Lomapuuhia

Ihania lomapäiviä on vietelty, ku saatiin sitä kauan toivottua lunta eli ihka oikia, mahtava valakonen joulu! Lumessa kirmailu on vaan niin siistiä, mutta on sitä toki sisälläki kyhjätty ja rentouvuttu.

Ostin Rallille, ja no, Riemulle myös, joululahajaksi pallolla toimivan namiautomaatin ja annoin isännälle tehtäväksi sen toiminnan opettamisen. Riemun osalta ilimeisesti annettiin periksi kahen kerran jäläkeen. Samoissa kahessa kerrassa Pallikainen hoksas jutun juuren ja muistaakseni kolomannella kerralla kuvattiin jo tuo video.

Rallista tuli kerrasta nettijulukkis. Tuota videoo on nimittäin katottu tuolla isännän naamarissa jo nelijä ja puoltuhatta kertaa! Tokikaan en tiijä, miten tuo laskuri toimii ja luultavasti siinä on mukana kaikki semmosetki kerrat, ku se vaan jollaki ohi rullatessa kerkiää alakaa pyöriin. Mutta on sillä kuitenki tykkääjiäki 160. Hauska juttu kyllä. Elukkavideot näköjään vetuaa ihimisiin.

Vielä olis yks vappaapäivä vieteltävänä ja sitte takas sorvin ääreen. Onhan tuosa vielä muutama ylimääränen pyhä onneksi tulossa niinku nyt esmes uus vuosi. Täytyy toivua, että Ralli ja Riemu jatkaa paukuista pelotonta elämäänsä. Tähän asti ne on päässeet ylleensä uueksi vuojeksi Ricon luo mettän keskelle, jossa kumminki aika hyvin välttyy isommilta paukuilta. Tänä vuonna ollaan kotosalla ja tässä kylillä varmaan pauketta riittää. Täytyy laittaa kaihtimet kiinni ja jotaki taustamelua. Niijja tietenki olla ite henkisenä tukena sisällä, eli hengailla normaaleja hommia touhuillen pahimman räiskeen ajan varsinki. Täytyy olla sormet ja varpaat ristissä, ettei kukkaan idiootti räjjäyttele paukkujansa sitte etu- tai jäläkikätteen ainakaan meijän lenkkireittien varrella... Että panniikitonta uutta vuotta vaan toivottavasti kaikille!

Tuosapa vielä muutama kuva Rallin lumisemmista pallohommista.

Mä Meen

Aika ussein sitä kuulee sanottavan, että kuinka hyvvää se tauko oikein voikaan tehä. Ja Riemun kohalla se kyllä on aina päteny. Mutta kuten tais tulla jo tuossa aiemminki mainittua, niin ei kyllä koske Rallia tuo tottuus... Eilen käväsin hallilla, ku tajusin, että kai se keinu ois hyvä muutaman kerran tehä ennen kisoja näin reilun kuukauen tauon jäläkeen. Yritettiin tehä tokoo vähä siinä samalla. Tulin siihen tulokseen, että pallo on ainaki täyessä pannassa tokon osalta. Miten vaan on mahollista niin yritän palakata namilla. Me ei meinaan päästä ikinä ennää tokokokkeeseen tällä menolla, jos tuo rähjäys pyssyy tuommosena.

Vinkupallo se on ku kuumentaa Rallin ihan hulluksi. Nyt ku sille ei ennää heitellä palloo, paitsi agilityreeneissä niin se käy ihan kiehumispisteessä. Alakaa tulleen oikeen semmosta perus terrieriääliöilyä. Yritti meinaan perjantaina hyppiä ja napsia mua hihasta, että anna nyt perkeeti tänne se pallo. Ei hyvä.

