Erilaiset synttärit

Tänään Toffo olisi täyttänyt 14-vuotta, jos kutsu taivaaseen ei olisi tullut ennen.
Tuntuu kovin omituiselta, sillä olin niin kovin varma, että tätä päivää vietettäisiin yhdessä.
Murehdin jo etukäteen miten vanha pappa totutettaisiin pentuun ja kauanko se kestäisi.
Ehkä Toffo tiesi, että on parempi lähteä turvaan naskalihampailta ja muulta pentukohkotukselta.

Tämä se vasta oli hienoa aikaa. :)

Monina päivinä huomaan ajattelevani, että olenko kauhea ihminen kun en joka päivä ikävöi.
Tänään taas ikävä iski ja kovaa. :(

Suru on rakkauden hinta

Viime viikonloppu ei mennyt miltään osilta niin kuin olin ajatellut. Jouduimme yllättäen vaikean päätöksen eteen varhain sunnuntaiaamuna. Toffo oli yllättäen mennyt yöllä huonoon kuntoon, eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin saattaa rakas ystävä viimeiselle matkalle. Toffon tasapainoelimessä oli jokin vika ja sen takajalat eivät kantaneet. Myös silmät vilkkuivat pakonomaisesti sivusuunnassa ja kulmat räpsyivät. Eläinlääkäri veikkaili halvausta tai kasvainta. Vanhoilla koirilla oireet saattavat johtua ihan rappeumasta, mutta eivät silloin tule näin yllättäen. Hoitoa ei niin vanhalle koiralle enää ollut mielekästä kokeilla, koska vaivaa ei pystyisi parantamaan. Kovin äkkiä pelätty tilanne tuli eteen. Vielä lauantaina isäni oli käynyt Toffon kanssa pitkällä lenkillä. Toisaalta olen onnellinen, että Toffo eli loppuun asti ilman oireita ja sai nauttia elämästään. Olin varma, että ensi kuussa juhlisimme 14-vuotis syntymäpäiviä. Yllättävän hyvin poismenoon osaa suhtautua kun tietää, ettei vaihtoehtoja ollut. Oli viimeisen palveluksen aika.

Toffo on opettanut minulle ja meille kaikille niin paljon. Se on ollut osa elämääni ala-asteelta saakka ja kuunnellut monet murheet. Yhdessä tutustuimme koiramaailman saloihin ja moniin uusiin ihmisiin. Olen ikuisesti kiitollinen kaikista niistä hienoista hetkistä joita koimme yhdessä. On totta, että vain yksi on ensimmäinen. Ikävä ei varmasti katoa koskaan. Kiitos kaikesta rakas Toffo, kaunista taivasmatkaa. Vielä me tavataan!

23.4.1998-18.3.2012

Laiskoja laiskotuttaa

Onneksi tätä ei tullut nimettyä treeniblogiksi, sillä treenailu on kyllä jäänyt niin vähälle, että oikein hävettää. Viimeisen kolmen viikon aikana on treenattu kahdesti agilityä eikä mitään muuta. Eikä voi edes vedota kiireeseen tai muuhunkaan. On vain tullut melkoinen burnout, kun tuntuu ettei mikään mene putkeen. No onneksi oltiin Elinan agilitykoulutuksessa viime sunnuntaina. Rataa ei ihan hirveästi ehditty treenailemaan, vaan lähinnä koitettiin saada Moa juoksemaan puomin kontaktista läpi ja sitten korjailtiin sitä uudella tavalla. Virheen jälkeen en saa sanoa Moalle mitään, menen kyykkyyn enkä saa katsoa koiraa. Eräänlainen jäähy siis, josta koira menee hämilleen ja toivon mukaan hiukan pudottaa virettä alaspäin. Sama pitäisi kehdata tehdä kisoissa, mut emmää kehtaa! : D Tämän viikon treenit jäi oman sairastelun takia väliin, mutta ens viikolla täytyy kokeilla samaa hommaa. Hulluna ilmoitin meidät Lempäälään kisoihin 19.11., joten siellä joudutaan sitten jäähyilemään jossei kontaktit pelitä! Hyvällä tuurilla tosin juoksu alkaa ennen sitä.
 
