Koettelemuksia

Raskauden viimeisiä viikkoja viedään - huomenna jäljellä tasan viikko! Viimeisistä ajoista on pitänyt ottaa tehot irti. Kotona on vähän remonttipuuhat olleet menossa, mutta koiriakin on koeteltu ahkeraan. 

Hippu kävi kesällä rally-tokokisoissa Lempäälässä. Tikankin piti mennä, mutta juoksu pärähti käyntiin kisa-aamuna. Hippu sai 100 pisteen suorituksella viimeisen ALOn ykköstuloksen ja näin ollen tittelin RTK1 ja menolipun avoimeen luokkaan. Koska Tikka ei tähän kokeeseen päässyt osallistumaan ja oma seura kaipasi hakemuksia rallyn SM -kisojen joukkuetta varten, laitoin sitten Tikalta sinne hakemuksen. Sen seurauksena Tikka edusti hienoa seuraamme Rally-tokon SM -kilpailuissa Kuopiossa elokuun puolivälissä. Tikka sai siellä kokoon 99 pistettä, sijoittui kuudenneksi. 100 pisteellä meidän ajalla olisi irronnut kolmas sija. Meidän joukkue tuli hienosti pronssille, joten ihan tyhjin käsin ei tarvinnut kotimatkallekaan lähteä. 

Tänään molemmatkin pääsivät sitten Tampereen Lemmikkimessujen yhteydessä pidettyihin rally-toko -kisoihin ensimmäistä kertaa avoimeen luokkaan. Radalle oli haalittu kaikki meille vähänkään huteralla osaamisella oleva, kuten hyppy ja heti ensimmäisenä kylttinä ollut eteen tulo askellustehtävä. Tytöt kuitenkin selviytyi näistä riittävästi. Hippu sai 96 pistettä. Virheitä tuli parin kontrollin verran ja tvä + vinous. Tunteet oli neidillä taas vähän pinnassa, vaikka tällä kertaa itse yritin ottaa tosi iisisti ja mielestäni onnistuin. Kaipaa siis ratatreeniä turhaumansa kanssa. Tikka puolestaan pisteli 100 pisteen verran jälleen ja sijoittui hienosti toiseksi häviten 3 sekuntia voittajalle. Tikka kyllä teki hienosti! Sain kanssa kisaajilta paljon arvokkaita vinkkejä omaan suoritukseeni, siinä piisaa viilattavaa tässä lajissa :) 

ALO-luokan rata Lemmikkimessujen kokeessa.

Viime viikolla puolestaan kävimme Hipun kanssa torstaina BH-kokeessa Nokialla. Se oli ainoa ennen ennustettua synnytystä oleva BH-koe lähitienoolla. Ajattelin, ettei saada pieneen iltakokeeseen edes paikkaa ja olikin yllätys, kun saatiin. Siinä ei sitten enää auttanut paeta vaan lähteä rohkeasti kokeilemaan. Hipulle PK-puolen paikalla makuu on ahdistavaa ja kaupunkiosuus sen kanssa kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys. Tuomarina toimi Hermiön Outi ja tuomariharjoittelija Lauri Impiö. 

Hippu olisi voinut esittää vielä varmempaa ja vahvempaa työskentelyä tottelevaisuusosuudessa. Sillä meni jokunen tovi päästä sellaiseen itselleen hyvään moodiin. Kun se sen saavutti, niin tekeminen tuntuikin jo varsin hyvältä! Jäävät olivat arvostelun antaneen Laurin mukaan olleet nopeat (jes!). Muutenkin sai oikein hyvän arvostelun, paitsi luoksetulo oli tietenkin puutteellinen, kun tuli suoraan perusasentoon tekemättä eteentuloa, jota ei vielä osaa (ei ole opetettu). Paikalla makuu oli ahdistava, mutta Hilppa kuitenkin makasi sen. Oli mennyt lonkalleen ja palatessani oli ihan mutkalla ja otti tassun alle eli jännittävää oli ollut! 

