Koettelemuksia

Raskauden viimeisiä viikkoja viedään - huomenna jäljellä tasan viikko! Viimeisistä ajoista on pitänyt ottaa tehot irti. Kotona on vähän remonttipuuhat olleet menossa, mutta koiriakin on koeteltu ahkeraan. 

Hippu kävi kesällä rally-tokokisoissa Lempäälässä. Tikankin piti mennä, mutta juoksu pärähti käyntiin kisa-aamuna. Hippu sai 100 pisteen suorituksella viimeisen ALOn ykköstuloksen ja näin ollen tittelin RTK1 ja menolipun avoimeen luokkaan. Koska Tikka ei tähän kokeeseen päässyt osallistumaan ja oma seura kaipasi hakemuksia rallyn SM -kisojen joukkuetta varten, laitoin sitten Tikalta sinne hakemuksen. Sen seurauksena Tikka edusti hienoa seuraamme Rally-tokon SM -kilpailuissa Kuopiossa elokuun puolivälissä. Tikka sai siellä kokoon 99 pistettä, sijoittui kuudenneksi. 100 pisteellä meidän ajalla olisi irronnut kolmas sija. Meidän joukkue tuli hienosti pronssille, joten ihan tyhjin käsin ei tarvinnut kotimatkallekaan lähteä. 

Tänään molemmatkin pääsivät sitten Tampereen Lemmikkimessujen yhteydessä pidettyihin rally-toko -kisoihin ensimmäistä kertaa avoimeen luokkaan. Radalle oli haalittu kaikki meille vähänkään huteralla osaamisella oleva, kuten hyppy ja heti ensimmäisenä kylttinä ollut eteen tulo askellustehtävä. Tytöt kuitenkin selviytyi näistä riittävästi. Hippu sai 96 pistettä. Virheitä tuli parin kontrollin verran ja tvä + vinous. Tunteet oli neidillä taas vähän pinnassa, vaikka tällä kertaa itse yritin ottaa tosi iisisti ja mielestäni onnistuin. Kaipaa siis ratatreeniä turhaumansa kanssa. Tikka puolestaan pisteli 100 pisteen verran jälleen ja sijoittui hienosti toiseksi häviten 3 sekuntia voittajalle. Tikka kyllä teki hienosti! Sain kanssa kisaajilta paljon arvokkaita vinkkejä omaan suoritukseeni, siinä piisaa viilattavaa tässä lajissa :) 

ALO-luokan rata Lemmikkimessujen kokeessa.

Viime viikolla puolestaan kävimme Hipun kanssa torstaina BH-kokeessa Nokialla. Se oli ainoa ennen ennustettua synnytystä oleva BH-koe lähitienoolla. Ajattelin, ettei saada pieneen iltakokeeseen edes paikkaa ja olikin yllätys, kun saatiin. Siinä ei sitten enää auttanut paeta vaan lähteä rohkeasti kokeilemaan. Hipulle PK-puolen paikalla makuu on ahdistavaa ja kaupunkiosuus sen kanssa kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys. Tuomarina toimi Hermiön Outi ja tuomariharjoittelija Lauri Impiö. 

Hippu olisi voinut esittää vielä varmempaa ja vahvempaa työskentelyä tottelevaisuusosuudessa. Sillä meni jokunen tovi päästä sellaiseen itselleen hyvään moodiin. Kun se sen saavutti, niin tekeminen tuntuikin jo varsin hyvältä! Jäävät olivat arvostelun antaneen Laurin mukaan olleet nopeat (jes!). Muutenkin sai oikein hyvän arvostelun, paitsi luoksetulo oli tietenkin puutteellinen, kun tuli suoraan perusasentoon tekemättä eteentuloa, jota ei vielä osaa (ei ole opetettu). Paikalla makuu oli ahdistava, mutta Hilppa kuitenkin makasi sen. Oli mennyt lonkalleen ja palatessani oli ihan mutkalla ja otti tassun alle eli jännittävää oli ollut! 

Kaupunkiosuudessa pienen koiran pää oli koetuksella eikä pystynyt pysymään käskyn alla vierellä, mutta ei myöskään erityisemmin pöllöillyt. Yhden kerran haukahti, mutta toiselle koiralle ei edes nostanut karvojaan. Olen siis oikein tyytyväinen siihen, että selvisi tästä osasta näin hyvin. Sen eteen (arkisen käytöksen) on tehty se 3 vuotta reippaasti töitä ja on hienoa, että se hiljalleen tuottaa jotain tulosta. Kaikkeen ei Hipun pää pysty, mutta hiljalleen siellä alkaa olla ihan järjellistä käyttäytymistä havaittavissa :) 

Niin vain tuli Hipustakin sitten BH-tittelillä varustettu yksilö ja menolippu olisi nyt takataskussa palveluskoirakokeisiin. Yritetään talvella askarrella metristä hyppyä ja katsotaan, josko keväällä pääsisimme kokeilemaan taitojamme. Tosin myös sitä ampumista pitää kokeilla ja ehdottomasti pitää saada paikalla olo koiralle mukavaksi, muuten en halua sitä viedä noihin kokeisiin. Tokon paikkiksissa tällaista ahdistusta ei näy.

Nyt jäämme koirien kanssa odottamaan tämän uuden sivun aukeamista meidän kaikkien elämään ja toivomaan, että uusi arki alkaa rullailla mukavasti ja pääsisimme talvella sitten treenailemaankin <3

Suuri kiitos kuuluu jälleen yhteistyökumppanillemme Nutrolinille!!!

Some steps forward

TOKO SM 2019 oli Paimiossa Turun kupeessa. Sinne matkattiin Annen kanssa siten, että vietimme lauantain Milan luona päästen paimentamaan ja sunnuntaina sitten vietettiin päivä tokon merkeissä. Osallistuin vain Hipun kanssa ollen TamSKin joukkueessa ja osallistumalla avoimeen luokkaan vielä kerran. Hipullahan on jo kolme ykköstulosta avoimesta luokasta, mutta yhden niistä ollessa ulkomailta, meillä oli oikeus osallistua avoimeen luokkaan vielä kerran. Tarkoitus oli ollut korkata voittajaluokka keväällä tai alkukesällä, mutta se jäi haaveeksi, koska en pystynyt lainkaan treenaamaan koiria helmi-toukokuulla hyperemeesin vuoksi. Kovin heikosti saatiin treenattua kesänkään aikana, mutta jonkinlainen käsitys koiralla oli jo avoimen luokan liikkeistä, niin aika mitättömin treenein lähdettiin kisaamaan.