Tehtiin seuraamista, joka oli ihan yltiöpäisen pomppivaa. Ja räyhäävääkin osittain. Toiseks tehtiin noutoo. Se voidaan pian saaha kisakuntoon, ku on viimesimmän tokokoulutuksen jäläkeen ruettu tekkeen nappaamista ennen ku saa mennä ruokakipolle. Sillä se on ruennu pitämään sitä paremmin ja hoksaan ton perusasentoon tulon. Hyppyä tehtiin kans, vinoja lähinnä. Jos jätän sen ja meen ite toiselle puolelle niin tulee kohtuullisesti vähä haastavammastaki paikasta. Mutta sitte ku yritän koko liikettä niin ajjaa ittensä istumaan ihan vinoon ja tulee sivulle esteen ohi. Eli niin agilityssä ku tokossaki täytys sitä estehakusuutta tehä tarjoomisella.

Lopuksi vielä vähä seurattiin, välillä jo ihan kivvaaki pätkää. Ja tosiaan tehtiin sitä keinua. Mutta on siinä mulla hermoissa pitelemistä. Ei se todellakkaan ihan tommonen ollu vielä loppukesästä. Kauheesti se yrittää mua komentaa, että tehään nyt hemmetti ja heitä sitä palloo. Muutaman kerran kokeilin, että pysähyn vaan enkä sano mittään niin kauan ku se haukkuu, mutta saan varmaan seisoskella aika kauan itekseni. Toki sitä tein kans, että palakkasin semmosista rauhallisista ja hyvistä hetkistä. Tää on kyllä nyt varmaan meijän issoin haaste tällä errää näköjään. Että avvoimen liikkeet varmaan kohtuuella voitais muuten saaha pakettiin, mutta millä saatais koiralle vähä malttia?

Ilimotin Rallin vähä turhan nopiasti tauon jäläkeen kisoihin. Ahnehin juu, ku kattelin kisakalenteria ja seuraavat ehkä maholliset kisat on kolomen viikon päästä. Tänään oltiin siis Tampereella. Kolomen ratan verran räyhäystä siis. Ja uus mukava ongelmaki: tyyppi karkas tokan ja kolomannen ratan. Teki ekan kerran pitkästä aikaa tiistaina reeneissä sen. On ollu jo mielestäni aika hyväki. Mutta nyt on vaan niin palijo sitä ylikierrosta tekemään pääsemisestä, ettei pienen pojan pää kestäny.

Vauhtia kyllä oli aika mukavasti. Mutta siinä vauhissa ei sitte pysynykkään aivot eikä korvat mukana. Eka ja viimenen rata kaatu keppeille. Liian vauhikkaassa kohassa, vaikkaki helepohkot sisäänmenot. Eihän nyt pieni räyhähenki pysty löytämään sitä oikiaa väliä, ku pittää huutaa koko ajan emännälle, että lyllerrälyllerrä läski ja koita nyt kertoo, että mille tässä ruetaan! Ekalla ratalla siis eka virhe keppeiltä ja loppuratalla vaan juostiin. Hyllyhän siittä tuli, ku ohitettiin yks viimesistä esteistä.

Taas kerran sain aiheen sättiä ittiäni jäähyttelylenkillä. Että miksi sitä ei vaan voinu pyssäyttää sinne aan kontaktille kunnolla, ku se virhe oli jo tullu. Ja muutenki. Ihime häsläämistä koko kisaohojaus. En kyllä tunnusta jännittäväni ennää. Mutta kai sitä vaan muka yrittää mennä lujjaa niin jää tosiaan sekä ohojaajalla että koiralla vissiin ne aivot jo lähössä jäläkeen.

Toisella ratalla Ralli karkas aivan rauhallisesti lähöstä. Alaku oli vielä ihan aikas kamala noin jäläkijättösesti ohojattavaksi. Mutta selevittiin, vaikkakaan ei kunnialla. Ja kepitki löyty heti, ku saatiin niin sanotusti vähä vaikeempi meno eli takanaleikkaus niihin. Kamalia kaarroksia ja myöhässä olevaa ohojausta vielä loppurata ja kontaktiki taas miten sattuu, mutta nollahan sieltä napsahti. Järkyttävän kököstä menosta huolimatta oltiin nelijänsiä, joten luvaki vielä. Ihan niinku koutsi sano: Ei menny niinku Strömsössä.



