Lomapuuhia

Ihania lomapäiviä on vietelty, ku saatiin sitä kauan toivottua lunta eli ihka oikia, mahtava valakonen joulu! Lumessa kirmailu on vaan niin siistiä, mutta on sitä toki sisälläki kyhjätty ja rentouvuttu.

Ostin Rallille, ja no, Riemulle myös, joululahajaksi pallolla toimivan namiautomaatin ja annoin isännälle tehtäväksi sen toiminnan opettamisen. Riemun osalta ilimeisesti annettiin periksi kahen kerran jäläkeen. Samoissa kahessa kerrassa Pallikainen hoksas jutun juuren ja muistaakseni kolomannella kerralla kuvattiin jo tuo video.

Rallista tuli kerrasta nettijulukkis. Tuota videoo on nimittäin katottu tuolla isännän naamarissa jo nelijä ja puoltuhatta kertaa! Tokikaan en tiijä, miten tuo laskuri toimii ja luultavasti siinä on mukana kaikki semmosetki kerrat, ku se vaan jollaki ohi rullatessa kerkiää alakaa pyöriin. Mutta on sillä kuitenki tykkääjiäki 160. Hauska juttu kyllä. Elukkavideot näköjään vetuaa ihimisiin.

Vielä olis yks vappaapäivä vieteltävänä ja sitte takas sorvin ääreen. Onhan tuosa vielä muutama ylimääränen pyhä onneksi tulossa niinku nyt esmes uus vuosi. Täytyy toivua, että Ralli ja Riemu jatkaa paukuista pelotonta elämäänsä. Tähän asti ne on päässeet ylleensä uueksi vuojeksi Ricon luo mettän keskelle, jossa kumminki aika hyvin välttyy isommilta paukuilta. Tänä vuonna ollaan kotosalla ja tässä kylillä varmaan pauketta riittää. Täytyy laittaa kaihtimet kiinni ja jotaki taustamelua. Niijja tietenki olla ite henkisenä tukena sisällä, eli hengailla normaaleja hommia touhuillen pahimman räiskeen ajan varsinki. Täytyy olla sormet ja varpaat ristissä, ettei kukkaan idiootti räjjäyttele paukkujansa sitte etu- tai jäläkikätteen ainakaan meijän lenkkireittien varrella... Että panniikitonta uutta vuotta vaan toivottavasti kaikille!

Tuosapa vielä muutama kuva Rallin lumisemmista pallohommista.

Leijat

...ne on ku leijailee. Eli pierut. Pessimistit pysykööt maan pinnalla. Näin sujuvasti päästiin haisevalla kielikuvalla jutun juurelle. Kuten arvata saattaa, kaikki ei oo edenny ihan yhtä ruususeen tahtiin sitten viime kirjottaman. Ei tässä nyt mittään normaalia elämää kummallisempaa oo tapahtunu, mutta pieniä pettymyksiä ja kapuloita rattaisiin. Perussettiä siis.

CASE Kääntyminen:
Tais olla ihan ihmerata se Elinan koulutusrata, kun siinä ei mitään ollu pitkäksi meneviä kohtia. Sittemmin oon teheny kääntymisestä lähinnä ongelmiin liittyviä huomioita. Elikkä semmoset kohdat, joissa pittää kääntyä ihan oikeesti tiukasti on ongelma, mikä on tietysti ihan luonnollista. Semmosia kohtia on esim. kohat, johon tullaan lujaa vaikka putkesta ja jatketaan takasinpäin tai melekeen. Tajusin vappureeneissä ProCaniksella, että Ralli ei vielä osaa reagoida siihen, että käännyn edes osittain sitä kohti. Eli mm. valssit, vastakäännökset ja jaakotus kusee. Sitten ehkä vähän yllättäen taas pyöritys, jota on tehty ehkä viis kertaa, toimikin tämmösessä kohassa aika hienosti. Toinen ylleensä toimiva on niisto. Mun liikkeen rytmin muutoksiin Ralli ei ihan vielä myöskään reagoi toivotulla tavalla. Että kääntelyreenit jatkukoot.

