Hahah, Henriikka kaipaili tänne tekstejä mun hurjasta sinkkuelämästä. No todettakoon sen verran, että hurjaa se ei ole tainnut olla ikinä. Ehkä vähän villiä vuonna nakki ja papu, mutta melko kuollutta viime aikoina. Eli jos siitä aletaan kirjoittelemaan, niin se on sitten samaa volinaa viikosta toiseen. Eli sori, se taidetaan jättää väliin. Koira-asioissa pysytään, kun ei kerran muutakaan elämää ole (ja oikeesti sitä varten tää on vähän perustettukin).
Mutta asiaan, viikon sisään on tullut treenattua useempaan kertaan, mutta päivitykset puuttuu. Koottuja mietteitä siis. No viikko sitten lauantaina Sini piti meille tokotreenit. Tintan kanssa treenasin pitkästä aikaa ruutua ja luoksetulon pysäytyksiä. Ruutu luonasi tauon jälkeen hyvin, oli vissiin koira unohtanut sen pikku prässäämisen. Tosin edelleen ongelmana on se eka ruutuun lähetys. Ei vaan tajua mennä ruudun keskellä vaan haahuilee ympäriinsä ja nenällä etsii kosketusalustaa. SIIS DAA! Katso silmillä. Kun sen sitten avustuksen jälkeen sai löytämään sen alustan, niin seuraavilla kerroilla ei ongelmaa. Alustan idea on kuitenkin selvillä ja tarjoaa sitä hyvin, mutta joku epävarmuus siinä sitten iskee kun matkaa lisätään. Tai niin mä ajattelin kunnes sitten tiistaina päätin kokeilla et onko näkyvämmän alustan kanssa sitä ongelmaa. No ei ollut ei. Eli mun harmaa alustani ei erotu tarpeaksi vihreältä/harmaalta pohjalta ja silloin se empii. Valkoisen löytämisessä ei ollut ongelmaa ja turha haistelu jäi pois. Oon siis varmaan liian nopeasti koittanut häivyttää alustaa pois? Ehkä? Tai samahan on ollut alusta asti, mutta nyt on iskenyt joku epävarmuus. Jos ei selvästi näy, niin sitten täytyy käydä nuuskimassa kaikki lehdet ym. läpi. Nyt sitten päätin tehdä vaan näkyvällä alustalla ja opettaa siihen vielä enemmän valmistelevaa käskyä. Luoksetulon pysäytykset edelleen ok. Enemmän täytyisi treenata seisomisesta ja maasta lähtemiseen vauhtia. Ekan pysäytyksen jälkeen vauhti kun ei ole päätä huimaava.
Moan kanssa kokeiltiin ruudun alkeita kosketusalustalla ja läksyksi saatiin opetella kestoa alustalle. Nyt se on sellaista päätöntä jojoilua. Mitäs muuta sitten tehtiin.. Hmm. Moankin kanssa tehtiin maahan ja seisomaan pysäytyksiä. Jostain syystä Moalla ei toi seisomaan pysäyttäminen toimi ollenkaan lyhyellä matkalla. Pitkällä ihan siedettä. Läheltä kun treenaa, niin lähtee hitaasti liikkeelle ja reagoi yhtä hitaasti seis-käskyyn. :D Nooh, ehkä siihen auttaa se, ettei pidä parin kuukauden taukoa. Maahanmenoa otettiin tossa yhteydessä ekaa kertaa ja ihan ok se tais kai mennä. Kaukojen tekniikkaa treenattiin molempien kanssa ihan läheltä ja paljon hitaammassa temmossa mitä oon yksinäni tehnyt. Koiralla siis täytyy olla aikaa ajatella mitä se tekee. Hups, miten niin mulla on aina kiire. :D Paikallamakuussa Moa on nyt keksinyt nousta istumaan heti kun jätän sen. Ehkä tähänkin auttaa treeni, etenkin ryhmässä. Ehkä sitä ei kannata kokeilla ekaa kertaa kokeissa...