Paimentamaan pääsi lauantaina vain Blackie. Voi veljet miten se on magee lampailla. En vieläkään käsitä! Tikka on aina ollut tosi kiihkeä ja pyrkinyt liian lähelle lampaita ja Hipulla taas ei oikein kantti meinaa piisata lampaiden kanssa eikä pieni pää kestää. Blackie on niin pieni kokoinen (5kk 8,5 kg ja säkä ehkä jossain 40 cm hujakoilla) ja niin tosissaan ja niin cool lampailla. Sillä on omasta takaa jarrua ja älliä. Marssin sen liinan jatkeena kerta toisensa jälkeen lumoutuneena sen toiminnasta. <3 Tämä oli sen neljäs kerta lampailla ja koska pienempää aitausta ei ollut käytössä, niin teimme kuljetusta (ajoa?) sen kanssa. Sain vähän ehkä paremmin myös kiinni liinan hyödyntämisestä tässä. Jälkikäteen kyselin Next step 2019 -paimennusryhmässä lisävinkkejä liinan käyttöön ja odottelen jo kovasti seuraavaa kertaa lampailla! Annelta ostin jo paimennuspillinkin, jotta pääsisi sitten aikanaan käskyjä hakemaan heti pillille, kun vaan oppisi ensin pilliä käyttämään :) 

paimennuspilli 

Avoimen luokan kehät olivat aika haastavasti mielestäni sijoitettu, sillä ne oli samalla urheilukentän nurmella, missä samana päivänä toisella laidalla pyöri SM-finaali ja tietty sitä kulkuakin oli siinä sitten jonkin verran sinne tänne ohitse. Myös teltta-alue oli aivan vieressä. Meidän treenimääriin nähden ja erityisesti siihen nähden, ettei oltu päästy kuin yksiin kimppatreeneihin, häiriö vähän hirvitti itseäni. Lopputulemana ei kyllä häiriö liikuttanut Hippua erityisesti mihinkään. Se ei vaikuttanut noteeraavan mitään kehien ulkopuolelta. Ongelmat olivat enimmäkseen rutiinin puutetta, kokonaisuustreenin puutetta ja sitten ihan niitä olemassa olevia teknisiä virheitä. Se vähän yllätti, miten voimakkaasti se jumiutui kapulaan kapula kehässä, mutta lopulta sitäkään ei olla päästy oikein treenaamaan. 

Ensimmäisessä kehässä oli luoksetulo, kaukot ja seuraaminen. Luoksetulossa ei ollut mitään ihmeitä, ei tainnut edes törmätä, jos oikein muistan. Kaukoissa ei tehnyt niin ylös istumisia, mitä olisi meidän kriteerien mukaan pitänyt, mutta oli keskittynyt ja suht napakka! Tässä siis selkeästi aavistuksen vielä mielentila särkyy, kun istumiset jää vähän vajaaksi. Seuraaminen oli enimmäkseen suht OK, mutta kontaktiin en ole tällä hetkellä tyytyväinen - se hajoili jo vähän tammikuussa, mutten ehtinyt asiaan erityisesti paneutua. Paikan piti kohtalaisesti ja peruutukseen lähdössä kiukutteli odotetusti, sillä aloitus siitä uupuu vielä. Se täytyy nyt kyllä opettaa ja aloitinkin sen heti SM jälkeen!

Toinen kehä oli meille lähtökohtaisestikin se vaikein, sillä siinä oli nouto, ruutu ja liikkeestä maahan. Noudonhan Hippu tekee, ei siinä mitään, mutta sen on vaikea unohtaa kapulaa ja tällä kertaa se kyllä jumitti siihen huolella. Nouto oli ihan OK. Heitossa vähän liikautti tassua (sitäkin osasin tällä treenimäärällä odottaa) ja loppuperusasento liirautui taakse, mikä sekin oli tiedossa oleva virhemarginaali. Ruutu meidän murheenkryynimme sitten lopulta nollautui. Hippu teki toisinnon viime vuodelta. Merkkasi mielestäni ruudun, mutta lähetyksestä lähti oikealle ja meni oikeasta laidasta sisään. Näytti kuitenkin ihan itsevarmalta, kun viime vuonna oli ihan eksyneen aropupun näköisenä ruudussa. Itse mokasin, kun annoin vähän väärän käskyn maahan menoon ja jouduin tuplaamaan. Sen jälkeen Hippu sitten kruunasi tilanteen ja sai päähänsä, että ruudun takaa voisi löytyä pallo... nousi ja lähti taakse, mutta meni maahan heti käskystä. Nollahan se kuitenkin lopputulemana oli. Tätä on treenattu (ruudun löytymistä ja sinne meno linjaa), mutta ei vaan osu eikä uppoa. Mietintämyssy syvään kupoliin.. Liikkeestä maahan meno oli OK liike, mitä nyt mulkoili kapulaa kantavaa liikkuria maatessaan.

Kolmannessa kehässä oli hyppy, liikkeestä seisominen ja kierto. Hyppy oli hyvä, siinä ei mitään. Liikkeestä seisominen oli tylsän laiska, mutta muuten virheetön. Kierto oli muuten hyvä, mutta jotenkin tässä tuli fiilis, että hetken ajatteli löytävänsä pallon jostain hieman merkkiä kauempaa, korjasi virheen kuitenkin itse. Se on jännä, että tämän kierron se löytää ja hahmottaa, mutta ruutua ei niin millään! 

Neljäs kehä oli paikalla olo ja siinä ei huomauttamista. 

Treenilistalle jäi paljon teknisiä juttuja, mutta ennen kaikkea huutava pula kokonaisuuksista, sillä Hippu alkoi kehien edetessä protestoida liikkeiden jälkeisessä vapautuksessa mulle. Eikä se kokonaisuuskaan nyt sitten niin hyvä ollut, mihin se parhaimmillaan oikeasti pystyisi! Oli siellä kuitenkin joitakin juttuja, joissa se oli selkeästi kehittynyt ja edennyt viime vuodesta, talven törkeän pitkästä tauosta huolimatta, joten on tässä toivoa :) 

Hippu sai kokoon nyt TK2-koularin. Pisteitä kertyi ruudun nollasta lempeällä arvostelulinjalla 279 pistettä ja risat. Sijoitus taisi olla avoimen luokan puolivälissä eli vahvoja ykkösiä kertyi paljon! Meidän TamSKin joukkuekin päätyi hienosti tiukassa kisassa sijalle 5 eikä oltu monen pisteen päässä palkintopalleista joukkueena! Hyvä TamSK!