Kolomannella ratalla ei pysyny lähössä ennää yhtään. No siinä oli onneks lentävälle lähölle kiitollisempi alaku. Keppeille asti meno oliki ihan jees, mutta eihän se voinu se oikia väli sieltä löytyä sitte millään. Siihen meni pasmat ja hylly tuli heti kohta väärästä putken päästä. Eikä niitä esteitä ennää meinannu löytyä, vaikka ne oli nenän eessä.

Vähähän tää oli arvattavissa viime viikon perusteella, mutta lähin silti. Että ihan saa ittiä syyttää. Noh, kisakokemusta sitte kai. Ja taas tietää pari reenattavvaa asiaa: lähtö ja kepit.

Liikkuvaa Kuvaa

Tässäpä kaks videoo meidän Kokkolan ekskursiolta, joka siis ei ihan toiveitten mukkaan menny juniorin osalta. Pappa köpötteli tuloksen kaikilta rattoilta ja sunnuntaina siis vieläpä tuplanollan. Tässä on tuo tupliksen a-osa eli agilityrata. Kyllä se tuo oma, ja toki koiranki meno näyttää videolla hittaalta, vaikka siellä ratalla kuvittellee ihan liikkuvansa!



Rallin kanssa parhaat ratat oli eka ja viimenen eli perjantain agirata ja sunnuntain hyppäri. Muut meni enemmän tai vähemmän tunaroinniksi. Tuosta hyppäristä tässä tojistusaineistoo. Melko venyväistä on välillä ja emäntä sais vähä rivakammin opetella liikuttelemaan läskejään etiäppäin. Perhanan kepit. Muuten mukava rata.

Helle Ei Haittaa

Keskiviikkona oli se SUURI päivä, kun mun pikkunen alotti kisauransa. Töitten jäläkeen suunnattiin auton nokka kohti Luopioisia. Sain siskon matkakaveriksi ja ketyksi ja kuvaamaan mukaan. Eikähän toki Ralli ollu ainoo kisaamaan päässy, vaan Riemuki otti ossaa elämänsä toisiin virallissiin. Edellisistä on sattuneista syistä vierähtäny jo jokunen vuosi...

Auton mittari näytti varjossaki kolomekymmentä, eli keli oli aikas lämpönen. Mutta kissaamaan vaan piti päästä. Tuomari Johanna Wüthrich oli armollisesti suunnitellu lyhyehköt radat ja rimatki oli alimmalla mahollisella. Tuo jäläkimmäinen seikka oli oikeen mukava yllätys varsinki Riemua ja sen aiempia edesottamuksia aatellen. Tokihan se niistä viisvitosistaki alitte pääsis, mutta ehkä se ei niin heleposti tuu mieleen.

Ekana oli agirata. Ralli lähti luokkansa viijentenä ja luulin kyllä, että nollia oli tullu usiampia. Rata oli kuitenki ykkösen rataksiki aika heleppo. No ei muutaku matkaan. Vähä eppäilin, että jaksaako se Ralli ees juosta, mutta ihan hyvinhän tuo köpötteli. Ei kai ihan parasta vauhtia, mutta kumminki. Ainuat vähä jännemmät kohat ratalla oli keppeille meno ja keinu. Keppien alussa mua meinas hirvittää, mutta sinnehän se sujahti oikiaan välliin. Keinulla ehin kans kattoo, että nytkö se hyppää pois, mutta hyvin seki meni. Sitte loppusuora ja maalissa. En kovin uskaltanu tuuletella, kun Ralli ei puomilla kyllä pyssänny kontaktille niin en voinu olla 100 -prosenttisen varma virheettömyyesta. Mutta se selevis pian, niinku seki, että voitettiin koko rata.



Riemun kans yritin vaan lähtiä tekemään rattaa hyvillä mielin ja kannustavana. Tiesin, että kepeillemeno on se Riemun kompastuskohta monesti. Siihenhän se tavallaan kaatuki. Olin muuten mielestäni niin tarkkana koko ajan ottamassa sitä mukkaani, mutta ennen keppejä olevalla hypyllä taisin jo aatella liikaa sitä kepeillemenoo. Siitähän se Rimpula sitte kaarratti ohi. No ite kepit ja loppurata meniki sitte virheittä. Eli harmillinen vitska, mutta Riemuksi tietenki aika huippusuoritus!