Moan kanssa treenaaminen on kyllä välillä sellaista, että huhhuh. Just treenikavereille kirosin, että minkä ihmeen takia sitä vaan treenaa ja treenaa ja maksaa itsensä kipeäksi siitä. Sitten kun menee koiran kanssa ihmisten ilmoille, niin se ei kuitenkaan osaa mitään ja käyttäytyy kuin mikäkin reikäpää. Hivenen turhauttavaa! Ja sitten vielä minä hullu haluan toisen tuollaisen kuumakallen! : D Jotain masokistin vikaa varmaan. Ei vaiska, on se hieno elukka hyvänä päivänä...

Toffonkin rasvapatin poisto oli ja meni ja hampaatkin tsekattiin. Tikitkin poistettiin isän kanssa sunnuntaina ja haava näytti hyvältä edelleen. Hampaatkin oli kuulemma hyvät, joten toivottavasti se ei niiden takia jouduta enää käymään lekurissa. Vanha pappa se vaan sitkeästi porskuttaa siinä missä nuoremmatkin. Ei mitään vikaa missään. Saappaat jalassa se lähtee sitten kun aika tulee!

Onneksi viikonlopulle on suunnitelmissa treenailua. Sini pitää meille tokotreenit Äetsän hallilla. Ilmottauduin mukaan molemmilla koirilla. Tintan kanssa luultavasti hiukan höntsäillään jotain, mutta Moan kanssa täytyis ihan tosissaan ruveta treenaamaan niitä voittajan liikkeitä. Kovana tavoitteena saada ens keväänä voi1-tulos. TOSIN melko mahdotonta, jos ei treenaa lainkaan... Onneksi on hyvä koira, niin ei tarvi miljoonaa toistoa! Heh!

Jaaha, kaippa sitä jaarittelisi taas aikansa kuluksi vaikka mitä, jos tätä nyt joku edes sattuu lukemaan. : D Hyvä tapa vältellä koulutehtävien tekemistä!

Tintakin pääsee muuten taas pitkästä aikaa virallisiin agikisoihin loistamaan taidoillaan! Jei. Paitsi jos silläkin alkaa juoksu. Tarttis varmaan hankkia poikakoiria. Jos muuten jotain kiinnostaa kiva lyhytkarvanen tuontibcnarttu, niin kaverilla ois tarjota. Että vinkvink vaan, täyssiskonsa on ainakin superkiva!

Huihui!

Nyt on sitten Toffolle varattu ensi viikolle leikkausaika. Ensisijaisesti tosin poistetaan hammaskiveä ja katsotaan missä kunnossa purukalusto on kun tuo syöminen on ollut välillä vähän hidasta. Jos se menee ok, eikä nukutuksen kanssa tule ongelmia, niin sitten poistetaan rasvapatti. Muuten rasvapatttia ei täytyisi poistaa, mutta se on juuri inhottavasti siinä kohdassa, josta valjaat menevät. Hiukan kyllä jännittää, että miten 13,5-vuotias papparainen kestää nukutuksen. Onneksi veriarvot olivat ainakin ihan kunnossa, joten sen puoleen ei pitäisi olla mitään hätää.

Huominenkin alkaa pikkuhiljaa jännittämään. Hölmönä menin tekemään lihaskuntotestiä varten pikkutreeniä ja nyt on paikat ihan jumissa! Ei sille näimmä mitään voi, että on niin rapakuntoinen. Siis mitä, eikö viikossa treenata itseään huippukuntoon? :D Tosin tuskin meidän TopTeamiin pääsy jää kiinni VAIN ohjaajan fysiikasta.

Moa kävi eilen hierottavana ja taashan sieltä niitä jumeja löytyi. Mä en kyllä käsitä miten sieltä aina löytyy jumituksia. Varsinkin kun kolmisen viikkoa sitten viimeksi käytiin fyssarilla ja sen jälkeen olen entistä enemmän kiinnittänyt huomiota alku- ja loppuverkkaan ja lisännyt ohjelmistoon vielä venyttelyn. Ärsyttävää!