Tässä vielä muutama kuva (c) Kaisa Jalava. Kiitos <3

Seuraava steppi onkin aloittaa työstää voittajaluokan liikkeitä sitten oikeasti. Siellä se ruutu edelleen odottaa! Hahmottamisen määrä sen kuin lisääntyy, kun mukaan tulee ohjattunouto. Onneksi nouto on Hipulle mieluinen liike. Toivon, että kapulahulluus auttaa sitä hahmottamaan ohjatun elementit helpommin kuin mitä ruudun hahmotus etenee. Kaukot on varmasti sieltä vaikeimmasta päästä ruudun ohjella meille voittajassa. Tunnistusnouto on jo aika hyvällä mallilla, jäävät Hippu osaa erotella, seuraamisessa on lähinnä teknisiä hiottavia juttuja. Hyppynoudon en usko olevan ongelma ja metallia se osaa kantaa, vaikkei juuri metallikapulaa ole nähnytkään. Luoksetulon stopissa on hyväntuntuiset pohjat jo nyt. Elokuussa käydään Christalta hakemassa vähän lisä osviittaa mm. ruutuun ja sitten pitää vain treenata. :) 

Melkein yhdeksän kuukautta

Elämme selkeästi mullistusten vuotta 2019 meidän pienessä perheessämme. Olin kaavaillut alkuvuodelle paljon erilaisia koulutuksia, joihin pääsisin itse osallistumaan koiran kanssa, oppimaan lisää. Osan olin jopa itse järjestellyt omasta tai seuran kautta. Lopputulemana pääsin osallistumaan tasan yhteen, kun kohtasin elämässäni jotain uutta ja erilaista.

Aavistelin jo joululoman loppupuolella, että asiat tulevat muuttumaan, mutta lopullisen sinetin asialle sain tammikuussa omana syntymäpäivänäni. Tein raskaustestin, joka oli positiivinen. Uusin testin ja tulos oli sama. Hupsista heijaa, sillä tällaista en ollut tähän vuoteen suunnitellut, mutta elämä ei aina kulje niitä suunnitelmien siloittamia polkuja pitkin. Tämä oli vasta alkusoittoa tulevalle. 

Tammikuussa nujerruin aivan järjettömän väsymyksen alle. Nukuin yöt, raahauduin töihin ja nukuin päivistä sen, mitä jäljelle jäi. Keho huusi unta kuin ei olisi koskaan levännyt. Tammikuu liisi ohi sitkutellen ja päästiin helmikuun alkuun. Edessä oli ihan uusi ulottuvuus. Olin toki kuullut raskauspahoinvoinnista - yleensähän se on jonkin asian laukaisemaa tai tiettyyn vuorokauden aikaan ajoittuvaa oksentelua. Minulla se humpsahti versiona 24/7 ja tuupersi sängyn pohjalle. Pystyyn ei ollut mitään asiaa ja olotila oli sanoin kuvaamaton, vaikka siihen ei alkuun sisältynyt oksentelu.

Lopulta se yrjökin sitten saapui taloon. Makasin päivästä toiseen, viikosta toiseen ja lopulta kuukaudesta toiseen kotona joko sängyssä tai sohvalla. Tutuksi tuli äänikirjat, NetFlixit, naisten ja miesten jääkiekon MM-kilpailut, hiihdon MM-kilpailut. Vielä tutummaksi tuli pimennetty makuuhuone ja tuskainen olotila sekä loputon oksentaminen ja kyvyttömyys syödä ja juoda mitään. Päivästä toiseen selviytyminen oli tuskaa ja taistelua, kotona ei pystynyt mihinkään arkisiinkaan asioihin. Mitä ikinä laittoi suuhun, se nousi ylös. Paino putosi humisten ja keho kuivui. Lopulta pääsin ruinaamalla tiputukseen, kun hädin tuskin selvisin enää lääkärille, ja pyytämällä sain lopulta lääkkeitä pelastamaan mitä pelastettavissa oli. Loppu viimein sain diagnoosinkin: hyperemesis gravidum eli vakava raskauden aikainen pahoinvointi, joka osuu muutaman hassun prosentin kohdalle raskauksien saralla. Hoitoa ei ole, ainoastaan tukihoitoja, pitää vain purra hammasta ja selvitä. 

Olin helmikuun alusta asti kotona. En päässyt mihinkään, en mihinkään. Läheiset kävivät kaupassa ja mies kävi reissutyöstään yhden viikonlopun kotona ihan vain siivoamassa, kun en edes siihen pystynyt. Koirat joutuivat tyytymään seurassani kuorsaamiseen ja takapihalla ulkoiluun. Onneksi ystävät auttoivat ja koirat pääsi välillä vähän lenkkeilemäänkin <3 Lopulta, kun oksentaminen alkoi hellittää, olin alipainoinen rutikuiva luukasa, jolla ei ollut jäljellä lihaksia, ei voimia, ei mitään. Sikiö sitkeänä loisena sen sijaan voi jatkuvasti hyvin <3 Ilman kaikkien pienenäkin apuna olleiden ihmisten apua, tukea ja ajatusten vaihdantaa, en olisi ikinä selvinnyt. En fyysisesti ja vielä vähemmän henkisesti. 

Olon hellittäminen osui tiukkaan saumaan, sillä Tikan sisko sai vielä pennut maaliskuun alussa ja minulla oli siellä pentu varattuna. Se oli suunniteltu juttu jo edellisen vuoden puolelta. Oli kuristavaa vessan pönttöä halaillessa miettiä, että näinkö käy, etten voi pentua ottaa, kun en pysty edes itsestäni huolehtimaan. Asioilla on kuitenkin tapana mennä niin kuin kuuluu ja ilmeisesti pienen Blackien oli tarkoitus tulla tähän taloon. Kiitos Annelle pennun hakureissusta! Melkoisen pennelin sainkin! Ei toista niin ahnetta ja niin itsenäistä ole vielä omalle kohdalle osunut, vaikka luulin, että Tikka on ollut molempia... Aika näyttää, mitä pennelistä kehkeytyy!