Kaupunkiosuudessa pienen koiran pää oli koetuksella eikä pystynyt pysymään käskyn alla vierellä, mutta ei myöskään erityisemmin pöllöillyt. Yhden kerran haukahti, mutta toiselle koiralle ei edes nostanut karvojaan. Olen siis oikein tyytyväinen siihen, että selvisi tästä osasta näin hyvin. Sen eteen (arkisen käytöksen) on tehty se 3 vuotta reippaasti töitä ja on hienoa, että se hiljalleen tuottaa jotain tulosta. Kaikkeen ei Hipun pää pysty, mutta hiljalleen siellä alkaa olla ihan järjellistä käyttäytymistä havaittavissa :) 

Niin vain tuli Hipustakin sitten BH-tittelillä varustettu yksilö ja menolippu olisi nyt takataskussa palveluskoirakokeisiin. Yritetään talvella askarrella metristä hyppyä ja katsotaan, josko keväällä pääsisimme kokeilemaan taitojamme. Tosin myös sitä ampumista pitää kokeilla ja ehdottomasti pitää saada paikalla olo koiralle mukavaksi, muuten en halua sitä viedä noihin kokeisiin. Tokon paikkiksissa tällaista ahdistusta ei näy.

Nyt jäämme koirien kanssa odottamaan tämän uuden sivun aukeamista meidän kaikkien elämään ja toivomaan, että uusi arki alkaa rullailla mukavasti ja pääsisimme talvella sitten treenailemaankin <3

Suuri kiitos kuuluu jälleen yhteistyökumppanillemme Nutrolinille!!!

Some steps forward

TOKO SM 2019 oli Paimiossa Turun kupeessa. Sinne matkattiin Annen kanssa siten, että vietimme lauantain Milan luona päästen paimentamaan ja sunnuntaina sitten vietettiin päivä tokon merkeissä. Osallistuin vain Hipun kanssa ollen TamSKin joukkueessa ja osallistumalla avoimeen luokkaan vielä kerran. Hipullahan on jo kolme ykköstulosta avoimesta luokasta, mutta yhden niistä ollessa ulkomailta, meillä oli oikeus osallistua avoimeen luokkaan vielä kerran. Tarkoitus oli ollut korkata voittajaluokka keväällä tai alkukesällä, mutta se jäi haaveeksi, koska en pystynyt lainkaan treenaamaan koiria helmi-toukokuulla hyperemeesin vuoksi. Kovin heikosti saatiin treenattua kesänkään aikana, mutta jonkinlainen käsitys koiralla oli jo avoimen luokan liikkeistä, niin aika mitättömin treenein lähdettiin kisaamaan.

Paimentamaan pääsi lauantaina vain Blackie. Voi veljet miten se on magee lampailla. En vieläkään käsitä! Tikka on aina ollut tosi kiihkeä ja pyrkinyt liian lähelle lampaita ja Hipulla taas ei oikein kantti meinaa piisata lampaiden kanssa eikä pieni pää kestää. Blackie on niin pieni kokoinen (5kk 8,5 kg ja säkä ehkä jossain 40 cm hujakoilla) ja niin tosissaan ja niin cool lampailla. Sillä on omasta takaa jarrua ja älliä. Marssin sen liinan jatkeena kerta toisensa jälkeen lumoutuneena sen toiminnasta. <3 Tämä oli sen neljäs kerta lampailla ja koska pienempää aitausta ei ollut käytössä, niin teimme kuljetusta (ajoa?) sen kanssa. Sain vähän ehkä paremmin myös kiinni liinan hyödyntämisestä tässä. Jälkikäteen kyselin Next step 2019 -paimennusryhmässä lisävinkkejä liinan käyttöön ja odottelen jo kovasti seuraavaa kertaa lampailla! Annelta ostin jo paimennuspillinkin, jotta pääsisi sitten aikanaan käskyjä hakemaan heti pillille, kun vaan oppisi ensin pilliä käyttämään :) 

paimennuspilli 

Avoimen luokan kehät olivat aika haastavasti mielestäni sijoitettu, sillä ne oli samalla urheilukentän nurmella, missä samana päivänä toisella laidalla pyöri SM-finaali ja tietty sitä kulkuakin oli siinä sitten jonkin verran sinne tänne ohitse. Myös teltta-alue oli aivan vieressä. Meidän treenimääriin nähden ja erityisesti siihen nähden, ettei oltu päästy kuin yksiin kimppatreeneihin, häiriö vähän hirvitti itseäni. Lopputulemana ei kyllä häiriö liikuttanut Hippua erityisesti mihinkään. Se ei vaikuttanut noteeraavan mitään kehien ulkopuolelta. Ongelmat olivat enimmäkseen rutiinin puutetta, kokonaisuustreenin puutetta ja sitten ihan niitä olemassa olevia teknisiä virheitä. Se vähän yllätti, miten voimakkaasti se jumiutui kapulaan kapula kehässä, mutta lopulta sitäkään ei olla päästy oikein treenaamaan. 