CASE Takaakierto:
Ralli on tullu isukkiinsa siinä, että takaakierto on kyllä niin vahvana pienessä russelikaalissa, ku vaan voi olla. Ja siitäpä seuraava reenin aihe. Nimittäin välistävetoihin ja sen sorttisiin tuleminen. Kaveri lähtee kyllä tulemaan oikeelle puolelle, mutta heti ku käännyn päästämään esteelle, tyyppi on ku silakkana jo livahtanu takas esteen taakse. Ehkä viimeaikoina on myös ollu niin paljo päällejuoksuja eikä niinkään välistä vetämistä, että noi kaks muuta on jääny Rallilla päälle.

CASE Oma rohkeus:
Sain Markolta ProCaniksella saksalaisella kommentin, että tarttis vaan rueta rohkeesti vaikeuttaan noita ohojauksia. Rallillakin rupee jonkuverran olemaan vauhtia niin ei oikeen kerkeis enää jäämään varmisteleen. Näin esimerkiksi saksalaisessa. Pitäis vaan liikkua rohkeesti eteenpäin ja palkalla vahvistaa sitä esteen suorittamista, jos ei muuten onnistu. Sama tietenki pätee muihinki ohjauksiin, mutta tuli tossa kohtaa esille.

CASE Keinu:
Mitä lie kohtalon ivaa taas. Määhän oon ihan julukisesti täällä asettanu meille tavotteen, että korkattais kisaura kesäkuun puolessa välissä. Ja oon mää siihen ihan suhtkoht uskonukkin pienestä keinukysymysmerkistä huolimatta. Mutta taispahan jäähä tää(kin) tavote saavuttamatta. Siirrettiin viime viikolla esteitä pihalle niin eiköhän vaan huomattu, että keinusta alakaa hitsaukset rakkoileen. Eli nou keinu, ennenku sille on saatu korjaustoimet tehtyä. Tuskin tapahtuu ihan parissa päivässä... Niinpä se näyttää siltä, että päästään virallisia kisoja kokkeileen ehkä joskus heinäkuun puolella ku siinähän tullee sitte jokku isot kisat Kirkkonummella ja juhannukset ja muut tielle. Noh. Ehkä me selevitään.

CASE Pompotus:
Ralli on nyt käyny pari kertaa parin viikon vällein fysioterapiassa ja vesikävelyssä. Pompotus on helepottanu sitten talaven ihan huomattavan palijon eikä siitä aiheutuvaa/sen aiheuttavvaa jumiakaan juuri oo käsittelyissä ollu. Tuskin sitä kuitenkaan koskaan kokonaan pois saa, mutta yritettään hoijoilla ja lihaksia kehittämällä saaha se pysymään joissaki rajjoissa. Tähän liittyy sitte äskösessä kohassa hienovarasesti viitattu toinen meleko varmasti saavuttamatta jäävä tavote. Taisin nimittäin joskus uhota, että johan me ny Rallin kanssa näyttelyistä vielä SA:kin hommataan. Mutta eipä siellä oo pomputtavalla kaverilla asiaa tuommosiin laatuluokituksiin. Noh. Ehkä me selevitään tästäki, koska jo meijän ohuehkoksi jääny näyttelyura oli ihan yli mun villeinten arvausten. Tosin pakkohan meijän vielä joskus on näyttelyyn yrittää mennä vähintään sitä hoota hakemaan. Jos nimittäin vielä joistaki tavotteista yrittäs pittää kiinni... :)

CASE Rico:
Taisin jossain vaiheessa (varmaan tuplanollahuuman jäläkimainingeissa) haaveilla, että Ricon kanssa koitettais vielä hommata nollia SM-kissoihin. Luppaavan alun jäläkeen meijän tulostaso on laskenu ku se kuuluisa lehemän häntä. Ongelmia on aiheuttanu lähinnä se, että Rico on ruennu aristelleen keinua ja aata. Kaippa nuo rupiaa papalla ottaan jo niveliin, ku vauhtia on kuitenki vielä ihan kiitettävästi. Tuo aristelu on kyllä johtanu välittömmään kontaktien vähentämiseen ja mietin jo viime kissoissa, että joko se olis Rico-papan aika jättäytyä agirattoilta eläkkeelle. Intoo on kuitenki enemmän ku pienessä kylässä, joten ei me nyt ihan täysin hyllylle vielä joueta. Aattelin, että jos muutamat kisat käyään niin saan minä harjotusta kolomosten rattoista ja papparainen pääsee hoitaan veriään. Sitte, jos poekansa joskus pääsee kolomosiin ja isukki on vielä vedossa, niin hyppyratoja voijaan käyä köpöttelemässä.