Tikan vointi on ollut oikein kiva. Pirteä ja iloinen oma itsensä on yli 9 ikä vuotta porskuttava rouvakoira! Tokot on tokoiltu, siihen ei enää Tikan kroppaa revitä, mutta Tikka on päässyt rally-tokoilemaan ja sillä on kaksi tulosta alosta, joista molemmista 100 pistettä. Elokuussa Tikka pääseekin edustamaan TamSKia rallyn SM-kisoihin. Aika hauskaa :) 

Hipun kanssa meni tokosuunnitelmat vähän uusiksi, kun talvi meni leväten ja sen jälkeen on jouduttu keskittymään lihasten takaisin etsiskelyyn. Päätinkin sitten, että voimme täydentään TamSKin joukkueita AVOssa SM-kisoissa tokon saralla, kun kerran luokan koirista oli vähän pulaa. Treenaaminen on ollut tosi vähäistä, aivan liian vähäistä, ja vikalista on pitkä, mutta ollaan iloisia siitä, että päästään mukaan ja saadaan edustaa seuraamme loistavassa seurassa Paimiossa elokuussa. Sen jälkeen katse sitten vakavammin siintää kohti voittajaluokkaa ja vikalistan lyhentämistä! 

Kesä on lentänyt siivillä loputtoman pitkän ja ankean talven jälkeen. Vatsa tietenkin alkaa jo painaa ja rajoittaa, mutta niin nautitaan, kun voidaan edes jotain! Välillä on toki yhä edelleen huonoja päiviä olon suhteen, mutta ei mitään lähimainkaan talveen verrattavissa olevaa. Talven kuvailuun ei riitä mitkään sanat eikä kuvaukset - vain ne, jotkat ovat kokeneet saman tai samankaltaisen loputtoman pahoinvoinnin muusta syystä, voivat ymmärtää tuon kokemuksen. Vielä on kuitenkin viikkoja jäljellä ehtiä tekemään mukavia asioita ilman vauvan tarpeista ja läsnäolosta huolehtimista :) 

Koirat pitivät seuraa ja vierihoitivat talvella oikein urakalla <3 

Blackiestä on varttumassa melko vikkelä hörökorva :) 

TOKO PiirM2018

Syksy on saapunut, hiljalleen alkanut. Puissa on aivan huikean hienoja, tummanpunaisen leiskuvia värejä jo, mutta ei vielä kovin paljoa. Tämä kuluva viikko on ollut hieman viileä, mutta ensi viikolle on lupailtu jälleen +20 astetta lämmintä eli syksy pääsee hellimään meitä täydellä voimallaan. Tällä viikolla on vihdoin saatu sateita ja luonto on saanut kaipaamaansa vettä rutikuivan ja kuuman kesän päätteeksi. Se tietää lisää sieniä metsään ja siitäkös me tyttöjen kanssa tykätään: viettää tuntikausia sieniä keräillen ja metsissä samoillen, kiipeillen, mähkien ja huhkien ja tytöt keppejä järsien. Suosikki juttuja meidän arjessamme!

Tikalla on takana pitkä tauko kropan takia ja nyt olemme saaneet luvan taas treenata yli 2 kuukauden jälkeen. Nyt otetaan hyvin hissuksiin ja hyvin varoen. Jos takapakkia kropan kanssa vielä tulee, niin sitten Tikan tokoura alkaa olla taputeltuna, mutta vielä en heitä kirvestä kaivoon. Tähän yritykseen lähdemme vielä kerran avoimin ja varovaisin sekä kiitollisin mielin. Tikka on jälleen hurmiossa päästessään kentälle ja varovainen kentille paluu vaatii pinnistelyä itseltäni, jotta jaksan polkea jarrupoljinta urakalla, kun haluttaisiin antaa vaan mennä ja nauttia! 

Tänään oli vuorossa kuitenkin TOKOn Pohjois-Hämeen piirinmestaruuskilpailut kotiseuran jäjrestämänä. Viime vuonna Hippu voitti alokasluokan ja oli mukana piirinmestaruuden voittaneessa joukkueessa. Tänä vuonna kilpailimme avoimessa luokassa kahden muun koirakon kanssa paremmuudesta ja osallistuimme joukkuekilpailuun Henrin ja Sarin kanssa samassa joukkueessa. Joukkueemme saavuttikin hienosti piirinmestaruuden voiton ja kotiseuramme jyräsi ylivoimaisen kolmoisvoiton. Harmillisen vähän oli kokeessa alokasluokkaa lukuunottamatta kilpailijoita mukana ja joukkueitakin oli harmillisesti vain neljä. Henki ja fiilis kisoissa olivat kuitenkin mainiot ja kisaaminen mukavassa ilmapiirissä tuntui ihanalta. 

Hippu oli nyt ensimmäisessä hallikokeessaan. Tarkoituksella olen näitä hallikokeita karttanut, mutta SM-kilapiluista hampaankoloon jäänyt ruutu eritoten oli pakko päästä testaamaan vielä avoimessa luokassa ja vihdoin oli aika kypsä kurkistaa hallikokeen tunnelmat Hipulta. Arvokasta kokemusta ja arvokasta tietoa treenejä varten tästä kokeesta kumpusikin, joten olen iloinen, että lähdin, vaikka takaiskuna pieni loukkaantuminen SM-kilpailun jälkeen aiheutti sen, että treenit jäivät tätä koetta ajatellen aivan liian vähiin enkä saanut ihan kaikkea sitä, mitä olin toivonut, treenattua näiden kahden kilpailun välissä.

Avoimen luokan liikkeet tehtiin putkeen. Paikalla olossa Hippu hipoi täydellisyyttä, johon toi särön vain paikalla olo liikkeen päättymisen jälkeinen vapauttaminen, jossa se haukahti kerran. Mutta istumisen itsessään se suoritti kuin tatti. Pari hiuksen hienoa vilkaisua ilman, että pää varsinaisesti edes kääntyi mihinkään, muuten ihan priima suoritus - huikeaa! Jotain on todellakin tehty oikein sen kanssa!

Yksilöliikkeet alkoivat hypyllä, jota ei ollakaan SM-kilpailun jälkeen treenattu. Siinä Hippu taas loikkasi aivan väärästä paikkaa ja kolautti takasilla hieman esteeseen, mikä tietenkin näkyi pisteissä. Hyppyjuttuja pitää alkaa treenata. Ponnistusvoimassa ei ole ongelmia, mutta kokemattomuus näkyy hölmöläisen arvioinneissa ja se pitää ottaa ohjelmistoon, jotta pääsisimme myös PK-puolelle jossain vaiheessa kokeilemaan onneamme ja osaamistamme. Sillä asialla ei onneksi ole kiirettä, mutta ehdottomasti se on tärkeä aihio treenilistalle. 

