Jääkiekkolegenda Saku Koivun pelinumero 11 nousi lauantai-iltana Turkuhallin kattoon, kun TPS jäädytti seuralegendansa paidan ennen illan SM-liigaottelua.
Koivu saapui areenalle tunteikkaana ja silmät kosteina. Paikalla olivat perheen lisäksi muun muassa entiset pelikaverit ja ystävät Jere Lehtinen ja Kimmo Timonen sekä lukuisat TPS-legendat.
Lehtinen pelasi Koivun kanssa samoissa ketjuissa niin Turussa TPS:ssä kuin maajoukkueissa. Hän muistutti puheessaan, miten Koivulla oli valtava intohimo ja halu kehittyä. Tämä Koivun vaatimustaso myös tarttui kaikkiin muihin ja teki heistä parempia pelaajia.
– Tärkeimpänä, olet huippukaveri ja ystävä. Kun tulin Turkuun, otit minut kaveriksi ja helpotit oloani täällä. Kävimme välillä teidän perheenne mökillä kalastelemassa. Ei kyllä saatu mitään, ainakaan hirveästi. Mutta näistä kaikista yhteisistä kokemuksista syntyi syvä ystävyys, joka jatkuu edelleen, Lehtinen sanoi.
Timonen puolestaan muisteli, miten Turun Ruissalossa juoksulenkeillä Saku halusi juosta aina ensimmäisten joukossa.
– Ja johtajuudestasi. Me suomalaiset saisimme olla paljon ylpeitä Sakusta ja siitä, miten hän johti varsinkin NHL:ssä ja totta kai maajoukkuepaidassa. Ei tarvitse sanoa muuta kuin hei, Montreal Canadiensissa kymmenen vuotta kapteenina, Timonen hehkutti puheessaan.
Pelikavereiden puheiden jälkeen oli Koivun oman puheen aika. Koivu halusi sanoa, ettei hän olisi koskaan ulkojäillä pelatessaan voinut uskoa tämän olevan mahdollista. Hän nosti esiin muut jäädytetyt pelaajat ja piti kunniaa suurimpana, mitä pelaaja voi saada.
Koivu kiitti muun muassa legendaarisen valmentajan Vladimir Jurzinovin kovaa koulua sekä kokeneilta pelaajilta saamaansa arvokasta tukea.
– TPS-vuodet huipentuivat 1995 mestaruuteen, ja samana keväänä voitimme Suomen ensimmäisen maailmanmestaruuden Tukholmassa. Maajoukkueessa pelaaminen oli minulle aina hyvin merkityksellistä. Se antoi voimaa uran vaikeina hetkinä, itseluottamusta ja uskoa omiin kykyihin, Koivu sanaili.
Hän halusi nostaa esiin myös lukuisat joukkuekaverinsa.
– Yhteinen menestyksemme kaukaloissa oli kiistatonta, mutta haluan silti painottaa ystävyyttä, yhdessä tekemistä ja onnistumista, mitä yhdessä loimme. Sitä tunnetta en unohda koskaan.
Illan juhlakalu halusi puheessaan kiittää myös äitiään ja isäänsä sekä veljeään Mikkoa. Hän nosti erikseen esiin veljensä kasvutarinan ärsyttävästä pikkuveljestä maajoukkueen ja Minnesota Wildin kapteeniksi.
Koivun mielestä yhteiset turnaukset veljensä kanssa maajoukkueessa olivat uran parhaita kokemuksia.
– Kun pelasimme ihan viimeisiä pelejä vastakkain, näimme Anaheimin käytävällä pelin jälkeen. Tietysti me olimme voittaneet, ja sä sanoit, että ”eikö sun olisi jo aika lopettaa?”, Saku Koivu nauratti yleisöä.
Suurin ja tärkein tuki
Saku Koivu kiitti puheessaan myös vaimoaan Hannaa sekä lapsiaan Ilonaa ja Aatosta. He ovat olleet hänelle uralla suurin ja tärkein tuki.
– Kiitos huolenpidostanne ja rakkaudestanne, joka mahdollisti tämän matkan. Ilman teitä se ei olisi tuntunut miltään. Olette minulle kaikki kaikessa.
Puheensa lopuksi Koivu muisteli kevättä 1995, jolloin hän teki Turkuhallissa finaalisarjan neljännessä pelissä ottelun viidennen maalin seitsemän sekuntia ennen kolmannen erän päättymistä.
– Se maali oli minulle viimeinen TPS-paidassa ja tässä hallissa ennen siirtymistäni NHL:ään. Nyt siitä on kulunut yli 31 vuotta, joka on pitänyt sisällään 18 kautta ja 1 124 ottelua NHL:ssä. Ja tälle Nättinummen pojalle ainoa oikea paikka lopettaa tarinansa jääkiekkoilijana on täällä tänään, teidän kanssanne, Koivu päätti puheensa.
Puheen jälkeen Koivun paita nostettiin Turkuhallin kattoon.
Saku Koivu saavutti TPS:ssä kaksi Suomen mestaruutta (1993 ja 1995) ja jälkimmäisen mestaruuskevään päätteeksi vielä maailmanmestaruuden ennen kuin hän siirtyi NHL:ään Montréal Canadiensiin.
Koivu toimi Montrealissa kapteenina peräti kymmenen kauden ajan. Leijonissa hän saavutti MM-kullan lisäksi olympiahopeaa, kaksi olympiapronssia, kaksi MM-hopeaa ja yhden MM-pronssin.