CASE Riemu:
Määhän olin jo ihan, että nyt Riemu kissoihin ja äkkiä, kun se on hallilla hömpsötelly niin mukavasti agilityä pitkästä aikaa. Tuo namipiilo on motivoinu sitä ihan uusiin sfääreihin. Mutta kas. Ilimeisesti hallin häiriötaso oli niin pieni, että heti pihalle päästyä hommat alako lipsuun. Taikka no, ei se nyt ihan semmosta hoomoilua oo, ku joskus aikana ennen nipsausta. Mutta mielenkiinto agilityä kohtaan oli kyllä aika masentavan pieni. Teki pyytäessä, mutta draivia ei ollu nimeksikkään. Noh. Katotaan ny mitä kesä tuo tullessaan.

Ei muuta ku leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä ;) No ehkä mun pittää lopuksi taas vähä kehuakki. Tenttiinlukemista pakkoillessa nimittäin tullee mieleen aina kaikenlaista tarpeellista. Niinpä tännään rupesin mm. opettaan noille molemmille uusia temppuja. Ralli kaipaa ehottomasti enemmän sheippausharkkoja. Se rupiaa käymään turhan noppeesti kierroksilla ja komentaan mua haukkumalla. Mutta lopettaakin kyllä rähinänsä, kuhan keksii rueta yrittään jotaki.

Riemu taas yllätti mut aktiivisuuellaan. Sille rupesin uutena opettaan tassun laittamista mun jalan päälle. Laitoin namin jalan alle ja johan rupes tapahtuun. Muistaakseni jo toisella naksauksella pääsin palakkaamaan täysin oikeesta suorituksesta eli läppäs mua tassullaan varpaille. Mää aina aliarvioin Riemua ja sen kekseliäisyyttä. Pittäis vaan reenailla enemmän näitä kotihömpöttelyjä, kun niihin silläkin riittää keskittymiskykyä melekeen rajattomasti!

Opettelen Salaa

Terrrve kaverrrit! Meitsi ei ookkaan palijo kerinny kirjotella. On niin hirrrveesti touhua ja työtä pienellä russelipenikalla. Taikka ehän mää ennää mikkään penikka oo. Merkkailen niinku isot äijät ja oon muutenki niin pätevä. En oikeestaan sisällekkään pissaile ennää, ellei nuo oo ihan puusilimiä mun pyynnöille. Yöt nukun rauhasa. Illalla ois mun mielestä mukava touhuta pitempään, mutta ku toi ihra... siis isoveli rupiaa tuhunuttelleen melekeen heti iltaruuan jäläkeen. Aamulla mää en taas aina jaksais nousta sillon ku se jo rupiaa vaatimaan ylös.

Mulla on menny täällä niin mukavasti, että eipä oo tosiaankaan ehtiny lapsuuenkotia ikävöimään. Riemu on mun paras kamu ja sitte tietty pääsee ylleensä ainaki kerran viikossa moikkaamaan isukkia. Ja sitte toi Reiska on kans tosi hauska leikkikaveri. Se jaksaa ylleensä painattaa yhtä kauan ku määki.

Energiiaa mulla riittää. Voisin temppuilla ja leikkiä ja lenkkeillä vaikka koko ajan. Mutta on seki tietty välillä ihan kivvaa ku heittäytyy sohovalle lötkölleen yksin taikka Rimpulan kans. Ja sitte oon Riemulta periny tuon korkeen paikan hingun. Oon tykästyny nukkuun sohovan selekänojalla olevan torkkupeittokasan päällä. Vähähän se vaatii akropatiaa, mutta kyllä se multa onnistuu.