Hypyn jälkeen vuorossa oli tasamaanouto, joka meni hyvin. Kapulan luovutuspaikka oli taas hieman persoonallinen parkkeeraus, mutta muuten oikein vauhdikas ja täsmällinen liike. Liikkeestä istuminen onnistui hyvin, siinä tosin näkyi aavistuksen levottomuutta, josta en pitänyt. Liikkeestä seisominenkin tuntui mukavalta, mutta sitten iski koiralle epäusko ja se käännähti seuraamaan minua ohittaessani sen. Jos olisin ollut tarkkana ja viisaana, niin olisin antanut sille lisäkäskyn odottaa, mutta en ollut viisas enkä tarkkaavainen.

Näiden jälkeen jatkettiin luoksetuloon, mikä sujui Hippumaisen vauhdikkaasti ja mukavasti. Seuraaminen sitten olikin hieman vallatonta. Sitä osasin odottaakin viime aikojen perusteella, sillä olen havainnut erityisesti seuruussa melkoisen ongelman meillä, tai parikin. Niitä on vähän koitettu jo työstää, mutta eivät vielä ole tuottaneet haluttua lopputulosta. Jälleen kerran on todettava, että kerran hieno seuruu hävisi bumerangina jonnekin kesän aikana. No, se on tokoa se! 

Kauko-ohjaus seuraamisen jälkeen oli hieno. Petrattavaa siinäkin, mutta huomioiden jälleen kerran Hipun haasteet tässä liikkeessä, on kehitystä tapahtunut. Kierto oli hyvä tähän vaiheeseen ja sitten se ruutu. Nyt Hippu kirmasi ruutuun itsevarmasti ja suoraan. Kävi, kuten aavistin käyvän, jos tämä löytymiskuvio olisi kohdillaan eli meni pitkäksi. Kutsuin ja tuli edestä yli. Pyysin peruuttamaan ja päätyi sisään. Mitään korjauksia ei olla treenattu kerran kertaa, mutta Hippu osoitti tässä yhden sen hienoista vahvuuksista - se on erittäin ohjattavissa oleva koira tällaisissa jutuissa. Olin todella tyytyväinen tähän ruutuun, tiedän nyt, miten jatkan projektia edelleen ja sain aimoannoksen uskoa asian kanssa :) 

Yhdellä nollauksella (liikkeestä seisominen) kokoon haaliutui silti 257.5 pistettä, ykköstulos ja 2. sija. 

Lämmin kiitos kuuluu Nutrolinille tukemisestamme <3 

TOKO SM 2018

TOKO SM käytiin tänä vuonna Oulun kupeessa Limingassa eli Pohjoinen sai vuoronsa karkeloiden järjestelyssä. Kisakeskus oli hieno paikka, Limingan urheilukenttä ympäristöineen. Siisti, riittävän tilava ja mukava. Järjestelyt toimivat mukavasti ja kaikki vaikutti olevan melko selkeää. Kisaajana oli helppo olla paikan päällä ainakin omakohtaisena kokemuksena AVOimessa luokassa ja seuratessa ALOkasluokan kisaa isoilta osin. 

Hippu oli valikoituna TamSKin toiseen joukkueeseen, jossa olivat myös Anu ja Luu (EVL), Kati ja Tarmo (VOI), Kaisa ja Inka (ALO), Henri ja Tylli (ALO) sekä Hanna ja Jasu (AVO). Vähän harmillisesti kaikille sattui jotain työtapaturmia, joista sitten paloi sen verran pisteitä, että useammasta ykköstuloksesta ja mukavasta sijoituksesta huolimatta joukkueemme jäi sijalle 6. Tosin, se ei ole lainkaan huonosti noin 30:sta joukkueesta. Pienellä jossittelulla vähän leikimme, että jos olisi jokainen vedetty tasollamme, niin olisimme olleet tiukasti mitalikahinoissa. Mutta tärkeintä on, että pääsimme kaikki paikalle ja osallistumaan eli koirat ja ohjaajat olivat terveitä - se on se ainoa asia, jolla todella on väliä!

Hipun kanssa lähdettiin matkaan kaksin. Tikka jäi kotiin, koska ei ollut saikuttelujen takia voinut treenata. Onneksi se vaikuttaa nyt olevan kunnossa ja rasitusta on alettu kasvattamaan ja aavistuksen omaisesti tapailtu pientä treeniäkin. Pääsimme Kaisan ja Lotan kanssa kimppakyydillä eli kerrankin en ollut ratissa. Takaisin päin ajelin kyllä sitten pitkän matkan jo kotoisasti, mutta mennessä sain vain nauttia istuskelusta ja maisemista sekä tietenkin loistavasta seurasta! Kiitos Lotta ja Kaisa!

AVOin luokka oli heti lauantaina, joten sunnuntain sain sitten auttaa meidän ALO-koirakoita ja ehdinpä mukavasti nähdä finaalin kakkoskehätkin, hauskaa! Haikeaa oli kyllä katsella jälleen finaalia katsomosta, kun ei ollut saanut edes mahdollisuutta lunastaa paikkaa sinne Tikan kanssa. Kehissä vaikutti olleen haasteita esim. ruudun kanssa, joten olisi ollut superhauskaa ja mielenkiintoista kisata!

Avoin luokka alkoi vauhdikkaasti paikalla oloilla. Ryhmä kerrallaan teki paikalla olon ja sitten yksilönä hyppyliikkeen samassa kehässä ennen seuraavaa ryhmää. Kehä oli paikkiksen osalta kyllä mielestäni varsin haastava nuorille koirille. Kehien välissä ei ollut tilaa ja viereisessä kehässä paikkiskehän puoleisella laidalla tehtiin nouto ja luoksetulo! Merkkejä oli myös roppakaupalla viljentynä kehiin. Itseäni nämä eivät niin haitanneet, mutta veikkaan, että aika monella nämä tuotti haparointia mielessä. 