Toisella ratalla, joka oli hyppäri, oli vähä kinkkisempi keppeillevienti. Tein niitä ennen kökön valssin. Ralli kyllä löysi oikian välin, mutta keskeytti sitte toisen kepin jäläkeen, ku olin vissiin sen mielestä niin kummallisessa paikassa. Muuten rata meni mukavan jouhevasti ja vitosellaki oltiin kummiski kolomansia. Se on vaan se juttu, että pittää osata valita pikkukisat, niin vitosellaki pääsee vielä pokkaamaan palakintoja! Tämän ratan kohalla kamera teki tenän kesken ratan, joten tojistusaineistoo siittä ei oo.

Riemun kans yritin lähtiä vielä tarkempana hyppärille. Se meinas kuitenki tulla jo toisesta hypystä ohi, mutta sen vielä sain pelastettua. Siittä lähtiki vielä ihan kiva vauhti päälle. Mutta keppeillähän se sitte tössähti. Riemu ryntäs toiseen välliin, ja ku sieltä sain sen poimittua niin päätti lähtiä katteleen maisemia. Hetkeksi onneks vaan ja sitte mentiin kepit toiseksviimeseen välliin asti hyvin, mutta vika keppi jäi välliin. En viittiny sitä ennää korjata ja ennen tokavikkaa putkee Riemu bongaski vielä siskon ja kävi vähä morjestaan ja näyttään ittiään kameralle vähä lähempää. PerusRiemu pääs siis valloilleen.

Mutta kaikenkaikkiaanhan kisat meni aivan mainiosti. Mittään erityisiä ootuksia en ollu viritelly. Menin vaan kattoon mitä tapahtuu. Ja Ralli nyt tietysti oli aivan mahtava, mutta eipä se Pieni Pinseripoikakkaan ihan huono ollu. Kai tässä tyytyväinen saa olla. Rallin kans kisataan seuraavan kerran Kokkolassa kahen viikon päästä. Riemun kissaamisista ei tiä kukkaan... Katotaan, jos joskus vielä innostus.

Pakko sanoo vielä, että ihan kummosesti mua ei kyllä jännittäny. Ralli on jo reeneissä ja epiksissä osottanu taitonsa ja hermonsa niin, että lähin aika luottavaisin mielin. Riemuun luotin myös, mutta se luotto ei välttämättä ollu niin positiivinen juttu. Nimittäin luotin siihen, että kyllä se ainakin vähän pinseriksi sen homman heittää. Kyllähän se nyt tietysti vähän vipinää sukkiin pisti, mutta pääasiassa vaan ootin kisoja innolla. Juhannuski tuntu ihan turhalta siinä välissä, ku oli ilmot teheny. Mutta ihan hyvää se teki tietysti pari päivää pitää lomaa ja syyä ja makkoilla tässä vaiheessa kessää. Riemu ja Ralli lomaili sen aikaa Rico-papan luona ja mukavaa tuntu olleen niilläki.

Uusia kisoja ootellessa!

Taaperot

Ei, nyt ei oo kyse minkään sortin vauvoista tai vauvaeläimistä vaan meijän karvalauman pienimmistä ja pippurisimmista tappauksista. Eli isukista poikansa kera ja niitten kuulumisista.

Ricon kanssa käytiin taas yhet kisat pari viikkoo sitte. Saatiin aikaseksi yks niukahkosti yliaikanen nolla ja kymppi. Papparaisella oli hauskaa ja niin malttamaton mieli, että karkas ihan törkiästi lähöstä molemmilla rattoilla. Eipä siinä muuta, mutta vähä ne karkailut hiasti alkuvääntelyitä. Tässä on tojistusaineistoksi se yliaikanen nolla.