Ensimmäisessä kehässä oli luoksetulo, kaukot ja seuraaminen. Luoksetulossa ei ollut mitään ihmeitä, ei tainnut edes törmätä, jos oikein muistan. Kaukoissa ei tehnyt niin ylös istumisia, mitä olisi meidän kriteerien mukaan pitänyt, mutta oli keskittynyt ja suht napakka! Tässä siis selkeästi aavistuksen vielä mielentila särkyy, kun istumiset jää vähän vajaaksi. Seuraaminen oli enimmäkseen suht OK, mutta kontaktiin en ole tällä hetkellä tyytyväinen - se hajoili jo vähän tammikuussa, mutten ehtinyt asiaan erityisesti paneutua. Paikan piti kohtalaisesti ja peruutukseen lähdössä kiukutteli odotetusti, sillä aloitus siitä uupuu vielä. Se täytyy nyt kyllä opettaa ja aloitinkin sen heti SM jälkeen!

Toinen kehä oli meille lähtökohtaisestikin se vaikein, sillä siinä oli nouto, ruutu ja liikkeestä maahan. Noudonhan Hippu tekee, ei siinä mitään, mutta sen on vaikea unohtaa kapulaa ja tällä kertaa se kyllä jumitti siihen huolella. Nouto oli ihan OK. Heitossa vähän liikautti tassua (sitäkin osasin tällä treenimäärällä odottaa) ja loppuperusasento liirautui taakse, mikä sekin oli tiedossa oleva virhemarginaali. Ruutu meidän murheenkryynimme sitten lopulta nollautui. Hippu teki toisinnon viime vuodelta. Merkkasi mielestäni ruudun, mutta lähetyksestä lähti oikealle ja meni oikeasta laidasta sisään. Näytti kuitenkin ihan itsevarmalta, kun viime vuonna oli ihan eksyneen aropupun näköisenä ruudussa. Itse mokasin, kun annoin vähän väärän käskyn maahan menoon ja jouduin tuplaamaan. Sen jälkeen Hippu sitten kruunasi tilanteen ja sai päähänsä, että ruudun takaa voisi löytyä pallo... nousi ja lähti taakse, mutta meni maahan heti käskystä. Nollahan se kuitenkin lopputulemana oli. Tätä on treenattu (ruudun löytymistä ja sinne meno linjaa), mutta ei vaan osu eikä uppoa. Mietintämyssy syvään kupoliin.. Liikkeestä maahan meno oli OK liike, mitä nyt mulkoili kapulaa kantavaa liikkuria maatessaan.

Kolmannessa kehässä oli hyppy, liikkeestä seisominen ja kierto. Hyppy oli hyvä, siinä ei mitään. Liikkeestä seisominen oli tylsän laiska, mutta muuten virheetön. Kierto oli muuten hyvä, mutta jotenkin tässä tuli fiilis, että hetken ajatteli löytävänsä pallon jostain hieman merkkiä kauempaa, korjasi virheen kuitenkin itse. Se on jännä, että tämän kierron se löytää ja hahmottaa, mutta ruutua ei niin millään! 

Neljäs kehä oli paikalla olo ja siinä ei huomauttamista. 

Treenilistalle jäi paljon teknisiä juttuja, mutta ennen kaikkea huutava pula kokonaisuuksista, sillä Hippu alkoi kehien edetessä protestoida liikkeiden jälkeisessä vapautuksessa mulle. Eikä se kokonaisuuskaan nyt sitten niin hyvä ollut, mihin se parhaimmillaan oikeasti pystyisi! Oli siellä kuitenkin joitakin juttuja, joissa se oli selkeästi kehittynyt ja edennyt viime vuodesta, talven törkeän pitkästä tauosta huolimatta, joten on tässä toivoa :) 

Hippu sai kokoon nyt TK2-koularin. Pisteitä kertyi ruudun nollasta lempeällä arvostelulinjalla 279 pistettä ja risat. Sijoitus taisi olla avoimen luokan puolivälissä eli vahvoja ykkösiä kertyi paljon! Meidän TamSKin joukkuekin päätyi hienosti tiukassa kisassa sijalle 5 eikä oltu monen pisteen päässä palkintopalleista joukkueena! Hyvä TamSK!