No tiistaina kävin vetämässä agitreenit ja sitä ennen Tintan kanssa vähän hömöteltiin agilityä. Hauskasti se meni, jopa yllättävän hyvin Tintaksi. Kontaktit nyt on hitaat, eikä se muutenkaan mikään tykki ole, mutta pääasia, että joskus pääsee jotain tekemään. Moan kanssa treenailin lähinnä ihmisnuolta ja ennakoivaa valssia. Tai molemmissa lähinnä sitä, että koira oikeasti kokoaa itsensä ennen hyppyä. Eihän se silti lyhyttä hyppykaarta tee, mutta on siinä sentäs joku tolkku. Ihmisnuolessa pysäytin joka kerta ennen estettä ja vasta siitä sai hypätä. Moalta kun on ihan turha enää ruveta vaatimaan nättejä ja pieniä kaarroksia, mutta tuon se on nyt viimeisen vuoden aikana hiukan tajunnut. Hyvänä päivänä siis hiukan osaa koota itsensä ennen hyppyä, jolloin ihan jokainen ei veny. Elina viime koulutuksessa sanoikin, että Moa on sellainen koira jota ei saisi ikinä treeneissä päästää suoraan hyppäämään ihmisnuolta tai ennakointi. Aina treeneissä pysäytys, niin hyvällä tuurilla se malttaa joskus tehdä sen myös kisoissa.
Myös kontaktilla koitin hetsata sitä juoksemaan siitä läpi niin, että saisin sitten itse koomailla. Kerran taisin onnistua ja koira olikin ihan että häh?! Toista kertaa ei sitten arvatenkaan tullut vaikka tein mitä. Lopulta päädyin sitten "vapauttamaan" sen väärällä käskyllä (kukka), jotta sain käperryttyä taas kasaan. No olihan se ihan ihmeissään, eikä tuo sama asia ole. Toivottavasti se kuitenkin hiukan herätti sitä myös kuuntelemaan, että mitä siinä kontaktilla sanotaan silloin kun saa lähteä.
Jaa, että kootusti piti kirjoittaa. No torstain agitreeneissä Tinta oli turistina ja Moa reenaili edelleen kontakteja. Toi jäähykoomailu ei oikein toiminut silloin kun paikalla oli muita. Marja houkutteli Moa lelulla ja saikin sen pari kertaa varastamaan. Mutta eipä koiraa hirveästi mun koomailuni kiinnostanut, kun Marjalla oli lelu... Että ei ihan hirveästi ollut varmaan apua. Tosin häiriötä tuli treenattua kunnolla. Rataa yritin tehdä, mutta eihän siitä mitään tullut kun tuo oli ihan reikäpää. Hyvällä fiiliksellä lauantain kisoihin siis!
Lauantaina kisattiin sitten Lempäälässä. Tinta raukka joutui olemaan Marjan Roni-bc:n kanssa samassa takaluukussa ja vähän oli ällöä. Poikabakteereja hei! No Tinta hömpötteli omaan tapaansa 5 ja hyl. Kepeillä on vaan pakko tunkea väärään väliin. Huoh. No Moan kanssa hyppäri oli ihan sairaan makeen sikasiisti. Paitsi tietty tuuletin nollaa liian aikaisin ja vika rima tuli alas. :D Miten niin mun tuuria, se hyppyserti meni sitten siinä! Nooh, hyvät fiilikset jäi kun vaikea rata meni niin putkeen. Agiradoilla hyllytettiin sitten tietysti. Molemmilla radoilla ehkä omasta syystä. Koira oli jopa ihan kuulolla. Kontaktit oli suht ok, mutta niinhän ny hylyn jälkeen aina on. Ekan radan puomi oli täydellinen, keinun juoksi läpi, joten siitä maahan ja suoraan maaliin. En kehdannut sit käpertyä sykkyrälle jostain syystä... Tokalla radalla aan juoksi läpi, mut mä viipotin niin kaukana edellä etten pystyny kiinnittämään huomiota. No sitten tietty itse sekoilin ja hyllytettiin ja sen jälkeen taas täydellinen puomi.
Kyllä se täytys pystyä ottamaan se asenne, että sinne radalla mennään tekemään vaan täydelliset kontaktit. Jos juoksee läpi, niin heti maahan ja parin esteen kautta pois. Nyt kun on tekemässä rataa, niin niistä kontakteista on niin helppo lipsua. Mutta se sanottakoon Moan kunniaksi, että yhtään sikakontaktia ei tehty eikä muutenkaan sikailtu. Hyvät fiilikset jäi luultavasti tän vuoden vikoista kisoista. Ollaan me Marjan kanssa vaan melkosia masokisteja ei voi muuta sanoa. No ainakin on hyvää seuraa ja yleensä hyvää ruokaa! :D
Jaahas, tämän tervehenkisen viikon jälkeen voikin sitten valmistautua huomiseen 12 tuntiseen koulupäivään. Jippijaijee ja Kaisalle kiitos kun hoidat MoaBoaa huomenna.
Siihen täytyy keksiä joku kikkakolmonen. Muuta ei sitten Tintan kanssa taidettu tehdäkään.
Mutta kaippa se tästä kun maltillisesti treenailee eikä ahnehdi!