Mulla oli semmonen kaks kärpästä yhellä iskulla -reissu se viime viikon elläinlääkärireissu ku Riemulta kulkuset läks. Ricolta läks nimittäin samalla hammaskivet. Herralla on ikkää pian kymmenen ja tää oli eka kerta tätä lajia. Hampaat sai kovin kehuja ja ihimettelyjä, että eipä sitä töhnää kovinkaan palijo ollu kertyny. Kulunuhan se kaverin purukalusto alakaa olla, kiitos ahkeran lelujen vinguttamisen. Muutenki papparainen otti vastaan kohteliaisuuksia hyvästä fyysisestä kunnostaan noin niinku ikkään nähen.

Lelufanaattisuuesta kertoo lienee se, että tökkyrästä huolimatta Rico hyökkäs täällä saman tien Rallin vinkuhipon kimppuun. Sen kanssa se tökötti ja yritti pysyä isuallaan herreillä eikä meinannu millään malttaa levähtää. Onneksi Ralli tajus aika pian, että nyt on kaverit vähä kuutamolla ja rauhottu nukkumaan niin sai kovia kokeneetki olla rauhassa.

Rallin kans päästiin lauantaina toista kertaa Jänesniemen Elinan koulutukseen. Ihan aluks otettiin keppejä ohjureilla. Niitten käyttö on vähä jääny, ku Ralli tuntu arastelevan niitä ennen. Siittä yritin jotakin Elinalle mutista, mutta onneks ei jätetty asiaa silleen. Ekalla kerralla tyyppi vähä katteli, että mitkähän härpäkkeet nämä ny on, mutta sitte alako sujumaan ihan mahtavasti. Heti maanantaireeneissä jatkettiin ohjurikeppireeniä ja veikkaampa, että aika pian saa rueta ohjuripareja vähentelleen. "Kotiläksyksi" saatiinki, että ens kerralla, ku Elinan oppiin mennään saa kepeillä olla enää alussa ja lopussa ohjurit.

Mää vähä pelekäsin, että rimojen nosto normaalikorkeuksiin (lähinnä 25 ja 30) hijastaa Rallin vauhtia. Ihan turhaan. Ennemminki tuntuu, että vauhti vaan lissääntyy. Ja sekös vähä verottaa noita kääntymisiä. No eipä siltä ihan hirveen tiukkaa kääntymistä kai luonnostaan voi vaatia, ku niitä on tullu reenattua niin vähä palkan kans varsinkaan ku esteelle tullaan vauhikkaammin. Sitä siis reeniohojelmaan ja eelleenki niitä "oikeen käen" lukemisia. Valssailla pittäis puitten kanssa ja sitä rattaa, että oppis tarkemmin lukemaan ja keskittyyn mun ohojaukseen. Tällä hetkellä tahtoo Ralli-poika mennä vähä sinne mihin nokka näyttää ja huvittaa. Eli usseimmiten putkeen.

Tuon ohjauksen lukemisen lisäksi jäi mieleen koulutuspäivästä ainaki se, että täytys vaan yrittää jo luottaa tohon tyyppiin ja keskittyä niitten ohojauskuvioitten tekemisseen huolellisesti ja oikein. Helepommin sanottu ku tehty. Enkä tarkota sitä, etteikö Ralli ois sen luottamuksen arvonen. Ihan kohtuullisestihan se jo esteitä hakee, paitsi suoralla... Mutta oma ajatus on vielä niin alotteluvaiheessa, että kuvittelen, että kaikille esteille pittää ehtiä oikein viemään se koira.

Onnistuinpahan taas kuluttaan aikaani muuhun ku kouluhommiin! Siinä jos missä oon taitava. Nyt takas ruotuun. Palajamme.

