TAMPERE Kun Tampere-talon valkoiselta marmorikäytävältä astuu vasta-avattuun Muumimuseoon, siirtyy kokonaan toiseen maailmaan: Muumilaakson tunnelma on pehmeän hämyinen ja sadunomainen.
Sinisävyisen museon seinissä ja lattioissa vuorottelee myös vihreää ja vaaleaa lilaa. Värit on otettu suoraan Tove Janssonin alkuperäisteoksista.
Keskellä näyttelytilaa seisoo kokoelman ylpeys, yli kaksi metriä korkea ja viisikerroksinen Muumi-Talo.
Taidemuseo, ei puuhamaa
Kaikkiaan näyttelyssä on esillä lähes 400 Tove Janssonin alkuperäistä muumiaiheista kuvitusta sekä kolmisenkymmentä graafikko Tuulikki Pietilän rakentamaa kolmiulotteista kuvaelmaa.
Perusnäyttely Kuinkas sitten kävikään? etenee Janssonin kirjojen pohjalta aikajärjestyksessä. Tarina alkaa suuresta tuhotulvasta ja päättyy Muumilaakson marraskuuhun.
– Kuinkas sitten kävikään? -kirjassa Muumipeikko lähtee hakemaan maitoa, mutta joutuu moniin seikkailuihin. Näyttelyssä pyrimme samaan: kun vierailee museossa, yllättävät tapahtumat seuraavat toisiaan, näyttelypäällikkö Virpi Nikkari kertoo.
Tampereella on kuitenkin pidetty tarkkaa huolta siitä, että Muumimuseosta ei ole tullut puuhamaata.
– Olemme uskollisia Tove Jansson taiteelle. Esimerkiksi näyttelytilaan tehdyt animaatiot perustuvat Toven omaan viivaan, Nikkari sanoo.
Esillä on muutamia interaktiivisia ja osallistavia teoksia, kuten Taikurin hattu, johon pääsee pujahtamaan sisään. Uutuutena on myös 3D-mallinnettu Muumi-Talo.
Satojen tuntien konservointityö
Näyttelyssä on esillä tuttuja kuvaelmia, mutta myös ensimmäistä kertaa esillä olevia teoksia.
Kaikki työt ovat käyneet läpi perusteellisen konservoinnin. Pelkästään 400 paperiteoksen käsittelemiseen on tarvittu kahdelta konservaattorilta satoja työtunteja.
Pintapuhdistuksen lisäksi värikkäät guassityöt on mm. suoristettu ja kehystetty uudelleen, mustavalkoisia tussitöitä on myös pesty. Paperikonservaattori Eija Kangasmäki-Kurtin mukaan teosten kunto on vaihtelee, mikä on otettava huomioon ripustuksissa.
– Osa töistä on esillä vaakatasossa niiden huonon kunnon takia, Kangasmäki-Kurtti sanoo.
– Museossa on hyvin hämärää, sillä teokset eivät siedä kovaa valoa.
Odotuksia ja painetta
Uutta Muumimuseota on valmisteltu viime viikot julkisuudelta visusti piilossa. Taidemuseon rakentaminen Tampere-talon uumeniin vaati noin 3,6 miljoonaa euroa.
Museossa on 1 800 neliötä ikkunatonta tilaa. Matalimmillaan näyttelytila on vain 2,2 metriä korkea, mikä on asettanut omat haasteensa museon suunnittelulle.
Tampereen taidemuseon johtajan, Taina Myllyharjun mukaan museoon odotetaan jopa 200 000 kävijää vuodessa.
– Museoon kohdistuu valtavat on odotukset, jopa valtavat taloudelliset paineet Tampereen johdon taholta, Myllyharju sanoo.
Myllyharju on kuitenkin luottavainen, sillä uusi museo on jo ennakkoon herättänyt paljon kiinnostusta erityisesti Japanissa ja Kiinassa. Myös museon avajaisiin saapuu ulkomaista lehdistöä.
Tekijänoikeuksia valvotaan tiukasti
Muumimuseossa on tiukka kuvauskielto, joka rajoittaa myös mediaa. Yksittäisiä teoksia ei saa kuvata tekijänoikeudellisista syistä.