Emännän kans on reenailtu vaikka mitä. Se on tosi kivvaa ja niinku sannoin, voisin tehä sitä enämpiki. Viimesimpänä meitsi on ottanu haltuun mm. vierellä maahanmenon. Emäntä saa jopa jatkaa kävelyyään ja mää napsahan heti käskystä maahan. Kosketusalustan hoksasin kans melekosen nopiasti. Ja emäntä just eilen kehu, että ku mulle on niin heleppo opettaa siinä jotaki ihimeen kestua. No joo. Määhän napotan siinä alustalla just niin kauan, että mää kuulen sen naksun siltä ja sitte juoksen nakin perrään. Mihinpä siittä hötkyilemmään.

Temppupuolelta oon opetelly kierähtämistä elikkä nakkia ja emännän jalakoissa pujottelua. Kyllä mää vähä ootan, että millon se keksis mulle jotaki oikiasti haastavaa. Noihan ny on ihan naurettavan heleppoja juttuja. Emäntä sitä sannooki, että siittä tuntuu, että mää aina sallaa opettelen ne jutut siinä reenien välissä, ku yhtäkkiä aina ossaanki. No pittäähän niitten asijoitten antaa hautua juu.

Mää oon kunnostautunu talloustöissä auttelemisessa. Pyykkihuolto on varsinki musta hauskaa. Mää esmes kantelen sukkia konneesta pitkin talua kuivumaan. Ja viime viikolla emäntä oli niin hupsu, että se meinas laittaa semmosen ihan uuen hienon pallon pyykkikonneeseen. No heti ku sen selekä käänty niin kävin sen sieltä pelastamasta. Se oli vähä äimistyny, ku se oli tyytyväisenä laittanu linkouksen pyöriin ja mää tulin sitä olohuoneesta pallo suusa vastaan. Että ilimeisesti sillä ois ollu joku tarkotus siellä konneessa sillä mun löytämällä hienolla palloaarteella.

Viime viikolla reippailin Tampereella. Ensin kävin hurmaamassa yhen elläinlääkärin. En ymmärtäny, ku Riemu ei halunnu hypätä sille ylös ja alas menevälle pöyälle. No mää sitte hyppelin siihen senki puolesta. Lääkärireissun jäläkeen lenkkeiltiin Pyynikillä näkötornin maastossa. Siellä oliki aika hurjasti hajuja ja mukavaa tietenki. Tapasin mun kasvattajanki siellä ja se luonnollisesti ihasteli mun kommeutta ja reippautta kans.

Tännään käytiin Riemun, Ronin ja Reinon kans vähä mettässä. Vähänkö se oli siistiä! Sai juosta vappaana ja tutkia kaikki kantoja ja koloja siellä. Vielä ku loputki lumet sieltä sullaa niin se onki mun lempipaikka. Mettäreisun jäläkeen vielä vähä oteltiin Reinon kans niitten kotona. Sen jäläkeen onki ollu aika raukia olo, mutta tämän päivän temppukiintiön täyttymistä mää vielä oottasin...

- Ralli

Veljet

Niin se tuo aika vaan kulluu. Viime lauantaina tuli Ricolla täyteen yheksän vuotta ja tännään Rallilla 12 viikkoo. Muistan sen vieläki vallan mainiosti, ku Rico meille tuli pentuna. Ja sen vielä paremmin, kuinka pieni tuo Ralli-poika oli kun se haettiin. Ihan liian nopeeta vauhtia kasvaa meijän pieni siilipukuttaja... Rallin eka rokotus meni hyvin ja kaveri oli reippaasti tutkimassa paikkoja. Lääkäri sanoki Rallille, että tätä rokotetta ei kuule oteta suun kautta, kun kaveri kerkes niitä lääkepullojaki haisteleen.

Ei oo Pienelle Pinseripojalle ennää paikkaa majatalossa

Kyllä Riemu hoitaa!