Moukan Tuuria

Loppuvuojesta iskee aina se tojellisuus, että mullon taas agilitylisenssi, enkä oo tänäkään vuonna sille löytäny käyttöö. Niinpä päätin pari viikkoo sitte, että pakko ne on ainaki yhet kisat käyä ja oman kisakoiran puutteessa Rico-pappa pääs mun kans köpöttelemään. Mun kisakokemus virallisistahan on aika ohut. Ricon kans käytiin joskus seittemän vuotta sitte pari ykkösten kisaa ja sitte Riemun kans pari vuotta sitte ne yhet ykköset. Olikohan nää nyt sitte niinku toiset tai kolomannet kolomosten kisat. No, ei se mittään jos on noviisiohojaaja, ku on ammattilaiskoira. :)

Ekalta radalta saatiin hylly, ku Rico vaan päätti mennä radan hankalimmassa kohassa esteen taakse. Muuten oli hyvää menoo ja tein jopa takanaleikkauksen kepeillä, uhkarohkee ku oon. No Ricolla oli loistava keppipäivä, ne ku välillä tuppaa olemaan sen ongelmakohta. Tokalla radalla se tuli meleko lujjaa kepeille ja olin varma, että nyt napsahti, mutta niin se vaan papparainen taivutti ittensä toiseenki väliin ja jatko hienosti loppuun asti. Tältä radalta tuliki se mun eka kolomosten nolla ja päästiin vielä matalimmalle palakintopallillekki.



Viimenen rata oli hyppäri. Se oliki jo aika köpöttelyä, mutta nollahan se sieltäki tuli. Aika niukasti tosin, miinusaikaa -0,05 sekuntia. :D Mutta sekin riitti kolomanteen sijjaan eli tuplanolla ja palakinnot kotia! Hyppärillähän koettiin myös semmonen, ehkä historiallinen hetki, että meijän seura otti kolomoisvoiton. Hyvä me!

Hyvä ja etenki innostava kokemus luonnollisesti. Vaikka mää väitän, etten mää mitenkään erityisen varovaisesti reeneihin verrattuna ohojannu, niin tahamialta se tuntu. Menin monella esteellä ite ihan liian pitkälle, eli liian lähelle estettä, ku oisin voinu jo olla menossa etiäppäin. Ajatusta oli tietenki mukana jo tutustuessa vähä enempi ja jotku joskus saavut opit kaiku mielessä; tutustuessa jo kuvittelet ja näät sen koiran, että missä se mennee ku teet mitäki. Ite suoritukset meni kyllä suunnitelmien mukaan, tosin ei niitten, mitä tein tutustuessa, vaan mihin ratanvarrella seisoskellessa vielä vaihoin suunnitelmani.

Meijän kisaporukan maksiosastolla ei välttämättä menny ihan nappiin nää kisat, joten Ricolle olis ollu jäläkipuinneissa ottajia. On se vaan ihime tyyppi. Mää vähä uhittelin (jo ennen tätä valtaisaa menestystä ;), että yritetään vielä kerran kerätä sille SM-nollat, vaikka eihän sillä enää finaaliin noilla vauheilla asiaa joka tapauksessa oo. Mutta olishan se hieno vaikka lopettaa kisaura arvokissoihin täyen kympin ikäsenä.

Vähä sitä mun ajatusta vaimensi se, ku kuulin, että ne nollat onki nykyjään ohojaajakohtasia. Että sitte sen tosiaan pittäis olla mää joka ne kerrää, jos se oon mää, joka sinne ässämmiinki lähtis isoja kisoja harjottelleen. Saahan sitä kokkeilla. Emmää Ricua kuitenkaan viitti kauheesti kiusata, jos ne ei ota tullakseen kohtuuella. Ja näistä eilisistä opin senki, että ei sen kansa kannata kolomia rattaa ottaa. Pyssyy paremmin vauhti eikä käy turhan rankaksi.

- Emäntä

Tänään Ei Huvita

Hiphei... Eilen oli seuran SUURI agilitypäivä. Aamulla tuli vettä, mutta päivällä onnneks tuli vaan kymmenen minuutin kuuro. Muutenhan en ois lähteny mihinkään kotua kakluunin lämmöstä. Tännään taas on just vähä semmonen päivä.