Hippu teki paikalla olon täydellisesti. Sen ilme pysyi hienosti auki ja luottavaisena viereisestä kehästä huolimatta sekä takana olevasta toimitsijateltastasta ja yleisöstä huolimatta. Olin hurjan iloinen Hipun ilmeestä, asenteesta ja focuksesta. Olkoonkin, että se oli hieman äkäisen oloinen. Hyppyliikkeen sitten unohdin ja meitä huudeltiin kehään ihan huolella, kun juottelin koiraani kaikessa rauhassa, hups! Sinne sitten singahdettiin sukkana  ja valmistelematta. Kehät olivat aivan järkyttävän vetisiä ja märkiä. Litinä ja lätinä vain kävi ja kuvissakin vain vesi roiskuu! Hipulla kävi pieni turma hypyllä, koska sen lipesi etujalka alastulossa lätäkköön, vaikka tuli rauhallisesti ja järkevästi hypyn. Harmistus, onneksi ei telonut itseään!!! Liikkeen teki kuitenkin todella siististi.

Todistettavasti mäkin olen joskus hymyillyt kehässä!
(c) Kaisa Jalava

Toisessa kehässä oli kiertäminen (suoraan kohti kolmatta kehää), liikkeestä maahanmeno, nouto ja luoksetulo. Kierto oli hyvä, olen siihen tyytyväinen, korjaantui hienosti yhdellä treenillä eikä liukastunut, mitä pelkäsin! Liikkeestä  maahanmeno oli hyvä, siinä ei ihmeitä, jotain pientä säätöä kylläkin treenilistallemme. Noudossa sitten kävi jotain hassua, Hippu katsoi heiton, otti kontaktin ja unohti mihin kapula tipahti. Kapula jäi pystyyn ja näkyi kyllä kovin huonosti omaankin silmään. Hippu juoksi takana olevalle hohtavan pinkille merkille ja äkkäsi sitten kapulan. Teki oikein hienon noudon muuten. Tämä oli kallis virhe, meiltä lähti muuten oikein hienosta noudosta pisteitä, kun arvosana jäi kahdeksaan. Luoksetulossa ei ollut ihmeitä, siisti ja hyvä. 

(c) Kaisa Jalava 

(c) Kaisa Jalava

(c) Kaisa Jalava

(c) Kaisa Jalava

(c) Kaisa Jalava

(c) Kaisa Jalava

(c) Kaisa Jalava

Kolmannessa kehässä oli kauko-ohjaus, liikkestä seisominen, ruutu ja seuraaminen. Kauko-ohjaus meni ihan hyvin, etenkin huomoiden millaisen haasteen liikkeenohjaaja asetti tämän liikkeen alun toiminnallaan Hipulle. Klaarattiin se mainiosti, hyvä me :) Liikkeestä seisominen oli löysä, mutta tylsä virhe oli se, että Hippu kääntyi perääni ja tietty antoi taas paljon pisteitä tällä tylsällä mokalla pois. No, rehellisiä jos ollaan, niin olen aikalailla unohtanut treenata tämän yrittäen saada seisomista paremmaksi. Hups!

Sitten oli se ruutu. Sitä on yritetty treenata, mutta on se vaan Hipulle niin kovin vaikea asia ymmärtää. Ei se vieläkään tajua siitä kyllä oikeasti yhtään mitään, niin se vain on. No, treenit jatkuu, en aio luovuttaa! Hippu kuitenkin onnistui toikkaroimaan epämääräisesti oikeasta laidasta sisään ja yhdellä käskylläkin vielä. Kuitenkin itse hämmästelin tätä sen toimintaa ja livautin seisomisen liian myöhään sille. Maahan meni hyvi ja pysyi hienosti, loppu hyvä. Seuruu olikin sitten sen sorttinen pikapyrähdys, että alokasluokassakin tehtiin huomattavasti pidempi seuruu. Avoimen luokan seuruu oli niin lyhyt, ettei se oikein koskaan ehtinyt edes alkaa.

Huima (c) Kaisa Jalava

Tikan lapsosista myös veljekset Huima ja Vekku olivat kisoissa. Vekku alokasluokassa ja Huima avoimessa. Hienolta näytti poikien meno kehissä, kun ilokseni pääsin kummankin suoritukset näkemään. Erityisen ilahduttavaa on nähdä, miten Veeran ja Vekun yhteistyö on noin vuodessa kehkeytynyt jo huikean paljon eteenpäin ja mihin se vielä tuleekaan johtamaan ja yltämään. Myös Huima pisteli äitiliinin kopiona melkoisen mallikkaasti kehässä! Ja siinä missä Huima on äitinsä kopio, on Vekku ulkonäöltään kuin ilmetty isänsä!

Vekku (c) Kaisa Jalava

Kiitos Kaisalle jälleen kerran hienoista kuvista!

Ja kiitos huipulle yhteistyökumppanillemme Nutrolinille tyttöjen superlaadukkaista ja kotimaisista öljyistä!!! <3

(c) Kaisa Jalava

Roadtrip; there and back again!

Lubiatowo otti meidät heti saapumisiltana hellään huomaansa <3 

Heinäkuu on ollut täynnä menoa ja vilskettä. Alkukuu vierähti reissussa Puolassa ja sen jälkeen puolalaiset majailivat meillä pitkän tovin. Paljon hauskoja hetkiä ja päiviä, laiskottelua ja hyvää ruokaa. Eikä asiaa lainkaan heikentänyt hellivät säät, kun Suomikin on saanut kylpeä likimain +30 asteen helteissä päivästä toiseen!

Reissu Puolaan oli ajomatkaltaan jälleen kerran pitkä! Mennessä majoittauduimme aivan Kaunasin keskustassa mukavassa hotellissa ja palatessa jo tutuksi tulleessa Radissonissa Riikassa. Reissussa saimme nauttia mahtavasta aurinkoisesta ja lämpimästä säästä, aivan ihanasta Itämeren rannasta ja vedestä sekä metsistä. Ruoka oli hyvää, kuten aina on ollut ja porukka mahtavaa. Ei valittamista. Myös matkaseuramme oli mitä parhain, kiitos Milli ja Popa!

Kaunas

Kirkko Kaunasissa

Osa paikoista oli laitettu, osa ihan rääpällään.
Kaupungin kuvaa oltiin kuitenkin selkeästi kohentamassa!

Hotellissa Kaunasissa

Kaunasin hotellin lähellä oli paljon metsää ulkoilla.

Melkein perillä Lubiatowossa!