– Tampereen taidemuseo omistaa Tove Janssonin alkuperäiset teokset, mutta ei niiden tekijänoikeuksia, selittää Muumimuseon tiedottaja Heli Hakala.
Oikeuksia valvoo Tove Janssonin veljentytär ja Moomin Charactersin luova johtaja Sophia Jansson. Valvonta on tiukentunut, kun yleinen kiinnostus muumeihin on kasvanut.
Sophia Janssonin mukaan erityisen tarkkaan katsotaan, ettei muumeja käytetä luvatta kaupallisiin tarkoituksiin. Rajaa koeteltiin keväällä, kun Image-lehti yhdisti kannessaan Muumipeikon ja Tom of Finlandin. Moomin Characters riitautti asian.
– Meidän on pakko reagoida näihin, Sophia Jansson sanoo Aamu-TV:n haastatelussa.
Janssonin mukaan tekijänoikeuksien vaaliminen on monimutkainen asia, johon liittyy myös moraalisia kysymyksiä. Image-lehden tapauksessa tulkinta oli, että muumeja käytettiin lehden myynnin edistämiseen. Maksusta sovittiin hyvässä hengessä.
– Korvaukset lahjoitettiin Setalle, Jansson sanoo.
Muumien tie Tampereelle
On oikeastaan sattumusten summa, että Helsingissä ikänsä asuneen ja vaikuttaneen Tove Janssonin taideteokset päätyivät Tampereelle 1980-luvun puolivälissä.
Janssonin kumppanilla Tuulikki Pietilällä oli iso näyttely Tampereen Taidemuseossa. Samaan aikaan rakennettiin Tampereen pääkirjastoa Metsoa, jonka suunnittelijoina olivat Raili ja Reima Pietilä. Reima oli Tuulikin veli.
Tove Jansson oli juuri miettimässä, mihin hän alkuperäispiirroksiaan ja kuvituksiaan lahjoittaisi, kun yli 2 000 työtä käsittävän kokoelman pitäminen kävi mahdottomaksi. Jansson oli tarjonnut töitä helsinkiläisille museoille, mutta ne eivät olleet kelvanneet.
Ihan varmaan helsinkiläisetkin ovat kateellisia ja varmaan harmittelevat, etteivät aikoinaan tähän innostuneet.
– Siihen aikaan kuvitustaidetta ei oikein pidetty taiteena, vaan niitä verrattiin pikemminkin painokuviin, Taina Myllyharju kertoo.
Tamperelaiset saavat kiittää muumiaarteestaan silloista museonjohtajaa Anneli Ilmosta, joka tajusi ottaa tarjotut teokset vastaan.
– Ihan varmaan helsinkiläisetkin ovat kateellisia ja varmaan harmittelevat, etteivät aikoinaan tähän innostuneet, Myllyharju sanoo.
Muumit ovat nyt kotona
Kokoelman ensimmäinen sijoituspaikka oli Metso-kirjaston pohjakerros, jossa se oli esillä vuodet 1987-2012. Sen jälkeen teokset siirrettiin Tampereen taidemuseoon odottamaan seuravaa muuttoa.
Muumilaakson kokoelman sijoituspaikasta on vuosien varrella käyty Tampereella myös kovaa keskustelua. Kaikkia ei uudenkaan Muumimuseon paikka miellytä.
Taina Myllyharju myöntää, että museollakin oli omat epäilyksensä siitä, miten muumit sopivat 1980-luvun arkkitehtuuria edustavaan kongressi- ja konserttitaloon.
– Tampere-talo on ollut lasinen ja kylmä, uimahallimainen rakennus. Nyt ilmettä on yritetty pehmentää, että sinne olisi hyvä tulla muidenkin kuin jakkupukunaisten ja pukumiesten.
Avajaispäivänä epäilykset on kuitenkin syytä työntää syrjään. Tärkeintä on se, mitä on museon seinien sisällä. Muumit ovat nyt kotona.
Juttua korjattu 17.6.2017 klo 15.17: Taidemuseon rakentaminen Tampere-talon uumeniin vaati noin 3,6 miljoonaa euroa.