Tässä vielä muutama kuva (c) Kaisa Jalava. Kiitos <3

Seuraava steppi onkin aloittaa työstää voittajaluokan liikkeitä sitten oikeasti. Siellä se ruutu edelleen odottaa! Hahmottamisen määrä sen kuin lisääntyy, kun mukaan tulee ohjattunouto. Onneksi nouto on Hipulle mieluinen liike. Toivon, että kapulahulluus auttaa sitä hahmottamaan ohjatun elementit helpommin kuin mitä ruudun hahmotus etenee. Kaukot on varmasti sieltä vaikeimmasta päästä ruudun ohjella meille voittajassa. Tunnistusnouto on jo aika hyvällä mallilla, jäävät Hippu osaa erotella, seuraamisessa on lähinnä teknisiä hiottavia juttuja. Hyppynoudon en usko olevan ongelma ja metallia se osaa kantaa, vaikkei juuri metallikapulaa ole nähnytkään. Luoksetulon stopissa on hyväntuntuiset pohjat jo nyt. Elokuussa käydään Christalta hakemassa vähän lisä osviittaa mm. ruutuun ja sitten pitää vain treenata. :) 

Melkein yhdeksän kuukautta

Elämme selkeästi mullistusten vuotta 2019 meidän pienessä perheessämme. Olin kaavaillut alkuvuodelle paljon erilaisia koulutuksia, joihin pääsisin itse osallistumaan koiran kanssa, oppimaan lisää. Osan olin jopa itse järjestellyt omasta tai seuran kautta. Lopputulemana pääsin osallistumaan tasan yhteen, kun kohtasin elämässäni jotain uutta ja erilaista.

Aavistelin jo joululoman loppupuolella, että asiat tulevat muuttumaan, mutta lopullisen sinetin asialle sain tammikuussa omana syntymäpäivänäni. Tein raskaustestin, joka oli positiivinen. Uusin testin ja tulos oli sama. Hupsista heijaa, sillä tällaista en ollut tähän vuoteen suunnitellut, mutta elämä ei aina kulje niitä suunnitelmien siloittamia polkuja pitkin. Tämä oli vasta alkusoittoa tulevalle. 

Tammikuussa nujerruin aivan järjettömän väsymyksen alle. Nukuin yöt, raahauduin töihin ja nukuin päivistä sen, mitä jäljelle jäi. Keho huusi unta kuin ei olisi koskaan levännyt. Tammikuu liisi ohi sitkutellen ja päästiin helmikuun alkuun. Edessä oli ihan uusi ulottuvuus. Olin toki kuullut raskauspahoinvoinnista - yleensähän se on jonkin asian laukaisemaa tai tiettyyn vuorokauden aikaan ajoittuvaa oksentelua. Minulla se humpsahti versiona 24/7 ja tuupersi sängyn pohjalle. Pystyyn ei ollut mitään asiaa ja olotila oli sanoin kuvaamaton, vaikka siihen ei alkuun sisältynyt oksentelu.

Lopulta se yrjökin sitten saapui taloon. Makasin päivästä toiseen, viikosta toiseen ja lopulta kuukaudesta toiseen kotona joko sängyssä tai sohvalla. Tutuksi tuli äänikirjat, NetFlixit, naisten ja miesten jääkiekon MM-kilpailut, hiihdon MM-kilpailut. Vielä tutummaksi tuli pimennetty makuuhuone ja tuskainen olotila sekä loputon oksentaminen ja kyvyttömyys syödä ja juoda mitään. Päivästä toiseen selviytyminen oli tuskaa ja taistelua, kotona ei pystynyt mihinkään arkisiinkaan asioihin. Mitä ikinä laittoi suuhun, se nousi ylös. Paino putosi humisten ja keho kuivui. Lopulta pääsin ruinaamalla tiputukseen, kun hädin tuskin selvisin enää lääkärille, ja pyytämällä sain lopulta lääkkeitä pelastamaan mitä pelastettavissa oli. Loppu viimein sain diagnoosinkin: hyperemesis gravidum eli vakava raskauden aikainen pahoinvointi, joka osuu muutaman hassun prosentin kohdalle raskauksien saralla. Hoitoa ei ole, ainoastaan tukihoitoja, pitää vain purra hammasta ja selvitä. 