Mutta siittä eilisestä. Se oliki kummallinen tapahtuma. Nimittäin ekalla ratalla isäntä, siis isäntä meni mun kans. Se rata oli naurettavan heleppo, mutta eihän sitä ny ihan puhtaasti viittiny mennä. Tein perinteiset pannastavapautumiskeikat kattelemaan, että ketä täällä on. Sitte menin puoli rattaa niinku isäntä viittoili. Yhtäkkiä huomasin, että siellä semmonen täti seiso pöyällä kamera käessä. No mää aattelin, että se varmaan haluaa musta lähikuvan, niin kävin sitä moikkaamassa. Loppuratan menin taas isännän mieliks.

Isäntä meni Roninki kans, mutta Lucan isäntä se kuulemma kuitenki harjas koko kisan Ronin kans sen jäläkeen, ku se eka vähä reenas Reinolla. Se oli vissiin joku huumorirata. Vaikka mulle kaikki ratat on huumoriratoja. Sen osotin emännän kans. Emännällähän on ollu tässä jo pari kessää tavotteena tehä mun kanssa epiksissä nolla. No se sitte päätti muka huijaamalla tehä sen nollan ja ilimotti mut mölliratalle medeihin. Pah. Haistatin sille peet. Siittä ois videomatskuaki, mutta emäntä ei sattuneesta syystä halua sitä esitellä.

Ralli on kyllä ihan nösverö. Se pääs ekaa kertaa oikeen kisaamaan, ku siellä järkättiin semmonen putkiluokka. No toi hikarihan veti sen ratan kaks kertaa puhtaasti läpi ja sijottu viienneksi. Emäntä jotaki vaahtos, että se oli muka tosi hyvä sijotus, ku samassa kisassa meni kaiken kokosia koiria. Että ne muka oli jotaki isoja koiria vissiin vaan, jotka Rallin voitti. Ihan sama. Mutta kai noi sen videot tähän kummiski pittää laittaa.

Rallin ihka eka episkisa:


Uusintakierros:


Emännällä oli joku kunnonkohotuspäivä ilimeisesti. Se köpötteli kaks rattaa myös Ricon ja Reinon kans. Rico hyppi vähä kontakteja oman tahon mukkaan, mutta päästeli taas pitkästä aikaa meleko vauhilla. Reiskan kanssa ne vielä voitti avoimen maksit. Että hyvähän tuo oli, ku pijin sitä vähä maan tasalla. Jos se ois vielä sen nollansa mun kansa saanu, niin tiiä miten ois ylypistyny. Näppäytin sitä vähä silläki, ku menin isännän kans paremmin. Ehkä se nyt taas antaa mun vähä olla rauhasa ja keskittyy tuon penikan kansa hössöttään. Paitti, että keittiötokotemppureeneistä määki haluan osani.

Taijanpa mennä kaivautuun peittojen keskelle noitten sänkyyn. Sen verran harmaalta ja satteiselta näyttää pihalla. Olihan tuossa aamulenkissä jo tarpeeksi sietämistä. Että satteista syyssunnuntaita vaan kaikille!

- Riemu

PS. Kiitos Kirsille tunnustuksesta!

Pelimies

Jotta saahaan piettyä tämän plokin huumoritaso tietyllä levelillä niin pistetäänpä tänne tämmönen video sieltä mun ekoista virallisista kisoista (ATT 24.1.2010). Siis vakavaa ja ihailtavaahan tässä on mun kellontarkka työskentely ja absoluuttinen estemittari. Huumoripuolesta pitää huolen tuo emäntä tolla kiekumisellaan. Kai se kuvittelee, että se voi sillä jotenki vaikuttaa siihen, miten mää noita esteitä suoritan tai miten innokkaasti mää mukana oon. Mutta eihän tolle voi ku nauraa. Sen takia tätä videoo onki näin kauan pimitetty, ku emäntä ei oo osannu sitä sillai editoia, ettei ääntä kuuluis. Mutta tässä tää ny on; kattokaa, ihailkaa, huvittukaa.

Riemu



PS. Spesiaalipinserikiitokset Marille kuvaamisesta ja todistusaineiston toimittamisesta!