Yhä useampi haluaa poliisiksi, mutta tie tyssää usein huonoon kuntoon tai epä­onnistuneeseen esseeseen

Poliisiksi pääsy on yhä vaikeampaa.

Siksi kaksi eläköitynyttä poliisia valmentaa nuoria Poliisiammattikorkeakoulun (Polamk) pääsykokeisiin opettamalla erityisesti äidinkieltä.

Sitä on tammikuussa alkavan Povako-koulutuksen 540 opetustunnista peräti 110.

– Äidinkieli on tärkeä työkalu tämän päivän poliisitoiminnassa. Haluamme antaa oppilaille valmiudet tuottaa hyvää tekstiä poliisin asiakirjoihin, jotka palvelevat syyttäjän toimintaa ja myös oikeuskäsittelyä, perustelee rikoskomisario evp. Anders Åfors.

Hän ja rikosylikonstaapeli evp. Matti Ranta ovat valmentaneet nuoria Polamkin valintakokeeseen jo vuosia.

Tänä vuonna alkaviin Polamkin opintoihin haki ennätysmäärä nuoria: lähes 5 800. Valintakokeeseen osallistuneitakin oli enemmän kuin yli kymmeneen vuoteen, runsaat 2 400.

Aloituspaikkojen määrä taas on laskussa. Enimmillään niitä oli vuonna 2024 peräti 500, ensi vuonna enää 350.

Moni kokelas kompastuu Åforsin mukaan esseeseen.

– Vanhat vitsit siitä, että ennen partiossa yksi poliisi osasi kirjoittaa ja toinen lukea; ne ajat ovat ohi. Vaikka tietysti se oli vitsi.

Polamkin viestintäpäällikön Anna Bycklingin mukaan valintaprosessin rakenteen vuoksi on vaikea antaa yksiselitteistä vastausta siihen, mistä hakijat yleisimmin pomppaavat.

Valintakoe alkaa fyysisellä testillä, joka jo karsii ison joukon. Jos yhdestäkään osakokeesta saa hylätyn tai kahdesta osakokeesta nolla pistettä, tie katkeaa.

Moni kompastuu jo tehtävänantoon

Fyysisestä kokeesta selvinneet jatkavat kirjalliseen kokeeseen ja psykologisiin testeihin. Kirjallinen koe muodostaa 30 prosenttia kokonaispisteistä.

Esseen kirjoittamisessa käytetään kahta aineistoa, joista ainakin toinen on valintakoekirjasta. Arvioitavia osa-alueita on viisi.

– Esseekirjoittaminen aineiston pohjalta on monelle tosi vaikeaa. Tästäkin osiosta karsiutuu, jos saa esimerkiksi selkeyden ja oikeakielisyyden osa-alueelta nollat, toteaa Byckling.

Anders Åforsin mukaan moni karsiutuu, koska on ymmärtänyt tehtävän väärin. Essee vaatii myös valintakoekirjan hyvää osaamista.

– Jos on kirjoittanut vähemmän, niin kyllä se on monelle haastavaa.

Puolet kokonaispisteistä on jaossa soveltuvuusosioista psykologisine testeineen. Toiseen vaiheeseen pääsevät kohtaavat uusia soveltuvuuskokeita, ja ehdollisen valintapäätöksen jälkeen tehdään vielä lääkärintarkastus ja turvallisuusselvitys sekä tarkistetaan todistus uimataidosta

Kompastumisen paikkoja on siis monia, muistuttaa Byckling.

Poliisit eivät opeta poliisityötä

Åfors ja Ranta ovat järjestäneet valmennusta aiemmin Kruunupyyn kansanopistossa Pohjanmaalla. Uusi koulutus alkaa tammikuussa naapurimaakunnassa Kokkolassa Keski-Pohjanmaan opistossa.

Valmennus ei ole maan ainoa, mutta Åforsin mukaan ainoa sellainen, jossa oppia jakavat entiset poliisit.

Avaa kuvien katselu

Varsinaista poliisityötä kuten tekniikoita tai taktiikoita he eivät opeta, mutta siinä tarvittavia asioita kyllä: rikosprosessia ja -oikeutta, poliisilakia, esitutkintalakia, pakkokeinolakia.

Ja yhteiskuntaoppia, psykologiaa ja ruotsia sekä tietysti fyysistä harjoittelua. Sen määrä yllättää osan.

Avoin luonne auttaa poliisin työssä

Mitään erikoisihmisiä ei hakijoiden tarvitse kuitenkaan olla.

– Ihan tavallisia, järkeviä ja motivoituneita nuoria, Åfors kuvailee.

Sulkeutunut ja vetäytyvä luonne voi kuitenkin olla vaikeuksissa niin pääsykokeissa kuin alalla.

– Poliisina pitäisi olla valmis ottamaan tilanne haltuun. Jos on oikein niin sanottu tuppisuu ja varovainen, ei ehkä ole oikealla alalla.

Polamkin Anna Byckling sanoo, että yleisin kompastuskivi valintakokeessa onkin itsetuntemuksen ja harjoittelun puute.

– Soveltuvuuden arviointi on ainoa, mihin oikeastaan ei voi harjoitella, mutta itsetuntemus on toki siinäkin tärkeää.