Olin helmikuun alusta asti kotona. En päässyt mihinkään, en mihinkään. Läheiset kävivät kaupassa ja mies kävi reissutyöstään yhden viikonlopun kotona ihan vain siivoamassa, kun en edes siihen pystynyt. Koirat joutuivat tyytymään seurassani kuorsaamiseen ja takapihalla ulkoiluun. Onneksi ystävät auttoivat ja koirat pääsi välillä vähän lenkkeilemäänkin <3 Lopulta, kun oksentaminen alkoi hellittää, olin alipainoinen rutikuiva luukasa, jolla ei ollut jäljellä lihaksia, ei voimia, ei mitään. Sikiö sitkeänä loisena sen sijaan voi jatkuvasti hyvin <3 Ilman kaikkien pienenäkin apuna olleiden ihmisten apua, tukea ja ajatusten vaihdantaa, en olisi ikinä selvinnyt. En fyysisesti ja vielä vähemmän henkisesti. 

Olon hellittäminen osui tiukkaan saumaan, sillä Tikan sisko sai vielä pennut maaliskuun alussa ja minulla oli siellä pentu varattuna. Se oli suunniteltu juttu jo edellisen vuoden puolelta. Oli kuristavaa vessan pönttöä halaillessa miettiä, että näinkö käy, etten voi pentua ottaa, kun en pysty edes itsestäni huolehtimaan. Asioilla on kuitenkin tapana mennä niin kuin kuuluu ja ilmeisesti pienen Blackien oli tarkoitus tulla tähän taloon. Kiitos Annelle pennun hakureissusta! Melkoisen pennelin sainkin! Ei toista niin ahnetta ja niin itsenäistä ole vielä omalle kohdalle osunut, vaikka luulin, että Tikka on ollut molempia... Aika näyttää, mitä pennelistä kehkeytyy!

Tikan vointi on ollut oikein kiva. Pirteä ja iloinen oma itsensä on yli 9 ikä vuotta porskuttava rouvakoira! Tokot on tokoiltu, siihen ei enää Tikan kroppaa revitä, mutta Tikka on päässyt rally-tokoilemaan ja sillä on kaksi tulosta alosta, joista molemmista 100 pistettä. Elokuussa Tikka pääseekin edustamaan TamSKia rallyn SM-kisoihin. Aika hauskaa :) 

Hipun kanssa meni tokosuunnitelmat vähän uusiksi, kun talvi meni leväten ja sen jälkeen on jouduttu keskittymään lihasten takaisin etsiskelyyn. Päätinkin sitten, että voimme täydentään TamSKin joukkueita AVOssa SM-kisoissa tokon saralla, kun kerran luokan koirista oli vähän pulaa. Treenaaminen on ollut tosi vähäistä, aivan liian vähäistä, ja vikalista on pitkä, mutta ollaan iloisia siitä, että päästään mukaan ja saadaan edustaa seuraamme loistavassa seurassa Paimiossa elokuussa. Sen jälkeen katse sitten vakavammin siintää kohti voittajaluokkaa ja vikalistan lyhentämistä! 

Kesä on lentänyt siivillä loputtoman pitkän ja ankean talven jälkeen. Vatsa tietenkin alkaa jo painaa ja rajoittaa, mutta niin nautitaan, kun voidaan edes jotain! Välillä on toki yhä edelleen huonoja päiviä olon suhteen, mutta ei mitään lähimainkaan talveen verrattavissa olevaa. Talven kuvailuun ei riitä mitkään sanat eikä kuvaukset - vain ne, jotkat ovat kokeneet saman tai samankaltaisen loputtoman pahoinvoinnin muusta syystä, voivat ymmärtää tuon kokemuksen. Vielä on kuitenkin viikkoja jäljellä ehtiä tekemään mukavia asioita ilman vauvan tarpeista ja läsnäolosta huolehtimista :) 

Koirat pitivät seuraa ja vierihoitivat talvella oikein urakalla <3 

Blackiestä on varttumassa melko vikkelä hörökorva :)