.2.2017. Viitattu 11.10.2015. (englanniksi)
  10. ↑ KC:n rotumääritelmä (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
  11. ↑ Franse Krulhaar, meerkleurig. Raad van Beheer. Haettu 22.5.2024.
  12. ↑ Chien pluricolore a poil frise. Société Centrale Canine]. Haettu 22.5.2024.
  13. ↑ Villakoira Hankikoira. Suomen Kennelliitto. Viitattu 30.3.2026.
  14. ↑ Villakoira Suomen Villakoirakerho – SVK I Finska Pudelklubben FPK r.y. Viitattu 3.3.2026.
  15. ↑ Gun Dog Breeds: Standard Poodle 6.9.2011. GunDog. Viitattu 20.5.2014. (englanniksi)
  16. ↑ That dog hunts? Yes, poodles can make good hunting dogs, too 11.12.2008. StarTribune. Viitattu 20.5.2014. (englanniksi)
  17. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot toyvillakoira, valitse: patellaluksaatiotilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 18.2.2026.
  18. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot kääpiövillakoira, valitse: patellaluksaatiotilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 18.2.2026.
  19. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot keskikokoinen villakoira, valitse: patellaluksaatiotilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 18.2.2026.
  20. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot keskikokoinen villakoira, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 18.2.2026.
  21. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot isovillakoira, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 18.2.2026.
  22. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot keskikokoinen villakoira, valitse: kyynärniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 18.2.2026.
  23. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot isovillakoira, valitse: kyynärniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 18.2.2026.
  24. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot villakoirat, valitse: silmätutkimustilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 18.2.2026.
  25. ↑ C. Wallis, L. J. Holcombe: A review of the frequency and impact of periodontal disease in dogs. Journal of Small Animal Practice, 2020-09, 61. vsk, nro 9, s. 529–540. doi:10.1111/jsap.13218 ISSN 0022-4510 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  26. ↑ Muut sairaat – Suomen Villakoirakerho – SVK I Finska Pudelklubben FPK r.y villakoirakerho.com. Viitattu 18.2.2026.
  27. ↑ Koirien mahalaukun kiertymä eli torsio Evidensia. Viitattu 18.2.2026.
  28. ↑ Terveys Suomen Villakoirakerho – SVK I Finska Pudelklubben FPK r.y. Viitattu 18.2.2026.
  29. ↑ Johanna Holmberg, Lena Pelander, Ingrid Ljungvall, Caroline Harlos, Thomas Spillmann, Jens Häggström: Chronic Enteropathy in Dogs-Epidemiologic Aspects and Clinical Characteristics of Dogs Presenting at Two Swedish Animal Hospitals. Animals: an open access journal from MDPI, 9.6.2022, 12. vsk, nro 12, s. 1507. PubMed:35739843 doi:10.3390/ani12121507 ISSN 2076-2615 Artikkelin verkkoversio.
  30. ↑ Mäki Katariina: CDDY-retrogeenin yleisyys eri koiraroduissa Genetiikkaa eläinten terveydeksi. 4.9.2023. Viitattu 18.2.2026.
  31. ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  32. ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori Yle Uutiset. 25.6.2024. Viitattu 12.3.2026.
  33. 1 2 3 4 Turkinhoito Suomen Villakoirakerho – SVK I Finska Pudelklubben FPK r.y. Viitattu 3.3.2026.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Villakoira&oldid=24206552”