Hippu pääsi Puolassa myös starttaamaan avoimen luokan uransa kansainvälisesti, aika hauskaa! Ja vähän jännittävääkin kyllä. Hienosti se pikkupiraija teki kaiken, joskaan taso ei ehkä päätä huimannut, mutta enpä muista koska se olisi treenannut kokonaisuuksia viimeksi ja ihan kaikkea avointa luokkaa ajatellen ei olla päästy treenaamaan alusta loppuun kertaakaan, kun kesäkuulla oli ongelmia haiman kanssa ja Hippu menetti painoaan yli puolikiloa, niin on oltu aika hissuksiin. Hippu kuitenkin pisteli voittaen kisan ja sai aivan järjettömän kasan palkintoja kotiin tuotavaksi!

Koekokemus olikin sitten varsin avartava ja mielenkiintoinen. Paljolti enemmän kuin kummatkaan kokemamme MM-kisat Tikan kanssa tähän mennessä. Sanoisin, että siellä on aika paljon asioita, joista olisi opittavaa täällä Suomessakin. Aloittaen ihan vain kilpailijoiden asenteesta!

Koe oli Gdynian kaupungissa, meren äärellä. Alue oli iso puistoalue, jossa oli myös iso koiranäyttely kera suuren myyntikojualueen. Autoa ja väkeä oli valtavasti koiratapahtumien tiimoilta, mutta todella paljon oli myös ihan vain kaupungin väkeä; juoksijoita, kävelijöitä, pyöräilijöitä ja koiran ulkoiluttajia. Koiria kulki vapaana. Meri humisi kapean metsäkaistaleen takaa. Ketään ei kiinnostanut kuka tai mitä kulki kehän ympärillä olevalla ulkoilureitillä tai mitä siellä mekastettiin. Jos koirat räksytti autossa 5 metriä kehän reunasta, kukaan ei vaivaantunut siitä. Jos joku treenasi kehän vieressä, kehän ja ulkoilureitin väliin jäävällä pienellä nurmikaistaleella, kukaan ei vaivaantunut siitä. Häiriötä todellakin oli, eikä se ollut kahden kisapäivän aikana kenellekään minkään asteinen ongelma.

Tässä Google Maps kuvaa kisapaikasta.

Kehä oli vasemmalla. Tässä reitillä oli jatkuvasti aika kova trafiikki.

Tässä ilmakuva alueesta, johon merkitsin kehän ja ympäröiviä alueita.

Meri oli kisapaikan äärelläkin upeine rantoineen!

Tämä oli se suurin ero Suomen kokeisiin. Kukaan ei saa haukkua, kukaan ei saa liikkua, kukaan ei saa hengittää, kukaan ei saa sanoa "Jes!" tai klikata klikkerillä, kukaan ei saa kehua koiraansa aidosti rajattoman iloisesti, kukaan ei saa leikittää koiraansa kuin vähintään puolen kilometrin päässä kehästä eikä juoksuinen saa tulla maille halmeille - näin Suomessa, pienellä kärjistyksellä. Puolassa kisatessani avoimessa luokassa, minulta tultiin kysymään, voinko tehdä paikkiksen juoksuisen kanssa samassa ryhmässä - tietenkin voin! Olin todella ilahtunut, että juoksuinenkin sai kisata! Juoksuinen teki yksilösuorituksensakin vielä ennen ryhmäliikettä avoimessa luokassa. Eikä sekään ollut kenellekään ongelma! Ei kenellekään! Yksikään koira ei nuuskutellut paikkiksessa.  

Kehä VOI-EVL kisapäivänä. Ruutu on aivan hyppyjen takana eli
liikkeessä 8 ohjaaja seisoi melkein ruudussa.

Jo aamulla väkeä pysähtyi seuraamaan ohikulkumatkallaan.

Ihmisiä oli aivan kehän laidoilla eikä se ollut kenellekään ongelma.
Myös koirat saivat rauhassa olla näin likellä.

Tähän törmäsin jo viime vuonna IOC-leirin yhteydessä Saksassa. Tikka oli mukanani. Pääsimme Frankfurtiin ja junalippuja ostamaan jonottaessa rupesin katselemaan, että miksi Tikalla on verta jalassa. Kauhistuin, että se on loukkaantunut, mutta sillähän olikin alkanut kätevästi juoksut. Koirani asui uroksen kanssa samassa hotellihuoneessa (Joannan Taff), ilman mitään ongelmia. Koirani treenasi leirillä kentällä aamulla ennen leirin alkua ja leiripäivän aikana omalla vuorollaan keskellä päivää, eikä sekään ollut kenellekään mikään ongelma. Koirani majaili häkissä kentällä, eikä ketään kiinnostanut. Koirani lenkkeili samoja reittejä muiden kanssa, eikä sekään ollut mikään ongelma. Paikalla oli paljon uroksia ja urosten omistajia. Tässä on suomalaisilla paljon opittavaa asenteesta. Olen aina sanonut, että narttujen juoksut ovat suurin ongelma urosten omistajille, ei uroksille itselleen, ja nämä kaksi reissua lujittavat ajatustani vahvasti. P.S. Mullakin on ollut uros, joten en kirjoita pelkästään nartun omistajan roolissa.

Tänä ja viime vuonna leiripaikallakin oli juoksuisia narttuja. Viime vuonna Hipulla oli juoksu, joka ehti aika hyvään vaiheeseen leirin aikana ja tänä vuonna yhden leiriläisen koiralla oli tärpit menossa. Kukaan uroksista ei ollut kykenemätön treenaamaan samalla kentällä samaan aikaan tai jälkeen juoksuisen nartun. Joissakin se aavistuksen näkyi, mutta varsin vähän, koska ohjaajat olivat selkeästi päättäneet, ettei asia ole minkäänlainen ongelma. Ihailen tätä asennemaailmaa ja toivon, että suomalainen koirakulttuuri voisi kulkea kohti samaa suuntaa! Kerrottakoon, että leirillä kaikki majoittuvat kahteen rakennukseen, jotka ovat vieri vieressä eli sieltä ei todellakaan löydy sopukkaa ilman juoksutuoksuja.

Meitä kohtaan oltiin myös kaikin puolin hurjan ystävällisiä ja huomaavaisia. Reissutoverini kisasi alokasluokassa ja onnistui saamaan neljästä numerosta itselleen ensimmäisen. Kyllä, kaikkien luokkien kohdalla suoritettiin arvonta kisaajien suoritusjärjestyksestä, kun kaikki kisaajat olivat saapuneet  - samalla tavalla kuin meillä tehdään edustusjoukkueen valintakokeissa. Kisajärjestäjät ystävällisesti kysyivät, jos haluamme, niin he voivat tiedustella muilta kisaajilta numeron vaihtoa, jotta ehdimme nähdä edes yhden suorituksen livenä (Heidän alokasluokkansa on aika erilainen kuin meidän!) ennen hänen vuoroaan. Kaksi kilpailijaa vaihtoi paikkaansa suoritusvuoroille yksi ja kaksi. Olimme häkeltyneitä. Täällä tuskin kukaan olisi suostunut vapaaehtoisesti vaihtamaan vuorolle yksi tai kaksi!