Voi noita poikia. On niillä hauskaa, kun pääsee keskenään hangille hengaileen. Nyt oli pari niin kaunista päivääki. Tännään onki ollu sitte aivan jottain päinvastasta... Ralli on kans ihastunu ulukoiluun, vaikka sillä hirviän heleposti vielä kylymä tulleeki. Mutta periksi ei voi antaa. Rico-isukin lelun vingutukselle pittää äristä ja Riemun jalloista voi ohimennen yrittää napata.

Ralli pääsi sunnuntaina ensimmäistä kertaa meijän omalle hallille. Ekaks se katteli Ronin emännän sylistä, ku Rimpula meni. Tärinä alako kuulemma heti, ku se huomas, mitä tapahtuu. Päästäkää mut kans! Ja päästettiinhän me. Putkee reenattiin ja sen sai vetää ihan pitkäksiki eikä mittään ongelmaa. Ralli meinas rueta juokseen sitä itekseen ees taas... Putkihullun poika.

Kattokaas ku Reino näyttää mallia!

Tandemkepit

Sitte ruettiin harjotteleen nokkimista pienintä muurin palikkaa apuna käyttäin. Nyt on sitä kotona jatkettu matalan pahvilaatikon avulla. Muutaman kerran kaveri on jo ite alottanu päätään laskeen ja reenikertoja on kolome lyhyttä vasta. On se vaan niin etevä ja motivaatioo riittää.

Lopuksi vielä reenattiin siivekkeitten läpi namikipolle juoksemista. Ja hyvinhän seki meni. Ralli meinas, että mitäs sitte tehhään, mutta ei nyt sentään viittiny rueta ahanehtiin. Täytyy yrittää löytää aikaa käyä reenaileen meijän koutsin kans tyyliin kerran viikossa nyt, ku kelit alakaa olla sellaset, että tarkenee.

Reinoki on alakanu leikkisetäksi

Pentukurssin kolomas kerta on nyt lauantaina. Sen kotiläksynä oli maahanmeno ja kosketusalusta. Molemmat menee jo oikeen hyvin, vaikka ihan hulluna ei oo reenattukkaan. Saapa nähä tietenki miten sitte siellä hallissa jaksaa keskittyä. Eka kerta meni niin hyvin, mutta viimeks meinas mennä haisteluks, ku ei koko ajan ollu nakki nokassa. Uusina juttuina on siis ruettu reenaan tota kosketusalustaa ja nokkimista. Niin ja "nakkia" eli kierimistä, koska sitä Ralli tuntuu tarjoovan niin heleposti. Ihan ku isänsä jälleen...

Riemun kans rupesin yrittään opettaan avainten hakemista. Tännään, muistaakseni kolomannella reenikerralla se meinas jo nostaa avvaimet suuhunsa, mutta ei ihan. Se tuntuu innostuvan niistä avvaimista enemmän ku esim. kosketusalustasta. Mutta tuossa kun yritin Riemullekki miettiä uusia juttuja niin mielikuvituksen puute iski taas. Mitä kaikkia sitä koiralle voiskaan opettaa? Näillä on nyt tähän mennessä aika perinteisiä nää temput: istu, sivulle, maahan, rela (leuka maahan), seis, ryömi, ympäri, väli (pujottelu), kasi (kasia jaloissa), pyöri (mun ympärillä pyöriminen), per (-uuta), nakki (kierähdys), tähän (jalkojen väliin istuun), sama (kävely samaa tahtia jalkojen välissä), vasen, oikea (käsien tunnistus), noja (jalkaa vasten nojaamaan), pyydä (orava-asento). Niin ja tietenki jottain muita tokojuttuja. Ideoita uusiin, kekseliäämpiin ja ehkä jopa hyödyllisiin temppuihin otetaan vastaan!

Kai sitä saa mennä kattomaan löytyskö sohovalta tillaa vielä. Jos tilan saa raivattua niin tyynyt nyt joka tappauksessa on varattu isäntäväelle...

- Emäntä

Rico, Multakirsun Magicmiracle, 9 v.

Ralli, Multakirsun Taran Toivo, 12 vk