Kehässä eri luokissa olikin sitten taas sellaisia seikkoja, että eipä tulisi Suomessa jälleen kerran menemään läpi. Tässä muutamia eroavaisuuksia.

• Luokissa ALO-AVO luoksetulo tehtiin melkein ruutuun. Jos koira olisi juossut ohjaajasta metrin ohi, koira olisi ollut ruudussa (ja tilaa olisi ollut tehdä luoksetulo muillakin tavoin kehässä).
• VOI-luokassa sai valita tekeekö noudon puulla vai metallilla. Tämä on hieno asia, koska tiedän monta monituista koiraa, jotka pitäisivät rotukirjoamme yllä tokossa, jos tuota kirottua metallia ei olisi voittajaluokassa!

• VOI- ja EVL-luokissa ohjatun oikea puoli oli aivan kehän laidalla. Kehänauhan ollessa ilmassa riippuva naru, oli kehästä poistuminen tässä kohtaa erittäin helppo asia. Vasen puoli oli selkeästi kehän sisällä normaalisti. Tästä olisi kuultu monta nurinaa suomalaisessa kokeessa, vaan ei Puolassa, kukaan ei sanonut asiasta halaistua sanaa!
• AVOimessa luokassa ohjaaja sai päättää tekeekö istumisen vai seisomisen liikkeestä jäävänä. Tämä oli ihan kiva juttu kanssa, koska VOI-luokassa ne kaikki pitää osata, niin mielestäni laskisi kynnystä kisata eikä olisi keneltäkään pois, jos AVOssa ohjaaja saisi valita TAI otettaisiin vain seiso ja istu AVOimeen luokkaan, koska makuu on opeteltu jo ALOon.
• Kaikki kisaajat tutustuivat liikkeenohjaajan johdolla kehään ennen luokan alkua. Liikkeenohjaaja näytti, mistä mikäkin liike alkaa ja missä järjestyksessä ja kertoi, miten hän sen liikkuroi. Tämä ei välttämättä olisi huono käytöntä alempiin luokkiin madaltamaan ensi kertalaisten kisaamiskynnystä :) Eikä tästä mielestäni saa mitään ratkaisevaa etua kisaamisessa, mutta varmasti helpottaa monella jännittäjällä jännitystä!
• Kauko-ohjauksessa liikkurit jokaisessa luokassa huitoivat käsimerkein käskytyksen ohjaajalle! Samaisessa liikkeessä liikkeenohjaaja laski kapulan, jota kantoi koko suorituksen ajan kädessään, maahan koiran taakse. Siitäkään ei kukaan valittanut mitään ja minun kapulahullu  Hippiäinen selvisi tilanteesta mainiosti myös.

Oli mukava kisata juniorin kanssa ulkomailla, vaikka juniori ei ehkä ihan valmis ollutkaan. Esim. ruudussa en ole vielä koskaan käskenyt maahan ja tehnyt loppuosaa edes irrallaan. Vähäinen treenaamattomuus kesäkuussa ja kokonaisuuden treenaamattomuus näkyivät aika vahvasti hupsuina virheinä. Lisäksi viretila ehkä vähän pyrki kohti kaakkoa, mutta Hippis teki kaiken kuitenkin kivalla asenteella :).

Palkintosaalis olikin sitten ihan järjetön! Oli kuoharipullo, oli kaksi erilaista lelua koiralle (niiden arvo jo olisi about 30-40 euroa), käsintehty vedenpitävä kokosuojapeite auton takapenkille (siinä on turvavyökolotkin erikseen!), käsintehty talutin (ja tuomarin palkintona toinenkin), palautusjuomajauhepurkki, Aptuksen energiageeli, lahjakortti (-20%), ravintojauhe koiralle ja jos vaikka mitä! Laskeskeltiin, että suomalaisena versiona tämä potti olisi ollut ihan törkeän arvokas! Kaikki palkinnot oli sponsoripalkintoja ja koemaksu oli sama 35 euroa kuin Suomessakin. Aika hurjaa!

Osa sponsoroitsijoista ja kisajärjestäjistä halusi
ikuistaa itsensä suomalaisen kanssa!

Tällaisen saaliin kanssa kelpaa hymyillä!

Upea penkin suojus pääsi heti käyttöön!

Lisää palkintoja!

Reissu oli tänäkin vuonna erinomaisen onnistunut. Matkaseurana Milli the kävelevä sanakirja sekä Popa olivat ihan huippua laatua! <3 Hipulla ja Popalla synkkasi tosi upeasti ja ne leikkivätkin reissun aikana paljon; aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä. Niiden leikit oli hienoa elehdintää ja hellyyttä, jota Hippu on varmasti kaivannut Kipinän jälkeen kovasti. 

Lenkillä Tikka, Taff ja Hippu.

Kuvassa ei ole edes ihan koko katras, joka oli lenkillä kanssamme :)

Ruoka oli tänäkin vuonna tautisen hyvää. Paljon herkullisia ja täyttäviä, ja lopulta kuitenkin aika yksinkertaisia kala-annoksia ja salaatteja tuli syötyä paljon. Jälkkäritarjonta oli kyllä kanssa varsin kelpoa :P

Ja ruoka oli todella halpaa. Yksi euro on noin 4 zlotia.

Sain Collinsioncourselta hienon kaukojen ohjaustaulun!
Kiitos ihanasta lahjasta! <3 

Radissonin ah niin taivaallinen sänky,
josta nautin ihan ilman koirien seuraa!

Laivalla tuli testattua, että Fazer ja
turkinpippuri eivät oikein kuulu yhteen.

Popa veteli aika syviä unia paluumatkalla laivalla.

Niin maittoivat unet munkin koirille palatessa.

Tytöt biitsillä!

Hippu ja Popa touhuaa.

Auringonkukan siemeniä syötiin suoraan kukasta! 

Popa ja Hippu nukkuu yhdessä <3

<3

Popa ryhtyi rahakoiraksi ja löysi rannalta 50 zlotia, huippua!